Ketä uskoa?
Olen seurannut Iranin vaalien jälkeisiä mellakoita netistä, varsinkin mikroblogi Twitterin kautta ja miettinyt mikä viesteistä on huhua, mikä totta. Kun tiedonvälitys siirtyy ruohonjuuritasolle, tietojen tarkistamisesta on huolehdittava itse yrittämällä lukea mahdollisimman monesta eri lähteestä. Toisaalta,samalla tavalla tietotoimistojen materiaaliin pitäisi suhtautua. Nekin ovat usein yhden ihmisen tulkinta tapahtuneesta. Virallinen brändi vain on jotenkin helpompi nielaista kuin nimimerkki.
Iranin protestit herättävät intohimoja. Kun aloin puuhata mediakriittistä juttua, haastattelin taustaksi useita ihmisiä saadakseni jonkinlaisen yleisvaikutelman siitä, mitä Iranissa oikein tapahtuu. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kansa on tyytymätöntä. Arviot liikehdinnän vakavuudesta vaihtelivat. Yksi tuomitsi protestit eliitin pyrkimyksiksi, toinen totesi koko maan olevan liikkeellä. Kukaan ei uskonut vallankumouksen tulevan juuri nyt. Kuten eräs totesi, iranilaisilla on niin paljon marttyyreita viimeisen 30 vuoden ajalta, että harva on valmis verenvuodatukseen.
Osan mielestä opposition ehdokas Mir Hosein Musavi toisi rauhallisen muutoksen oikeaan suuntaan. Toisten mukaan Musavin valinta taas vain siistisi Iranin retoriikkaa.
