Valta ja vahtikoira
Valta ja vahtikoira
Mediassa velloneen vaalirahakohun yhteydessä pohdittiin hieman myös journalistien suhdetta yhteiskunnan eliittiin. Perusasetelma on selvä: suomalainen media on tottunut olemaan hyvin lähellä valtaa.
Yksi helppo tapa havaita asia on seurata presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhlintaa: tänäkin vuonna linnaan oli kutsuttu suuri joukko merkittävässä asemassa olevia toimittajia suurista mediataloista. Suomessa tämä on tavallista eikä herätä kummastusta saati keskustelua.
Jo länsinaapurissamme Ruotsissa toimittajien etiikka on äärimmäisen paljon tiukempi. Toimittajat eivät osallistu poliitikkojen järjestämille illallisille.
Meillä pidetään jopa suotavana, että toimittajat osallistuisivat valtaeliitin järjestämille kokkareille ja illanvietoille. Esimerkiksi joulun alla miltei kaikki suuret etujärjestöt järjestävät glögitilaisuuksia ja pikkujouluja, joihin ottaa osaa suuri joukko toimittajia.
Muualta katsottuna suomalaisten toimittajien asenne näyttää oudolta, kuten Pekka Pekkala Helsingin Sanomien blogissaan http://www.hs.fi/juttusarja/pekkala/artikkeli/Luota+minuun+olen+toimittaja/1135251630121 kirjoittaa.
Läheistä suhdetta valtaan perustellaan verkostojen luomisella ja hyvien suhteiden ylläpitämisellä. Vasta-argumentti on se, että toimittaja tulee riippuvaiseksi lähteestään, unohtaa lähdekritiikin ja pahimmassa tapauksessa lähde voi käyttää toimittajaa omien tarkoitusperiensä esiintuomiseen. Voidaan kai ihan aiheellisesti kysyä, kertoisiko kukaan toimittajalle mitään sellaista tietoa, josta voisi seurata kiusallista julkisuutta omalle viiteryhmälle.
Sosiaalinen media tuo omat outoutensa myös toimittajien verkostoitumiseen: monet toimittajat ovat poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien - siis haastateltaviensa - kavereita facebookissa. Toisaalta tämä voi hieman lisätä läpinäkyvyyttä, mutta ammatillisen etäisyyden pitäminen voi tulla yhä haasteellisemmaksi, jos päättäjästä piirtyy sosiaalisessa mediassa hyvinkin sympaattinen kuva.
