To 07.10.2010 @ 16:10Janne Ikonen

Mitä hyötyä on ruotsista?

On olemassa kahdenlaisia oppiaineita. Ensinnäkin on niitä, joista oletetaan olevan välitöntä hyötyä oppijoille. Toiseksi on niitä, joiden tuottama hyöty perustellaan lähinnä välillisesti. Tältä ainakin vaikuttaa, kun seuraa keskustelua etenkin ruotsin kielen asemasta opetuksessa.


Selvennän ajatusta:Välittömän hyödyn oppiaineissa asioita opetellaan ensisijaisesti siksi, että niistä on oppijalle hyötyä elämässä. Matematiikkaa ja biologiaa lukeva hyötyy ymmärtäessään, miten maailma ympärillä toimii ja miten siihen voi vaikuttaa. Taide- ja taitoaineet, kuten myös liikunta tarjoavat eväitä terveelliseen itseilmaisuun ja ihan yksinkertaisesti itsestä huolehtimiseen.


Sen sijaan välillisen hyödyn oppiaineissa asioita opetellaan ensisijaisesti siksi, että a.) ne helpottavat jonkin muun, myöhemmin tulevan hyödyllisen asian oppimista tai b.) niiden opiskelu hyödyttää jotakuta tai jotakin muuta kuin oppijaa itseään. Tällaisia oppiaineita vaikuttavat olevan ruotsi ja uskonto, tarkemmin sanottuna tunnustuksellinen uskonnonopetus. Molempien olemassaoloa perustellaan julkisessa keskustelussa ensisijaisesti jonkin väliaskeleen kautta.


Esimerkiksi uskontoa tarjotaan tärkeäksi moraaliseen elämään oppimisen välineeksi. Tällöin kuitenkin on jo siirrytty ajatuksissa askel eteenpäin – uskonnon opiskelun hyödyllisyyttä ei perustella sillä itsellään vaan jollain uskontoa paljon laajemmalla, jonka oppimisessa uskonto voi olla apuna. Samaan tapaan ruotsia markkinoidaan kanavana muiden saman kieliperheen kielten oppimiseen ja Suomen historian syvällisempään ymmärtämiseen. Oppiminen ei tapahdu ruotsin kielen osaamisen itsensä, vaan jonkin sellaisen vuoksi, johon voi perehtyä myöhemmin.


Ruotsin asemaa perustellaan myös kielivähemmistön oikeuksien turvaamisella. Tällöinkään kyseessä ei ole hyöty, joka tulisi oppijalle, vaan eräänlainen koko yhteiskunnan saavutus. Samoin uskontoa esitellään mielellään yleisenä, tärkeänä oikeutena. Oman uskonnon opetus on kaikille kuuluva perusoikeus, josta ei saa tinkiä, joten uskontoa on opetettava ja opeteltava. Tällöinkin ollaan irtauduttu kokonaan siitä, onko itse opetuksen sisällöstä oppijalle jokin hyöty. Kyseessä on ryhmänä saatu, välillinen etu.


Sattumalta nämä välillisellä hyödyllä perustellut oppiaineet ovat myös oppiaineistomme kiistellyimmät. En edellisellä halua ottaa suoraan kantaa kummankaan oppiaineen mielekkyyteen. Nähdäkseni olisi kuitenkin toivottavaa, että kaikkien pakollisina opiskeltavien aineiden merkitystä arvioitaisiin julkisuudessa ainakin suhteellisen yhteismitallisilla kriteereillä.

36 kommenttia

Virkamiesruotsin koe jälleen vapaaehtoiseksi
Aiemmin ei ollut pakkoa | 6.10.2010 13:52
Miksi korkeakoulututkinnon suorittaminen edellyttää virkamiesruotsin kokeen suorittamista niiltäkin, joka ovat suorittaneet tuskalla ja vaivalla ruotsin kielen kokeen ylioppilaskirjoituksissa. Monen lukihäiriöstä kärsivän korkeakouluopinnot saattavat kariutua siihen.

Aiemmin virkamiesruotsi ei ollut pakollinen korkeakoulututkinnossa. Miksei voitaisi palata vapaaehtoisuuteen kuten suurten ikäluokkien opiskellessa yliopistossa. Tällöin sen voisivat suorittaa ne, jotka hakeutuvat ruotsin taitoa vaativille aloille.

Seurasin keskustelua "pakkoruotsista" Ylen ykköseltä 7.10 ja en voi muuta kuin ihmetellä, kuinka moiseen keskusteluun oli haettu ihmisiä, joiden perusteluilla ei ollut juurikaan pohjaa. Vain yksi keskustelijoista pystyi perustelemaan näkökulmansa moderniin ja globaaliin yhteiskuntaan soveltuvaksi sekä huomioi humaanin näkökulman. On uskomatonta kuinka näissä keskusteluissa edelleen perustellaan tarvetta historiallisin näkökulmin ja nähdään, että 5% suomalaisista velvoittaa muuta 95% opiskelemaan kieltä, jota eivät ehkä koskaan tule käyttämään, joka mahdollisesti syrjäyttää heidät jatko-opinnoista sekä työmarkkinoilta, mikäli ei ota sujuakseen.

Ohjelmassa myös unohdettiin täysin, että meillä on myös kolmas virallinen kieli, joka ei kuitenkaan velvoita koko väestöä sitä hallitsemaan.

Ehdotan avaraa ajattelua nykymaailman tarpeet huomioon ottaen :)

Pitäisi nähdä enemmän, minkälaisessa maailmassa
elämme. Se on joskus vaikeaa. Ruotsi ei ole niin
eri asia kuin suomi, englanti tai joku muu kieli. Sanasto,
etymologia, osittain kulttuurikin ovat samankaltaisia.

