Tiina Salumäki blogissa: hämärä huumepoliisien valvonta

Keskusrikospoliisi helmikuussa 2007. Eräs KRP.n johtohahmo luovuttaa asiakirjoja poliisiylijohdossa työskentelevälle ihmiselle. Asiakirjat liittyvät Helsingin huumepoliisiin. Pian tämän jälkeen kolme poliisitarkastajaa lähtee kiertämään ympäri maakuntia haastattelemassa poliiseja.

Yksi poliisitarkastajista kertoo myöhemmin A-studiossa, että he lähtivät tekemään huumepoliisien yhteistyön ongelmista selvitystä. Tarkastajan mukaan haastattelukiertue oli huhupuheisiin reagointia. Saunoissa ja pukuhuoneissa oli kuulemma kuiskuteltu, etteivät huumepoliisit oikein tule toimeen keskenään. Tai etteivät huumepoliisit tule toimeen Helsingin huumepoliisin kanssa.

Haastatteluja nauhoitetaan tarkastajien mukaan vain muistin tueksi. Nauhat kuitenkin myöhemmin tuhotaan ja vain nauhoista tehdyt muistiot toimitetaan syyttäjälle. Hän päättää käynnistää Helsingin huumepoliiseihin kohdistuvan esitutkinnan.

Tarkastajien maakuntakiertuetta on kutsuttu normaaliksi laillisuusvalvonnaksi. Mutta onko se sitä? Laillisuusvalvonta on periaatteessa ihan arkipäiväinen menetelmä poliisissa. Sisäistä laillisuusvalvontaa tehdään koko ajan ja sitä sääntelevät tarkat ohjeet. Sisäistä laillisuusvalvontaa syynättiin jo vuonna 2004 tuolloisen sisäministerin aloitteesta. Selvitysmies Jaakko Jonkan mielestä sisäinen laillisuusvalvonta oli tuolloin riittämätöntä. Jonkka kiteytti, että vain uskottavasti valvottu vallankäyttö voi olla aidosti luottamusta herättävää.

Sisäisestä laillisuusvalvonnasta ilmoitetaan johtotasolle etukäteen. Sitten tehdään tarkastus. Yleensä valvonnan kohdetta kuullaan sitä varten järjestetyssä kokouksessa. Kokouksessa käydään asioita läpi ja huomautetaan virheistä. Tai voidaan vaikka tehdä päätös jonkun epäkohdan viemisestä esitutkintaan.

Helsingin huumepoliiseista vain yhtä kuultiin laillisuusvalvonnan aikana. Poliisimies koki kuulemistilaisuuden niin oudoksi, ettei halunnut vastata kysymyksiin. Poliisi istui tilaisuudessa pöydän ääressä vastapäätä tarkastajia. Pöydän keskellä tökötti nauhuri. Poliisimies tunsi tilaisuudessa, että häntä epäiltiin rikoksesta ja vaikeni. Nyt tämä kyseinen poliisi on vapautettu rikosepäilyistä kokonaan. Siis vain yhtä kuultiin tai yritettiin kuulla. Miksi? Ilmeisesti muita ei kuultu, koska kuulemisen ajateltiin hankaloittavan edessä olevaa esitutkintaa.

Laillisuusvalvontaa tehnyt poliisitarkastaja kertoi useita nimityksiä työlleen. Hänen mukaansa sitä voi nimittää tarkastukseksi, selvitykseksi ja kartoitukseksikin, ihan miten vaan haluaa. Samaisen miehen mukaan haastattelunauhoja ei ole koskaan ollutkaan. Tai oli sittenkin ollut. Tai ihan miten vaan.

Käytännössä tarkastajilla on tiedossaan lähes kymmenen epäilyttäväntuntuista tapausta, jotka liittyvät Helsingin huumepoliiseihin. Moni tapauksista oli tiedossa jo ennen laillisuusvalvontaa. Käsitykseni mukaan tapausten avulla valittiin ne paikkakunnat, joihin matkustettiin haastattelemaan poliiseja. Tarkoituksena oli saada vahvistusta epäilyksille. Välillä tarkastajat pitivät palaveria syyttäjän kanssa siitä, joko esitutkintakynnys ylittyy vai vieläkö he voisivat jatkaa laillisuusvalvontaansa.

Jokainen voi itse tehdä johtopäätöksensä siitä, mistä tarkastajien toimissa oli kyse. Normaalista laillisuusvalvonnasta? Vai jo esitutkinnasta? Vai laillisuusvalvonnaksi naamioidusta esitutkinnasta ennen virallista esitutkintaa?

KRP:n ja Helsingin huumepoliisin omituiset välit saivat aikaan sen, että Helsingin huumepoliisin toimia alettiin syynätä. Syynäys sai alkunsa helmikuussa 2007 KRP:n aloitteesta. Tuolloin asiakirjat vaihtoivat KRP:n tiloissa omistajaa.

Voi olla, että Helsingin huumepoliisit ovat varoittaneet vinkkimiehiään huumeratsioista ja katselleet rötöksiä sormiensa välistä. Tai voi olla, etteivät he ole niin tehneet. Joka tapauksessa myös Helsingin huumepoliiseilla on oltava oikeus sellaiseen valvontaan ja tutkintaan, joka on avointa ja epäilyksettä puolueetonta. Eikä herätä kysymyksiä oikeusturvan vesittymisestä.

Seuraava vaihe Helsingin huumepoliisien värikkäässä tutkinnassa on se, että valtionsyyttäjä päättää, siirtääkö hän kolme tutkinnassa ollutta juttukokonaisuutta syyteharkintaan. Lisäksi poliisiylijohtaja Mikko Paatero haluaa alaisiltaan tarkan selvityksen siitä, miten he ovat laillisuusvalvonnan oikein hoitaneet.

Tiina Salumäki
oikeus- ja rikostoimittaja
A-studio