Kannanotto Pressiklubin kolumniin (8.10.2010)
Pata kattilaa soimaa, musta kylki Riku Siivolallakin – kannanotto Riku Siivolan kolumniin aiheesta ”Journalismin ohjeet 15. ohje”.
Journalismin ylijumala Riku Siivola on antanut printtimedian uudelle tulokkaalle langettavan tuomion. Syynä journalistisen ohjeiston kohdan 15 rikkominen. Tuomion langettamisen yhteydessä sanansäilällä viilleltiin riekaleiksi myös lehden sisältö, joka ei vastannut huippuunsa viritetyn journalistivahtikoiran odotuksia siitä, mitä lehdessä saa käsitellä ja mitä ei.
Ennen kuin kohdistan verbaalivihani iskeäkseni Siivolaa ”vastapalloon” oikein kunnolla, käsittelen tuon kohdan 15 pois alta. Kyseinen kohtahan kuuluu näin: ”Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.” Riku hyvä, lue nyt lehden pääkirjoitus ensin, ennen kuin tuomitset toisten tekeleitä! Sieltähän se kannen noston lupaama sisältö löytyy – kaikki mitä luvattiin kannessa lunastettiin kyllä sisällössä.
Nyt lunastan omalta osaltani kirjoitukseni otsikossa antamani lupauksen: Riku, olet sitten mitä mieltä tahansa lehdestä itse, journalistinen ohjeistus koskee myös sinua:
”Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.” Pyritkö Riku?
”Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.” Tarkistitko Riku?
”Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.” Menetkö, Riku, karkuun sen taakse, että julistuksesi oli ”kolumni”?
Rikun kanssa olemme (ainakin) yhdestä asiasta samaa mieltä: Journalistisen ohjeistuksen noudattaminen on tärkeää paitsi siksi, että journalismin laatu ei kärsi, myös siksi että niin taataan tietty journalismin ”standardi” – alan itsesääntelyä varten niin kuin JSN asian ilmaisee. Haasteena tässä on ainoastaan se, että uusien mediakanavien mukaantulo ja innovaatiot mediassa luovat uusia tapoja kommunikoida ja viestiä.
Riskinä tietysti on, että alan itsesääntely ei pysy mukana. Kyse ei siis todellakaan aina ole vain ylimielisestä suhtautumisesta tai puhtaasta huolimattomuudesta, niin kuin Rikun kolumnissa valitettavasti oli käynyt. En tarkoita, että ohjeistus ei toimisi, vaan viittaan ohjeiston taakse piiloutumiseen, kun käsitellään jotain uutta ja erilaista. Tarkoitusperiin viitataan enemmän kuin itse sisältöön eli viestiin ja toimittamiseen.
Eihän median tarkoitusperät – olivat intressit kaupalliset tai eivät – ole syy jakaa tuomioita journalismin laadun suhteen. Miksi TV:ssä tehdään ohjelmaa autoista? Tai miksi naisten lehdessä esitellään aina tietyn toimijan uudet meikit? Syy on ilmeinen, se ei tarkoita että itse viestinnässä, eli journalistisessa sisällössä loukataan journalistista ohjeistoa, vaan sitä että kriittinen journalismi on saanut todella suunnitelmallisen ja tarkoin mietityn tavan viestiä vierelleen.
Mediassa on paljonkin kyse siitä mikä myy, ei pelkästään mikä sisältö myy (miksi lehti ostetaan) vaan myös mikä sisältö houkuttaa ilmoitusasiakkaita! Eikö tässä etu voi olla yksinkertaisesti yhteinen: Jos lukija ”ostaa” lehden ja äänestää jaloillaan sekä lehti tarjoaa hyvän alustan mainoksille, kaikki ovat tyytyväisiä – kunhan sitä JOURNALISTISTA ohjeistoa noudatetaan ja kunnioitetaan. Ei myöskään unohdeta sitä, että LUKIJA EI OLE TYHMÄ.
Avoimuutta ja uutta näkemystä kaikille median vahtikoirille ja -kissoille!
Yhteistyöterveisin
Sauli ”Saukki” Asikainen
Kirjoittaja on Suomi Mediaplanet Oy:n toimitusjohtaja ja innokas printtimedian uudistaja