Kieletkään eivät ole niin täysin eri asia kuin matematiikka
tai biologia: lauseessa voidaan nähdä muuttujia ja
konnektiiveja aivan kuin matematiikassa ja kielet ja
kieli muodostavat kielikuntia sekä
kantakieliä ja tytärkieliä , aivan kuten
biologiassa on eri lajeja, niiden kantamuotoja,
ja myöhempiä lajeja ja alalajeja.

Anonyymi täti kirjoitti:

Seurasin keskustelua "pakkoruotsista" Ylen ykköseltä 7.10 ja en voi muuta kuin ihmetellä, kuinka moiseen keskusteluun oli haettu ihmisiä, joiden perusteluilla ei ollut juurikaan pohjaa. Vain yksi keskustelijoista pystyi perustelemaan näkökulmansa moderniin ja globaaliin yhteiskuntaan soveltuvaksi sekä huomioi humaanin näkökulman. On uskomatonta kuinka näissä keskusteluissa edelleen perustellaan tarvetta historiallisin näkökulmin ja nähdään, että 5% suomalaisista velvoittaa muuta 95% opiskelemaan kieltä, jota eivät ehkä koskaan tule käyttämään, joka mahdollisesti syrjäyttää heidät jatko-opinnoista sekä työmarkkinoilta, mikäli ei ota sujuakseen.

Ohjelmassa myös unohdettiin täysin, että meillä on myös kolmas virallinen kieli, joka ei kuitenkaan velvoita koko väestöä sitä hallitsemaan.

Ehdotan avaraa ajattelua nykymaailman tarpeet huomioon ottaen :)

Kielethän ovat samaa kantaa- ruotsi ja venäjä- vain aakkoset poikkeavat.Molemmilla on suomalaisia osattu riistää.

Ihan sama. Kaikki eivät kaikkea opi, on turha jatkaa demareittein
ideaaleja. Johtaa vain ahdistuslääkkeiden lisääntyneeseen käyttöön.
Otetaan voimavarat järkevään käyttöön ja annetaan amiskapojan jättää ruotsi pois. Saadaan parempia CAD tekijöitä.
Suomen talous nousuun!

Jokainen koululainen opiskelee 9-12 vuotta koulua, joten eiköhän siihen mahdu jokunen tunti myös ruotsin kieltä. En muista koskaan tarvinneeni ruotsin kieltä normaalissa elämässäni, mutta näen silti ruotsin opintojen hyödyttäneen!

Suomalaisuuden liiton mies oli niin ärsyttävän itsetietoinen, että hänen uskottavuutensa katosi hyvistä argumenteista huolimatta. Ihmettelen hänen edustamansa tahon vastustusta nimenomaan ruotsin kieltä kohtaan. Tuntuu oudolta, että suomalaisuuden liitto vaihtaisi ruotsin venäjään..

Kuten ohjelmassakin todettiin; nämä ovat asennekysymyksiä!

"Tuntuu oudolta, että suomalaisuuden liitto vaihtaisi ruotsin venäjään.."

Suomalaisuuden liitto ei ole vaihtamassa yhtä kieltä toiseen vaan ajamassa kielivalinnan vapautta. Itäsuomen kielikokeilu aiheuttaisi ketjureaktion, joka tuhoaa ajan myötä koko virallisen kaksikielisyyden, tästä syystä he suhtautuvat kielikokeiluun hyvin positiivisesti.

Suomalaisuuden liiton kielipoliittinen tavoite kun on tehdä ruotsista virallinen vähemmistökieli. Tätä perustuslain muutosta tuki myös 38% kokoomuslaisista kesän puoluekokouksessa. Ajat ovat muuttuneet ja Suomalaiset voivat tehdä itsenäisiä päätöksiä perustuslaistaan, Ruotsi ei tule enää uhkailemaan länsirannikon miehityksellä kuten viimeksi.

Pakollinen kaksikielisyys näköjään vaikeuttaa suomenkielisten suomalaisten ja osaavan ja koulutetun ulkomaisen työvoiman työskentelyä Suomessa.

Tässä hesarista kopioutu tarina tosielämästä lääkäriperheen takaisinpaluusta Suomeen:

HS 25.6.2010:

Perheemme paluumuutto Suomeen vuonna 2005 oli kaatua siihen, että saksalaiselta mieheltäni vaadittiin sekä suomen että ruotsin osaamista, jotta hän voisi hammaslääkärinä hoitaa Helsingin maksusopimuspotilaita yksityisvastaanotolla. Ei riittänyt, että hän osaa hyvin suomea. Hänen kollegaltaan puolestaan kiellettiin potilaiden hoito siitä syystä, että hän osasi vain ruotsia, saksaa, venäjää ja englantia, mutta ei suomea.

Käytännössähän potilaat olisi voitu ohjata heidän omaa kieltään puhuvalle hammaslääkärille, ja tulkkipalveluiltakin olisi säästytty.

Yli puolet elämästäni Keski-Euroopassa eläneenä minun on vaikea ymmärtää, miksi Suomessa painotetaan niin voimakkaasti kaksikielisyyden, suomen ja ruotsin kielten osaamisen merkitystä. Euroopasta katsottuna molemmat kielet, sekä suomi että ruotsi ovat eksoottisia pieniä kieliä. Hyvin harva Suomen ulkopuolella edes tietää, että tässä maassa puhutaan kahta kotimaista kieltä - tai kolmea, jos saame luetaan mukaan.

Suomi on ollut EU-jäsen vuodesta 1995. Ihmiset opiskelevat, työskentelevät ja matkustavat ulkomailla enemmän kuin koskaan.

