Maakuntalehdet etsivät voimaa yhdessä
Vuoden 2009 mediatapauksista jää varmasti päällimäisenä mieleen Silminnäkijä-dokumentin lautakasajuttu. Julkisen sanan neuvoston rooli ja vapauttava päätös nousivat pääuutiseksi viimeistään puheenjohtaja Pekka Hyvärisen eron vuoksi.
Vuoden aikana mediassa on tapahtunut paljon sellaistakin, joka ei ole uutiskynnystä ylittänyt. Kuluttajan näkökulmasta kaikki muutokset eivät ole pelkästään myönteisiä.
Viime kesänä moni lukija sai käteensä ohuimmat sanomalehdet vuosiin: lamakesän nihkeä ilmoitusmyynti pakotti lehdet supistamaan sivumääränsä ennätyspieniksi.
Sanomalehtien liiketoiminnan edellytykset ovat toki tiukentuneet ihan ilman lamaakin. Internetiin on helppoa ja nopeaa tehdä uutissähkeitä, mutta rahaa niistä on hyvin hankala saada.
Uutisten tekeminen nettiin onkin ihan oma alansa. Tällä hetkellä lehtien tavoitteena on lisätä verkkolehtien kävijämääriä, jotta ilmoittajat kiinnostuisivat julkaisusta. Kävijäpiikkejä lehdille puolestaan saadaan ihan tietyntyyppisillä otsikoilla. Seksi ja skandaalit myyvät kyllä yksittäisiä juttuja, mutta ratkaisu lehtien talousongelmiin ne eivät ole.
Myös toinen iso muutos on käynnissä suomalaisessa mediassa: muutos kohti entistä yksiäänisempää mediaa. Kiristyneen kilpailun edessä maakuntalehdet hakevat etsivät erilaisia yhteistyön muotoja jakaakseen työn kustannuksia.
Maakuntalehtien syventynyt yhteistyö on synnyttänyt Helsinkiin kaksi merkittävää uutistoimitusta.
Viimeksi syntyi yli miljoonalle suomalaisille uutisia tuottava toimitus eli Väli-Suomen median, Turun Sanomien ja Kalevan yhteinen Helsingin-toimitus. Kuusihenkisen toimituksen jutut leviävät Keskisuomalaisen, Karjalaisen, Savon Sanomien, Ilkan, Pohjalaisen, Turun Sanomien ja Kalevan lukijoille.
Lehdillä on yhteensä 1,1 miljoonaa lukijaa – siis enemmän kuin Helsingin Sanomilla. Myös Alma Median Helsingin-toimitus on tavoittaa jutuillaan miltei yhtä paljon lukijoita kuin Helsingin Sanomat. Helsingin-toimitukset keskittyvät erityisesti politiikan uutisointiin ja suurten uutisaiheiden raportointiin.
Lehdistömme rikkaus on perinteisesti ollut nimenomaan moniäänisyys. Onko se nyt uhattuna? On ja ei. Yksittäisen lukijan näkökulmasta hänen oman maakuntalehtensä laatu luultavasti pikemminkin parantuu yhteistyön vuoksi.
Koko lehdistön etu olisi kuitenkin, että etenkin isoista uutistapahtumista tehtäisiin monenlaisia juttuja, etsittäisiin erilaisia näkökulmia ja julkaistaisiin persoonallisia kommentteja.
Maakuntalehdet ovat kukin omilla levikkialueillaan täysin suvereeneja, eikä aitoa kilpailua lehtien kesken ole muualla kuin muutamien levikkialueiden rajaseuduilla. Maakuntalehtien menestyksen salaisuus onkin paikallisuus. Siksi isot valtakunnalliset uutiset voivat olla eri lehdissä samojakin.
Voisi kuvitella, että maakuntalehtien omat Helsingin-toimitukset vaikuttavat jollain aikavälillä myös STT:n rooliin. Yle luopui STT:n palvelusta kolme vuotta sitten, ja nyt maakuntalehdet panostavat yhteisiin toimituksiinsa. Voi olla, että tietotoimiston palvelua tarvitaan tulevaisuudessa entistä vähemmän.
Joka tapauksessa sanomalehtien taso on Suomessa parempi kuin koskaan aiemmin. Toivottavasti myös jatkossa on näin.
