Ainoa vaihtoehto
Sekä Kreikan että nyttemmin Irlannin mahdollisia tukitoimia pohdittaessa esiin on noussut toisinaan ajatus ainoasta vaihtoehdosta. Kreikan tukeminen oli ainoa mahdollinen vaihtoehto, jolla katastrofi voitiin estää. Irlannin tapauksessa ainoa vaihtoehto ei ole vielä täysin selkiytynyt, mutta varmasti sitä etsitään parhaillaan. Muutoinkin on muodikasta esitellä tehdyt päätökset ainoina mahdollisina.
Koko ajatuksessa on kuitenkin jotain outoa. Esitetään kokeeksi kysymys: mihin edes tarvitaan päättäjiä, loputtomia keskusteluja ja toistuvia kriisikokouksia, jos vaihtoehto on ainoa mahdollinen? Vastaus on ilmeinen: ainoan mahdollisen vaihtoehdon tunnistamiseen.
Miksi sitten juuri tämä vaihtoehto? Koska se on ainoa mahdollinen. Ja niin edelleen.
Tätä tietenkin kutsutaan kehäpäätelmäksi. Ongelma syntyy siitä, että ainoa vaihtoehto ei ole vaihtoehto lainkaan. Sanapari on oksymoroni, siis sellainen kielellinen kokonaisuus, jonka osat sulkevat toisensa pois. Vähän niin kuin äärikeskusta tai käytännön metafysiikka.
Mikään päätöstä edellyttävä ei voi olla ainoa vaihtoehto muutoin kuin puheissa. Jos jokin on ainoa vaihtoehto, se toteutuu riippumatta ihmisten tekemistä päätöksistä. Jokin voi olla todennäköisimmin toimiva tai parhaiten perusteltu vaihtoehto tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Näin muotoiltuna tehdyt päätökset eivät kuitenkaan vaikuttaisi yhtä vastaansanomattomilta. Muotoilusta puuttuu se kohtalonomaisuus, lopullisuus, joka ainoalla vaihtoehdolla on. Niille, jotka eivät halua liikaa keskustelua tehdyistä päätöksistä termin käyttäminen onkin - rumpujen pärinää tulossa olevan nokkeluuden merkiksi - ainoa vaihtoehto.
A-talk: Suomi ratkoo eurokriisiä
To 18.11. klo 21.05 TV1