Englanti on se kieli, jolla kansainvälisissä yhteyksissä kommunikoidaan, myös tiedeyhteisössä. Pohjoismaiden yhteisissä kokouksissa kommunikoidaan englanniksi varmaankin sen vuoksi, että norjalaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset eivät välttämättä ymmärrä toisiaan.

Tiedän, että saksa, italia ja espanja ovat minulle suomalaisena yhtä helppoja oppia kuin ruotsi, ehkä helpompiakin. Keski-Euroopan kouluissa valinnaisena kielenä on latina, koska sen osaaminen helpottaa muiden Euroopassa puhuttujen kielten oppimista.

Suomen EU-jäsenyyden pitäisi näkyä myös maan kielipolitiikassa. Onko järkevää uhrata resursseja siihen, että kansalaiset osaavat kahta pientä ja eksoottista kieltä? Saataisiinko kaikille paremmat palvelut heidän omilla kielillään, jos keskitettäisiin palvelut kieliryhmille sen sijaan, että vaaditaan kaikilta molempien kielten osaamista?

Kaksikielisyys mainitaan usein Suomen rikkaudeksi, mutta onko se rikkautta, jos molempien kielten vaatimuksella estetään muualta Euroopasta tulevien koulutettujen ihmisten kotiutuminen ja työskentely Suomessa? Onko Suomessa muu kaksikielisyys kuin perinteinen ruotsi-suomi toivottua? Onko meidän tulevaisuutemme suomalaisina rajoittua pohjoismaalaisiksi (Paavo Lipponen, HS 17. 6.) vai uskallammeko olla eurooppalaisia?

Onko aivan mahdoton ajatus, että sekä suomen- että ruotsinkielisille Suomen kansalaisille annettaisiin vapaus valita, haluavatko he opiskella toista kotimaista kieltä?

lääkäri
Espoo"

Vertailu uskonnon ja pakollisen ruotsin kohdalla on perusteltua: 5 % väestöosuuteen perustuva kaksikielisyys on kuin uskonto, koska todellisuutta se ei ole.

Vielä parempi vertailukohta on marxismi-leninismin opinnot entisessä Neuvostoliitossa. En nyt irvaile yhtään.

Itäisessä naapurimaassa jokaisen kansalaisen tuli suorittaa tietty määrä ideologisia opintoja, vaikka harva koko ideologiaan uskoi. Koulusta ja yliopistosta ei kuitenkaan voinut valmistua ilman suoriettuja ideolologiaopintoja. Samoin kuin meillä pakkoruotsissa, vaatimus koski vain oman maan asukkaita: ulkomaalaiset opiskelijat voitiin vapauttaa marxismi-leninismin oppimäärästä.

Valinnainen ruotsi on kieli, mutta ideologinen pakkoruotsi on ylhäältä määrätty poliittinen oppiaine, joka perustuu viralliseen kaksikielisyysoppiin. Vähän kun Juche-aate nykyisessä Pohjois-Koreassa.

Myös jatkuvasti hoettu termi "toinen kotimainen" sekä "kansalliskieli" ovat nekin varsin tuoreita puhtaasti poliittiseen tarkoitukseen kehitettyjä ideologisia työkaluja. Minulle saame on toinen kotimainen kansalliskieli.

Kaksikielisyysuskovaisia on etenkin poliittisessa eliitissä ja kulttuurieliitissämme, aivan kuten Neuvostoliitossakin oli kirkasotsaisia kommunisteja loppuun asti.
Onneksi asioista jo puhutaan niiden oikeilla nimillä

Yksi sairaimmista asioista Suomessa on ruotsinkielen ja ruotsinkielisten suvereeni asema. Sille ei löydy yhtään ainoata järkevää perustelua.

Todellisuudessa kyseessä taitaa olla taitava venkulointi suomalaisten politiikkojen avulla ruotsalaisen pääoman säestämänä.

Mielestäni Suomen on oltava yksikielinen ja kieli on suomenkieli. Ruotsinkieliset koulut on yhdistettävä suomenkielisiin.

Kaksikielisyys on hyvä asia, mutta toinen kotimainen on väärä!

Kaksikielisyys on hyvä asia, kunhan kielet ovat suomi ja englanti.
Tai jos oikein halutaan tuleville sukupolville maailmaa avartaa, ruotsinkielen tilalla voidaan opettaa espanjaa jota puhuu äidinkielenään 400 miljoonaa ihmistä. Ruotsinkieli tuli suomen koulutusjärjestelmään lehmänkauppoina Kekkosen aikoihin, mihinkään tarpeeseen se ei tullut eikä sellaista tarvetta ole edes ruotsinkieliset kyenneet 40 vuoden aikana esittämään.
Naurettavinta koko touhussa on se että kommunikointi on lähestulkoon mahdotonta kun suomen koulujärjestelmässä virkamiesruotsin suorittanut menee Ruotsiin, suomalainen ei ymmärrä mitä ruotsalainen sanoo ja sama toisinpäin, kommunikointikieli vaihtuu kymmenessä sekunnissa englantiin ja sehän sopii koska molemmat osaavat sitä, ja yleensä ruotsalainen vieläpä hieman paremmin kuin suomalaiset.

Integroitumisen ja globalisaation vuoksi on välttämätöntä elää edes hiukan niinkuin "muut" ja vähintäänkin osata kommunikoida heidän kanssaa, kun on yhteiset standardit niin asiat helpottuvat, kannatatko standardia joka on yhteensopiva 8:n miljoonan vai esimerkiksi 400:n miljoonan kanssa (kun toinen standardi vieläpä kelpaa kahdella eri mantereella)?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Espanjan_kieli
http://fi.wikipedia.org/wiki/Toinen_kotimainen_kieli

ruotsin kielen puolustuja kirjoitti:

Jokainen koululainen opiskelee 9-12 vuotta koulua, joten eiköhän siihen mahdu jokunen tunti myös ruotsin kieltä.....

