Inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus

Siskollani ja minulla oli tapana kurkistella joulupaketteihin sitä mukaa, kun ne ilmestyivät ”piiloon”. Eräänä jouluna joululahjojemme ennenaikainen avaaminen loppui siihen, kun löysimme eräästä paketista lasten leikkisät rintaliivit. Olimme kauhusta kankeat. Jätimme molemmat aattona kyseiset paketit viimeisiksi avattaviksi.
Nyt kaksivuotiaan kummityttöni intohimo oli hetken aikaa rintaliivit, joita hän osoitti innokkaana kaupan hyllyllä. Siellä roikkui pikkiriikkiset liivit. Sillä aikaa, kun mietin, miksi ja missä näin pieniä liivejä tehdään, tyttö oli päättänyt, että nämä lähtevät mukaan. Aika on muuttunut hetkessä omista lapsuuspäivistäni. Samainen tyttö kiukuttelee aamulla kotona, jos hiuksiin ei laiteta lakan ja muotovaahdon lisäksi vielä vahaa. Tyttö arvostaa kaunista turhuutta.
Isäni oli aikoinaan maailman onnellisin poika Mikkelissä saadessaan pukilta lahjaksi potkukelkan. Hiljaisuuden ja kimmeltävien lumihiutaleiden saattelemana hän kävi kolkuttamassa jokaisen sukulaisensa ovea - Innosta puhkuen esiteltiin uusi kelkka. Kummitytölleni ostettiin lahjaksi potkuauto, tyttö istui auton kyytiin ja odotti, että se lähtisi liikkeelle. Näytimme, ei kulta, sitä pitää potkia jaloilla liikkeelle. Hetken hämmennyksen jälkeen tyttö äänteli äänekkäästi prrrrrrrrrrrrrrruuuum prrrrrrrrrrrrrrruum. Inhimillistä!
Itse aion painottaa tänä jouluna rakkautta, suvaitsevaisuutta sekä rauhaa. Jokainen viettäköön joulun tyylillään, joulun aika ei ole tuomitsemisen aikaa, eikä ketään ole toista parempi. Jouluunkin kuuluu, kuten elämään, Mika Waltarin kolme tärkeintä arvoa elämässä: Inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus. Arvostakaamme sitä, että meillä on valinnanvaraa ja pitäkäämme mielessämme ne, joilla ei ole! Hyvää joulua!