Haluan äänekkäitä lehtiä

Sanovat, että sanomalehtien ansaintalogiikat murtuvat. Tätä seuraa yleensä huoli siitä, mitä käy journalismille.

Mille "journalismille", voisi joskus kysyä.

Ovatko kulttuurisivut yhteiskunnalle elintärkeää journalismia? Eikö kulttuurista, kauneudesta, voi nauttia ilman ylös kirjoitettuja arvostuksia?
Maailma tuskin tukehtuisi, jos autoliitteet jäävät ilmestymättä.

Kun lehdistön tulevaisuus on uhattuna, keskustelijat nousevat herkästi kaupallisuuden yläpuolelle - nyt on Journalismi uhattuna. Entä jos maakuntalehdet kurjistuvat - viestintäkentän monimuotoisuus uhkaa pirstoutua, Suomesta tulee yksiääninen!
Näin sanovat samat johtajat, jotka ovat juuri päättäneet perustaa maakuntalehtien yhteisen politiikan ja ulkomaantoimituksen. Samat uutissivut monistetaan ympäri Suomen näihin "omaäänisiin" lehtiin.

Uutisten lisäksi Journalismiksi lasketaan yleensä kuuluisat "pitkät, taustoittavat jutut". Mikä on näiden osuus lehtien sisällöstä? Pienenevä. Panokset ovat verkossa. Mitä siellä on? Blogeja ja kyselyjä. Mikä niistä on yhteiskunnan liimaa, jota ilman emme voi elää?

Sanomalehdet lähtivät liikkeelle aatteiden voimalla. Niiden olemasaolo perustui sille, että jokin asia kaipasi äänen. Yhteinen asia oli oikeutus lehdelle.
Nyt kaikilla ihmisillä on yhä kovempi oma ääni. Yhä harvempi ihminen kaipaa äänitorvia, kaipaa asiantuntijoita. Internetistä löytää mielipiteet, kaduilta loput. Uutisia ja tietoa on ilmaiseksi, miksi ei niistä voisi muodostaa omaa mielipidettään - niinhän toimittajatkin tekevät kolumneissaan, joiden katsotaan olevan lisäarvoa lukijalle.
Yhteisöt, harrastajat ja keskustelijat löytävät toisensa ilman sanomalehteä. Lehti muuttuu moottorista peiliksi, joka imee aiheet keskustelupalstoilta, jopa omiltaan. Lehdestä tulee mainosalusta, joka kerää roiskeet.

Voisi sanomalehti ehkä olla jotain mieltäkin, ottaa ohjat käsiinsä. Kuluttaja ei kaipaa objektiivisuutta. Elämäntapalehdet menestyvät: ne, jotka puhuvat joka jutussaan lukijalle. Näin sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi. Sanomalehden pääkirjoitukset puhuvat ohi ja yli, jollekin hahmottomalle päättäjäjoukolle.

Entä jos meillä olisikin tulevaisuudessa paljon pieniä, mutta äänekkäitä lehtiä? Se olisi paluu lehdistön alkuperäisille juurille. Olisiko se niin paha?
Eiköhän tämän maailman saa perattua vähän pienemmilläkin sivumäärillä - ja lähetystunneilla.