Toisilla mahtuu paremmin, toisilla huonommin. Kyse onkin vapaaehtoisuudesta kontra pakollisuudesta.

Blogikirjoittajalle kiitos mielenkiintoisesta, uudesta näkökulmasta asiaan.
Pakkoruotsin tarpeellisuudet ohjelmassahan mainittiin RKP:n edustajan suulla:
"Ruotsinkielinen väestö ei riitä ylläpitämään Suomen kaksikielisyyttä.
Kaksikielinen Suomi on paljon rikkaampi kuin yksikielinen.
Minkälainen olisi se viesti, joka menisi tästä meiän yhteiskunnasta ulos pohjoismaihin ja eurooppaan.
Voidaan elää kahdella kielellä tässä maassa, ja voidaan pitää suhteet pohjoismaihin yllä, ja joidaan ulospäin viestittää että Suomi on osa pohjoismaita ja länttä, eikä osa itää tai jotain muuta."
Minusta nämä ovat todella huonoja perusteluja yhden kielen pakollisuudelle. Vapaaehtoisena kieltä lukisi takuuvarmasti kyllin suuri joukko täyttämään ylläolevat tarpeet.

Hävettää kuunnella ja lukea tätä samaa jauhamista pakkoruotsista! Oma ja perheemme lasten kokemukset ruotsin kielen opiskelusta ovat myönteisiä. Ruotsi on jopa auttanut kadonneen motivaation löytymiseen englannin opinnoissa. Ruotsi kun on niin helppoa! Monet suomen kielen sanamme ovat peräisin ruotsin kielestä.. Myös saksan opinnoissa ruotsi on auttanut kovasti.

Mielestäni mediassa tähän asti käyty keskustelu on hyvin yksipuolista. Ruotsista on turhaan tehty peikko ja muka syyllinen suomalaisten yksipuoliseen kielitaitoon. Jos halutaan lisätä kielten opiskelua, on englannin lisäksi tai sijasta voitava aloittaa muitakin kieliä jo aiemmin. Tätä mahdollisuutta kunnat eivät nykyään edes tarjoa, vaan pienissä kunnissa alkaa automaattisesti aina englanti. Tiedän monia perheitä, jotka olisivat halunneet aloittaa esim. saksan jo alakoulussa, mutta ei ole onnistunut.

Varmaan on niin, että kaikki suomalaiset eivät käytä ruotsin kieltä. Mutta eivät kaikki käytä englantiakaan. Jossakin päin Suomea pärjää varmasti pelkällä suomella. Mutta on alueita, joissa suomenkielinenkin ruotsia tarvitsee ja voi käyttää, jos haluaa. Lisäksi työelämässä tarvitaan edelleen ruotsia, vaikka sen osaamisen tarvetta jotkut piirit yrittävätkin vähätellä. Itse olen yrittäjäperheestä ja ruotsia on todellakin tarvittu asiakkaiden kanssa sekä Suomessa että Ruotsissa.

Meillä Suomessa on upeaa suomenkielistä ja ruotsinkielistä kulttuuria, josta voimme olla ylpeitä. Suomenruotsalainen kulttuuri ja perinteet ovat maallemme rikkaus eikä painolasti. Mitä olisimme ilman Muumeja tai Runebergia? Eikö meillä olekin hieno kansallislaulu, jonka sanat on muuten käännetty suomeksi ruotsinkielisestä runosta. 1800-luvulla ruotsinkieliset alkoivat puoltaa suomen kielen asemaa Suomessa. Mielestäni me suomenkieliset voisimme nyt puolestaan miettiä ruotsinkielisten suomalaisten asemaa ja lopettaa ruotsin kielen merkityksen vähättelyn.

Anonyymi kirjoitti:

Hävettää kuunnella ja lukea tätä samaa jauhamista pakkoruotsista! Oma ja perheemme lasten kokemukset ruotsin kielen opiskelusta ovat myönteisiä. Ruotsi on jopa auttanut kadonneen motivaation löytymiseen englannin opinnoissa. Ruotsi kun on niin helppoa! Monet suomen kielen sanamme ovat peräisin ruotsin kielestä.. Myös saksan opinnoissa ruotsi on auttanut kovasti.

Mielestäni mediassa tähän asti käyty keskustelu on hyvin yksipuolista. Ruotsista on turhaan tehty peikko ja muka syyllinen suomalaisten yksipuoliseen kielitaitoon. Jos halutaan lisätä kielten opiskelua, on englannin lisäksi tai sijasta voitava aloittaa muitakin kieliä jo aiemmin. Tätä mahdollisuutta kunnat eivät nykyään edes tarjoa, vaan pienissä kunnissa alkaa automaattisesti aina englanti. Tiedän monia perheitä, jotka olisivat halunneet aloittaa esim. saksan jo alakoulussa, mutta ei ole onnistunut.

Varmaan on niin, että kaikki suomalaiset eivät käytä ruotsin kieltä. Mutta eivät kaikki käytä englantiakaan. Jossakin päin Suomea pärjää varmasti pelkällä suomella. Mutta on alueita, joissa suomenkielinenkin ruotsia tarvitsee ja voi käyttää, jos haluaa. Lisäksi työelämässä tarvitaan edelleen ruotsia, vaikka sen osaamisen tarvetta jotkut piirit yrittävätkin vähätellä. Itse olen yrittäjäperheestä ja ruotsia on todellakin tarvittu asiakkaiden kanssa sekä Suomessa että Ruotsissa.

