Korppikotkakapitalismi

Mitä suurempi katastrofi, sitä enemmän se houkuttelee haaskalintuja.

Tv-uutisten päälähetyksessä kerrottiin eilen, että asiantuntijoiden mukaan suuronnettomuus on elvytystä Japanin vaikeuksissa rypevälle taloudelle. Siis – hyvä juttu, taloudellisesti.

Maailmanlaajuinen kapitalismi on armoton systeemi, joka vähät välittää tuhansien ihmisten kuolemasta ja miljoonien kärsimyksistä. Tänä aamuna Tokion pörssi laski, mutta rakennusalan kurssit nousivat jopa kaksikymmentä prosenttia. Ja täällä Suomessakin jo riemuitaan, että Japanin tsunami ”antaa potkua” sahatavaran viennille.

Ekonomistit ovat jo vuosikausia vitsailleet, että Japanin pysähtynyt talous tarvitsee kunnon maanjäristyksen. Kansantuote näet kasvaa, kun on rakennettava nopeasti kokonaisia kaupunkeja sähköverkkoineen. Talouden maailmassa hyvinvointi lisääntyy sitä mukaa kuin se tosimaailmassa romahtaa.

Inhimilliset katastrofit pitävät yllä korppikotkakapitalismia. Suuronnettomuus on kasinomiesten mieleen myös siksi, että pääministeri voi julistaa poikkeustilan ja pakottaa läpi kovia toimia.

Nämä asiantuntijat muistelevat hyvällä vuoden 1995 Koben maanjäristystä. 6000 ihmistä kuoli, mutta sen jälkeen Japanin talouskasvu oli selvästi tavallista ripeämpää. Kiinassa Sichuanin maanjäristys vaati ainakin 70 000 ihmishenkeä, mutta rohkeat sijoittajat palkittiin lisääntyvällä talouskasvulla.

Myös meidän suomalaisten hyvinvointi mitataan kaikella sillä tuholla, vahingolla ja kärsimyksellä, jota vain suinkin saamme aikaan. Sen sijaan säästäminen, kohtuus ja järkevyys on taloudelle myrkkyä. Ja juuri sitä talousnerot ovat Japanissa kauhistelleet jo kaksikymmentä vuotta. Talous ei kasva, ja hinnat pikemmin laskevat kuin nousevat.

Japania tunteva musiikkimies Seppo Kimanen sen sijaan kirjoitti juuri tsunamiperjantain Talouselämässä, että nollakasvun Japani on ekologinen, innovatiivinen ja entistä onnellisempi yhteiskunta. Luultavasti inhimillinen hyvinvointi on kasvanut sitä enemmän, mitä vähemmän talous kasvaa.

Jos Suomen kansantuotteessa huomioitaisiin luonnonvarojen väheneminen, ympäristön pilaantuminen ja lisääntyvä köyhyys, meidän talouskasvumme on ollut nuo samat kaksikymmentä vuotta miinusmerkkinen. Tilastokeskuksen tutkijat ovat laskeneet, että Suomen todellinen hyvinvointi on ollut korkeimmillaan vuonna 1989.

Globaali markkinatalous on niin edistynyt, että se ei tarvitse katastrofeihin edes luonnon apua, kuten ilmeni finanssikriisissä. Euroopan velkaantuneet valtiot ovat edelleen kuilun partaalla, ja Suomenkin takausapua tarvitaan lisää. Euromaiden huippukokous tuona tsunamiperjantaina rauhoitti tilannetta.

Suuressa valiokunnassa oppositio vastusti tukiehtojen hölläämistä. Valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja vaatii Kreikkaa velkasaneeraukseen, jota EU on yrittänyt koko ajan välttää. Siis Ateena liekkeihin vaan, jos demarien vaalikampanja sitä vaatii.

Eikö maailmassa ole vielä tarpeeksi katastrofeja ?