Helsinki kameran silmin

Helsinki on kuvauksellinen kaupunki. Tarkkailen kahvi kädessä tilannetta: Esplanadi elää keskipäivän auringon välkkeessä, kauppatorin lokit kiertävät eväitään mutustelevien kaupunkilaisten ympärillä. Hälinän ja äänten keskeltä sukeltaa vihreä raitiovaunu pitkin reittiään, ja ruotsinlaiva valmistautuu lähtöön olympiaterminaalissa. En tiedä, onko tämä vain paljasjalkaisen stadilaisen uinuvaa fiilistelyä, mutta minulle Helsinki on ainakin yhtä paljon tunnetila kuin kaupunki.

Helsinki on erityisen kiinnostava elokuvan silmin. Täällä A-studion toimituksessa ajankohtaiset tapahtumat ovat lähinnä politiikkaan liittyviä asioita, kuten valtuuston tai eduskunnan päätöksiä. Helsingissä tapahtuu kuitenkin jokainen minuutti pieniä kiinnostavia asioita, jotka kamera voisi tallentaa: kiireinen työmatkalainen läikyttää ärrältä ostamaansa kahvia, katusoittaja onnistuu hymy kasvoillaan saamaan ohikulkijalta euron, nuoriso nautiskelee olutta puistossa ja vanha herrasmies katsoo päiväkävelyllään yli meren horisonttiin. Tällaista on ajankohtaisuus fiktiossa.

Viime aikojen paras Helsinki-kuvaus on mielestäni TV1:n kotikatsomossa viime syyskuussa esittämä Monte Rosso, tekijöiden sanoin ”urbaani veijarikomedia”. Niin kuin Aki Kaurismäen Calamari Union aikoinaan, se onnistuu tuoreella tavalla kristallisoimaan Helsingin yhdet kasvot. Sellaista soisi olevan enemmän ja toivonkin perjantain Helsinki-päivän kulttuuritarjonnan innostavan ihmisiä kuvaamaan lisää Helsinki-aiheisia elokuvia ja dokumentteja.