Meillä Suomessa on upeaa suomenkielistä ja ruotsinkielistä kulttuuria, josta voimme olla ylpeitä. Suomenruotsalainen kulttuuri ja perinteet ovat maallemme rikkaus eikä painolasti. Mitä olisimme ilman Muumeja tai Runebergia? Eikö meillä olekin hieno kansallislaulu, jonka sanat on muuten käännetty suomeksi ruotsinkielisestä runosta. 1800-luvulla ruotsinkieliset alkoivat puoltaa suomen kielen asemaa Suomessa. Mielestäni me suomenkieliset voisimme nyt puolestaan miettiä ruotsinkielisten suomalaisten asemaa ja lopettaa ruotsin kielen merkityksen vähättelyn.

Meillä Suomessa on upeaa suomenkielistä ja ruotsinkielistä kulttuuria, josta voimme olla ylpeitä. Suomenruotsalainen kulttuuri ja perinteet ovat maallemme rikkaus eikä painolasti. Mitä olisimme ilman Muumeja tai Runebergia? Eikö meillä olekin hieno kansallislaulu, jonka sanat on muuten käännetty suomeksi ruotsinkielisestä runosta. 1800-luvulla ruotsinkieliset alkoivat puoltaa suomen kielen asemaa Suomessa. Mielestäni me suomenkieliset voisimme nyt puolestaan miettiä ruotsinkielisten suomalaisten asemaa ja lopettaa ruotsin kielen merkityksen vähättelyn.[/quote][/quote]

Juuri nämä perustelut ovat niitä, joita on pyöritelty vuodet läpeensä ja silloin unohtuu todellinen pointti, joka tässä tapauksessa on: Onko kaikkien Suomalaisten opiskeltava ruotsin kieltä?

En ole keskusteluissa kuullut tai nähnyt kommentteja, jossa ruotsinkielistä kulttuuria tai kieltä sinäänsä väheksyttäisiin. Ruotsin kielen opiskeluun kannustetaan varmasti jatkossakin ja sitä opiskellaan, vaikka se olisi vapaaehtoista.

Pysytäänkö siis asiassa eikä haeta perusteluita tunnetasolla ja historiaan vedoten?

Kiitos Espoolaiselle lääkärille perustellun ja tuoreen sekä ajankohtaisen näkökulman mukaan tuomisesta keskusteluun :)

Anonyymi täti kirjoitti:

Kiitos Espoolaiselle lääkärille perustellun ja tuoreen sekä ajankohtaisen näkökulman mukaan tuomisesta keskusteluun :)

sekä herra Koholle

Ei pidä unohtaa sellaisia näkökulmia kuin erilaisten oppilaiden oikeudet ja erilaisten kielivähemmistöjen oikeudet.

Olen itse kielellisesti hitaasti kehittyvän lapsen äiti ja voin vakuuttaa, että ruotsi ei ole helppo kieli niille, joille kielen omaksuminen on hidasta. Hitaiden kielenoppijoiden tulisi saada toisen kotimaisen tai toisen vieraan kielen sijasta valita lisää äidinkieltä ja lisää englantia, jotta he saavat toimivan kielitaidon. Heille tämä riittää. Näin on tehty esimerkiksi Ruotsissa. Ahvenanmaalla jopa lähes kolmannes yläasteen yhdeksännen luokan oppilaista lukee vain äidinkieltään ja englantia, ei muuta. Kieliä on hyvä lukea vain, jos kielten omaksuminen onnistuu kohtuullisella työllä.

Työssäni kohtaan paljon maahanmuuttajia. Heidän kohdallaan kielitaitovaatimukset ovat kohtuuttomia. Lapsi, joka on tullut hyvin vaikeista oloista, vaatimattomista kouluista ja jonka vanhemmillakaan ei ole koulutusta, joutuu täällä heikolla suomella opiskelemaan kaikki aineet, ylläpitämään kotikieltään ja lisäksi omaksumaan englannin ja sitten vielä ruotsin.

Jos maahanmuuttajalapselle haetaan vapautusta ruotsista olemattoman suomen kielen taidon perusteella, koulun on tehtävä selväksi vanhemmille, ettei lapsi voi sitten kaksikielisessä Suomessa saada koskaan kunnan tai valtion virkaa. Tämä aiheuttaa hämmennystä ja hätää perheissä. Miksi otamme heidät vastaan näin?

Minkä arvoisia ovat erilaisten oppijoiden oikeudet ja erilaisten vähemmistöjen mahdollisuudet?

Ruotsi on helpompi kieli esim. lukihäiriöiselle tai muuten hitaasti oppivalle,ääntäminen ja kirjoitusasu muistuttavat enemmän omaa kieltämme.

Mistä tulee tämä hirveä huoli ? Ennen vanhaan koulussa opittiin englanti , ruotsi, sitten saksa /ranska/venäjä/latina, jotkut vielä opiskelivat italiaa tai espanjaa.

Ja nämä kaikkien muiden pakollisten aineiden lisäksi.

Jokainen uusi kieli avaa ovia uusiin kulttuureihin ja ruotsin kieltä näköjään edelleen tarvitaan avaamaan silmiä oman kotimaan ruotsinkieliseen kulttuuriin.

Ja vähäisestäkin taidosta on iloa- ei ole tarkoitus tavoitella samaa tasoa kuin kieltä äidinkielenään puhuvat.

j

"Ruotsi on helpompi kieli"

Ruotsi on joltain osin englantia helpompi mutta eihän sillä ole mitään merkitystä koska englanti on huimasti hyödyllisempi kieli elämässä. Vaikea keksi turhempaa kuin lukihäiriöinen tankkaamassa muumiruotsia.

"ja ruotsin kieltä näköjään edelleen tarvitaan avaamaan silmiä oman kotimaan ruotsinkieliseen kulttuuriin."

Kiitos käännöskoneiden(ja YLE tekstityksen) olen päässyt aika hyvin perille ankkalammen sielunelämästä, tästä on ollut suurta apua. Pitää ymmärtää miten vastustajan mieli toimii.

