Harakan kolumni: Postilakko

Postia uhannut lakkoa oli kaikkien aikojen kummallisin työtaistelu. Siinä työnantaja ja työntekijät olivat oikeastaan samalla puolella Suomen hallitusta vastaan. Viestintäministeri Suvi Linden antoi tutuksi käyneellä tyylillään periksi ja lupasi muutoksia postilakiin, joka on nyt eduskunnan käsittelyssä.

Ristiriita on se, että laki asettaa Postille eli nykyään Itellalle velvollisuuden hoitaa jakelu ripeästi myös harvaan asutuille alueille. Tämä tasa-arvo on vaarassa, jos se EU-direktiivin määräyksestä avataan vapaalle kilpailulle. Kilpailija voisi valita asiakkaansa, eli sopivasti maaseutuhenkisen kielikuvan mukaan ”kuoria kermat päältä”.

Muille EU-maille tämä ei ole oikeasti ongelma. Takavuosina Ranska salli ulkomaisten autojen vapaan tuonnin – mutta vain jos niissä on keltaiset ajovalot. Tämä oli muka tärkeä turvallisuuskysymys, eikä mitenkään liittynyt Peugeotin valojen väriin.

Muualla Euroopassa puistellaan päätä Suomen direktiiviuskollisuudelle. Jos vaikka Portugalissa olisi syrjäseudulla iso junanvaunutehdas, joka on ainut merkittävä teollinen työllistäjä, niin ei se häviä tarjouskilpailuja ulkomaisille firmoille muutaman euron takia. Suomalaiset kilpailevat itsensä hengiltä.

Postilain muutos hidastaisi entisestään postin kulkua, joka Itellalla jo nyt kangertelee. Miksei laki vaadi päinvastoin nopeampaa jakelua? Tätä väläyttää Palkansaajien tutkimuskeskuksen raportti.

Jos kirjeiden ja lehtien on tultava nopeammin, se velvoittaa myös monikansallisia jättiyhtiöitä – ja myös Itellan olisi parannettava palvelua. Jos – siis jos – hallitus ajaisi asiakkaiden eli äänestäjien etua.

Julkisten velvoitteiden ja vapaan kilpailun ristiriita on ollut vaikea pala ministeri Lindenille aikaisemminkin. Yleisradion rahoituksen tulevaisuus jäio hänen jäljiltään täysin rempalleen. Postilaki on siis jälleen osoitus siitä, että maassa on päättäjiä - ja päättämättä jättäjiä.