"ei ole tarkoitus tavoitella samaa tasoa kuin kieltä äidinkielenään puhuvat."

Ruotsi on pakollinen 1., 2. ja 3. koulutus asteella, ei tässä olla enää tutustumassa toiseen kieleen vaan on pyritty kertakaikkisesti ruotsalaistamaan, eli tekemään Suomesta kaksikielinen maa, ideologisin perustein.

Joku kirjoitti, että Suomessa opitulla ruotsilla ei pärjäisi Ruotsissa. Tämä on kyllä puppua. Itse olen pärjännyt aivan hyvin ja puhumistani on jopa kehuttu. suomenruotsi on yksi ruotsin murteista ja selkeä sellainen vaikkapa Skånen murteeseen verrattuna.

Anonyymi kirjoitti:

Virkamiesruotsin koe jälleen vapaaehtoiseksi
Aiemmin ei ollut pakkoa | 6.10.2010 13:52
Miksi korkeakoulututkinnon suorittaminen edellyttää virkamiesruotsin kokeen suorittamista niiltäkin, joka ovat suorittaneet tuskalla ja vaivalla ruotsin kielen kokeen ylioppilaskirjoituksissa. Monen lukihäiriöstä kärsivän korkeakouluopinnot saattavat kariutua siihen.

Aiemmin virkamiesruotsi ei ollut pakollinen korkeakoulututkinnossa. Miksei voitaisi palata vapaaehtoisuuteen kuten suurten ikäluokkien opiskellessa yliopistossa. Tällöin sen voisivat suorittaa ne, jotka hakeutuvat ruotsin taitoa vaativille aloille.

Eihän virkamies ruotsin vaatiminen tarkoita mitään muuta, kun ruosinkielisten asettamista erityis asemaan työhön pääsyssä valtion tai kunnan virkaan.

maalainen kirjoitti:

Ruotsi on helpompi kieli esim. lukihäiriöiselle tai muuten hitaasti oppivalle,ääntäminen ja kirjoitusasu muistuttavat enemmän omaa kieltämme.

Lukivaikeuden omaavan pojan äitinä ja opettajan voin vakuuttaa, ettei näin ole.

Lukivaikeutta on (karkeasti) kahta lajia, joista toinen aiheuttaa ongelmia englannin opiskelussa mutta toinen nimenomaan ruotsin opiskelussa.

Poikani on oppinut englantia hyvin ja hän pystyy käyttämään hyödykseen koulun ulkopuolisen englannin runsautta. Sen sijaan ruotsi on ongelma, koska sitä olisi opiskeltava vain kirjoista, vain koulumaisella oppimisella eikä sitä kuule ja käytä päivittäin koulun ulkopuolella. Esimerkiksi å-kirjain ei vuoden opiskelun jälkeen ole vielä hahmottunut vaan kääntyy joko ö- tai ä-kirjaimeksi. Runsaasta tukiopetuksesta huolimatta tulokset ovat heikkoja.

Oppimisvaikeuksia ei siis tosiaankaan auteta vaihtamalla englanti ruotsiin. Älkää hyvät ihmiset kirjoittako tällaisia!

RRR kirjoitti:

Yksi sairaimmista asioista Suomessa on ruotsinkielen ja ruotsinkielisten suvereeni asema. Sille ei löydy yhtään ainoata järkevää perustelua.

Todellisuudessa kyseessä taitaa olla taitava venkulointi suomalaisten politiikkojen avulla ruotsalaisen pääoman säestämänä.

Mielestäni Suomen on oltava yksikielinen ja kieli on suomenkieli. Ruotsinkieliset koulut on yhdistettävä suomenkielisiin.

Anonyymi kirjoitti:
RRR kirjoitti:

Yksi sairaimmista asioista Suomessa on ruotsinkielen ja ruotsinkielisten suvereeni asema. Sille ei löydy yhtään ainoata järkevää perustelua.

Todellisuudessa kyseessä taitaa olla taitava venkulointi suomalaisten politiikkojen avulla ruotsalaisen pääoman säestämänä.

Mielestäni Suomen on oltava yksikielinen ja kieli on suomenkieli. Ruotsinkieliset koulut on yhdistettävä suomenkielisiin.

Kuinka kallista tämä herrakielen hyysääminen itsenäisessä Suomessa on? Ruotsin asema tosiaan on "toinen kieli". Niin toinen, että siinä toiseudessaan se saa mennä. Pois junien ruotsinkieliset kuulutukset, asemien nimet ja koko sveduliturgia vapaasta maasta! Heti. On tätä toisen luokan kansalaisena oloa
jo Suomessa kestettykin. Suomessa puhutaan suomea. Ensimmäisenä ja oikeana äidinkielenä.

Ruotsin kielestä on kyllä muutakin kuin välillistä hyötyä. Itse tarvin työelämässä aika usein ruotsia ja perheen lapsetkin ovat saaneet kesätöitä, koska osaavat hyvin kieliä, myös ruotsia. Matkustelemme paljon ja yritämme hyödyntää kielitaitoamme myös siten. Ruotsin kielen suhteen se on ollut helppoa, sillä naapuri on lähellä.

Jos pohditaan pakkoruotsin aikaansaamia välillisä hyötyjä koko ryhmälle/kansalle, saisi tasapuolisuuden nimissä pohtia myös niitä välillisä "haittoja" ja vääristymiä, joita pakkoruotsi aiheuttaa. Näiksi haitoiksi voisi lukea esim. ruotsinkielisten etuoikeutetun aseman. Näin suomenkielisen näkökulmastahan se on haitta. Ruotsinkielisillä on paljon enemmän korkekoulupaikkoja kuin suomenkielisellä, ym.
Toinen haitta on luonnollisesti se, että jokainen ruotsintunti on pois jostain muusta - ehkä koko ryhmän kannalta tärkeämmälta oppiaineelta.

Entäs kustannukset? Yksi ruotsinkielinen oppilas maksaa kunnalle paljon enemmän kuin suomenkielinen. Ja YLE:n ruotsinkielinen ohjelmisto vie lähemmäs 20% koko potista!
Näitä välillisä haittoja piisaa, mutta vaikuttaisin kaunaiselta ja pikkutarkalta, jos luettelisin niitä enemmän.

Olen valmis - jossain määrin - maksamaan veroissani tätä "tukea" ruotsinkieliselle väestölle, MUTTA VASTINEEEKSI VAADIN lapsilleni vapaata kielivalintaa.

[Ovatkohan laskelmasi ihan oikeita? Kaikkien mielestä haitat eivät ole haittoja vaan etuja. On mahtavaa, kun voi seurata myös ruotsinkielisiä ohjelmia Suomessa. FST:n min morgon eli aamu-TV on esim. aivan huippu!

Anonyymi kirjoitti:

Hävettää kuunnella ja lukea tätä samaa jauhamista pakkoruotsista! Oma ja perheemme lasten kokemukset ruotsin kielen opiskelusta ovat myönteisiä.

Onnitteluni, jos olette tullut autuaaksi ruotsinopinnoilla! Ei kukaan ole viemässä teiltä tätä onnea! Totuus vain on, että pakkoruotsin tarkoitus ei ole opettaa kieltä, vaan antaa siirtomaaherrojen perillisille suhteellista kilpailuetua! Samoin se muodostaa tulpan muiden maailmankielten, kuin englannin opiskelulle. Päätös kielenvalinnasta kuuluu sille, joka vastaa seurauksista, eli opiskelijalle ja hänen vanhemmilleen.

[ Totuus vain on, että pakkoruotsin tarkoitus ei ole opettaa kieltä, vaan antaa siirtomaaherrojen perillisille suhteellista kilpailuetua! Samoin se muodostaa tulpan muiden maailmankielten, kuin englannin opiskelulle.

Ruotsin kielen opetuksen tarkoitus on kyllä ko. kielen opetus. Ne yleensä oppivat, jotka viitsivät töitä tehdä.Mitä kieliä tahansa!Ja mitenköhän ruotsi on este englannin opinnoille, kun englanti alkaa ensin ja sitä opiskellaan monta viikkotuntia enemmän?

Olen huolissani erityisesti meidän muiden kuin rannikolla asuvien puolesta tästä pakkoruotsin vääntämisestä. Ruotsin pakolliset tuntimäärät pitäisi käyttää oppilaita innostaviin valinnaisiin aineisiin.
Nyt jo tiedetään, että peruskoulussa on liian vähän toiminnallisilla menetelmillä tapahtuvaa oppimista: taito- ja taideaineita ja muuta opiskelun ILOA lisäävää toimintaa.
Varsinkin monille pojille opiskelumotivaation lisäämiseksi olisi saatava muutoksia peruskoulun oppimiskulttuuriin siten, että kuunneltaisiin sitä, mitä pojat oikeasti haluavat koulultaan.
Jatkuvat turhautumiset ja epäonnistumiset jo ala-asteella tai viimeistään yläasteella luovat monelle vaarallisen kierteen kohti pudotusta "hyvien" ja "pärjäävien" joukosta.
Olen aikoinani ollut kympin tyttö - myös ruotsissa. Mutta jos saisin elää sen ajan uudelleen, vaihtaisin ne tunnit pitkään venäjään tai saksaan. Onneksi sain lukiossa opiskella lyhyen venäjän, ja nyt aikuisena haluan jatkaa sitä.
Olen toki käyttänyt ruotsia, mm. viisi vuotta Porvoossa virkamiehenä ja olen ollut Tukholmassa kesätöissä, mutta silti
uskon että nyt vihdoinkin OPPIMISEN ILOA ja JÄRKEÄ olisi saatava Suomen peruskouluun tässä asiassa!
Me itäsuomalaiset mieluusti opiskelemme venäjää, koska aidosti haluamme olla kulttuurisessa ja kaupallisessa kontaktissa isoon itäiseen naapuriimme.

...Mistä tulee tämä hirveä huoli ? Ennen vanhaan koulussa opittiin englanti , ruotsi, sitten saksa /ranska/venäjä/latina, jotkut vielä opiskelivat italiaa tai espanjaa. Ja nämä kaikkien muiden pakollisten aineiden lisäksi....

Ennen vanhaan oli rinnakkaiskoulusysteemi. Silloin 10-vuotiaat, nykyiset peruskoulun 4. luokkalaiset pyrkivät keskikouluun. Pieni osa läpäisi matemaattiset ja kirjalliset testit jahe jatkoivat keskikoulussa. Siellä heille tuli ensimmäiset kielet, ruotsia ja englantia/saksaa. Keskikoulusta osa jatkoi lukioon, jossa lyhyen matematiikan lukijat saattoivat valita lisää kieliä englannin/saksan ja ruotsin lisäksi. Pitkän matematiikan ja fysiikan lukijat jatkoivat vain noita keskikoulussa aloitettuja kieliä ylioppilastutkintoon saakka.

Se oppilaiden valtaosa, joka ei läpäissyt testejä 4:nnellä luokalla, jatkoi kansakoulun loppuun ja meni sen jälkeen kansalaiskouluun. Siellä heille oli yleishyödyllisten aineiden lisäksi esim. konekirjoitusta ja käsitöitä jne. Kieliä ei heillä ollut lukujärjestyksessä. He jatkoivat ammatti- tai kauppakouluihin.

Nykyiset peruskoululaiset 1-9 luokilla opiskelevat siis sekä kansakoulun 1-4 luokkien että pääsykokeella hyväksyttyjen 1-5. keskikoululaisten opetussuunnitelmalla ja -vaatimuksilla. Eipä tarvitse kauan miettiä, mistä kumpuavat näiden suurimmalle osalle ylimitoitettujen opetussuunnitelmien epäonnistumiset. Jossain välissähän oli tasokurssejakin, mutta ne poistettiin epätasa-arvoisina, syystäkin. Jotenkin tulisi kuitenkin suhteuttaa koulutusta ja vaatimuksia sillä kaikki eivät opi kaikkea - ei ennen eikä nykyisinkään. RInnakkaiskoulua en kaipaa sellaisenaan. Kielten valinnaisuus ja määrä olisi ratkaisu juuri siten, että äidinkielen lisäksi opiskeltaisiin valinnaista vierasta kieltä. Toisten kotimaisten pakko-opetus pois.

P.S. Suomen kansallislaulun sävelsi saksalainen Fredrik Pacius. Pitäisiköhän meidän sillä perusteella lukea saksaa koulussa?

Vanhan keskikoulun käyneenä ja pitkään peruskoulussa opettaneena voin vakuuttaa, että tämän päivän peruskoulu on kunnianhimoisempi ja vaativampi kuin vanha keskikoulu. Kyllä. Tämän päivän peruskoulusta lähtevät ovat paljon taitavampia kuin aikanaan keskikoulun käyneet. Nykyisin peruskoulussa luetaan esim. luonnontieteissä ja historiassa asioita, joita itse opiskelin vasta lukiossa.

Kaiken lisäksi tämän päivän lasten ja nuorten elämä on hektisempää. Mediat rytmittävät arkea ja niiden kautta saadaan suuri osa yleistiedosta, omaksutaan osa kielitaidosta. Kielitaito englannissa onkin tämän päivän nuorilla aivan toista kuin vanhassa keskikoulussa.

Meidän täytyy katsoa naapurimaihin ja ymmärtää, ettei kolmen vieraan kielen vaatimus ole enää tätä päivää. Kieliä kannattaa opiskella vain niiden, joille se on kohtuullisen sujuvaa ja joilla on aito innostus niihin. Laajan kielivarannon rinnalla tarvitsemme eri alojen osaajia. Kaikkien ei tarvitse olla hyviä kielissä. Elämässä on muutakin.

Muuten mukava blogi, mutta täynnä asiavirheitä. Itsekin joskus koulua käyneenä muistan aivan mainiosti, että useimmat luokkatovereistani olisivat saaneet lohduttomat arvosanansa matikan kokeissa, vaikkeivät olisi koskaan käyneet oppitunnilla. Eikö nykyään ole suorastaan muotia ylpeillä huonolla laskupäällään?
Luonnontieteiden opiskelun autuaaksi tekevästä vaikutuksesta kertoo vaikka homeopatian, horoskooppien, ufojen, uususkontojen ja muun humpuukin hulvaton suosio oppineistomme keskuudessa. Eivät myöskään omat liikunta- tai taideinnostukseni ole koulun ansiota- päin vastoin: koulussa kuten laitoksissa yleensäkin suorastaan pyritään kitkemään ihmisestä kaikki vähänkin yksilöllinen.
Mutta on ruotsin kielen opiskelusta yksi välitön hyöty, joka pääsi kirjoituksesta unohtumaan: se tarjoaa pehmeän, shokittoman laskun vieraaseen kulttuuriin, jonka välittävät meille ruotsinkieliset maanmiehemme.
Jos ei kehtaa puhua ruotsia edes dementikkojen kanssa, ainahan voi lukea kirjoja, katsoa TV:tä tai kuunnella radiota. Ne ovat totisesti jotakin muuta kuin 'samma på svenska'. Ruotsalaiset ovat joka asiassa suomalaisia etevämpiä, sehän käy ilmi suomenkielisestäkin historiasta- siis, jos siitä on jotakin jäänyt mieleen.

En svekoman till kirjoitti:

Muuten mukava blogi, mutta täynnä asiavirheitä.....: se(pakkoruotsi) tarjoaa pehmeän, shokittoman laskun vieraaseen kulttuuriin, jonka välittävät meille ruotsinkieliset maanmiehemme.
...... Ruotsalaiset ovat joka asiassa suomalaisia etevämpiä, ....

Pakkoruotsin ohella juuri tuollainen ajattelu on pääsyy ruotsin huonoon imagoon.

En kannata ruotsin kielen opiskelua pakolla. On naurettavaa, että muutama prosentti kansasta orjuuttaa toisia suuruudenhulluudessaan. Ihan fiksut suomenruotsalaiset hokevat ruotsin kielen tarpeellisuutta ja merkitystä kulttuurissamme. Arvostan suomenruotsalaisia ja heidän saavutuksiaan, mutta etuoikeutetun aseman aika on jo ohi. Opiskelkoot ruotsia ken haluaa.

Ikävintä on että osa suomenkielisistä kannattaa pakkoruotsia - en koskaan tajua miksi. Hupaisaa on väite, että koulussa on muutakin pakollista. Totta kai, mutta vain ruotsi on poliittisin päätöksen aikaansaatu eliitti-kansan rudimentti, eli muinaisjäänne.

Häpeäisin sivistyneenä suomenruotsalaisena tyrkyttää kieltäni kaikille. Oma arvostus riittää. Eiväthän edes ruotsalaiset ymmärrä suomenruotsia, jota myös ruotsinopettajat Suomessa puhuvat.

Ajankohtaisputki

Tuubin täydeltä asiaa!

A-tuubi on uusi monimuotoinen ajankohtaiskanava netissä!

Blogiarkisto

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu