Ajankohtaisen kakkosen Special: Pitkät jäähyväiset
Ei sitä päätetty 10 vuotta sitten, että tällaisen ohjelman teemme. Ajankohtaiseen kakkoseen tehdyissä alkuvuosien jutuissa käsiteltiin omaishoitajuutta ja Alzheimerin tautia, eikä tehty seuranta-dokumenttia. Kuitenkin jo 2000-luvun alussa syntyi mielessäni toive: olisiko toimittajan mahdollista kulkea Maire ja Kalevi Suojasen rinnalla pidempäänkin?
Mairessa ja Kalevissa yhtyi ainutlaatuisella tavalla halu jakaa kokemaansa muille ja rohkeus panna elämänsä ja itsensä alttiiksi. Kalevi on myös kirjoittaja, ajattelija ja sanan käyttäjä. Se, että nämä kaikki ohjelman tekoa edesauttavat asiat yhdistyivät samoissa ihmisissä, on harvinaista. Sain kuitenkin tämän etuoikeutetun mahdollisuuden. Kuljin omalta pieneltä osaltani Mairen ja Kalevin elämän matkassa, ilman valmista suunnitelma mihin päädymme. Se mitä syntyi, ei ole ohjelma taudista, vaan ihmisen elämästä, siihen väistämättä kuuluvasta kuolemasta sekä rakkaudesta.
Mairen ja Kalevin matka on ollut myös oman elämäni matkaa. Monet ohjelmieni ihmiset ovat opettaneet minulle paljon ihmisenä olemisesta ja elämästä. Menneenä vuonna 2009 ohjelmieni ihmiset kuljettivat minut perimmäisten kysymysten äärellä. 32-vuotias viime elokuussa syöpään kuollut neljän lapsen äiti opetti päivässä ja hetkessä elämistä. Katja Kotikangas (Silminnäkijä:Lähtölaskenta) johdatti minut syvemmälle sen ymmärtämiseen, että elämää ei ole varaa tuhlata, ei edes yhtä päivää. Samalla polulla olen kulkenut Mairen ja Kalevin kanssa. He ovat vieneet minut myös luopumisen matkalle. Elämässä on jatkuvasti valittava ja samalla luovuttava monista asioista ja ihmisistäkin. Mitä tänään valitsen ja mistä luovun? Millä perusteella? Mihin valintoihin voin itse vaikuttaa ja mihin en? Mikä on minun vastuuni?
Toisten asioiden valitseminen merkitsee luopumista toisista asioista. Valitseminen ja luopuminen ovat saman kolikon kääntöpuolia. Elämän kääntöpuoli on kuolema. Elämän rajallisuus, kuoleman todellisuus rikastuttaa elämää, ei synkistä sitä. Sen sijaan kuoleman tunkeminen pois todellisuudestani kaventaa elämääni. Elämän voima, rohkeus ja tyytyväisyys eivät häviä, enneminkin niitä tulee lisää. Olen siitä yhä vakuuttuneempi Mairen ja Kalevin sekä Katjan kanssa kulkemani matkan jälkeen. Tervetuloa matkalle mukaan.
10 kommenttia
Ti 05.01.2010 @ 21:58
Olipa osoitus miehen pohjattomasta itsekkyydestä.
Ei voinut päästää vaimoaan lepoon, vaikka kaikki muut olivat sitä mieltä ja elämänlaatua ei voitu millään parantaa.
Ti 05.01.2010 @ 23:56
Ohoh, olipa outo kommentti. Minusta oli taas upeaa nähdä, kuinka puoliso piti huolta vaimostaan viimeiseen asti. Kyllä mies ymmärsi, että vaimolle olisi paikka muuallakin, mutta hän ei yksinkertaisesti raaskinut luopua rakkaastaan. Kunnioitan suuresti miehen valintoja.
Ke 06.01.2010 @ 15:27
Kiitos asiallisesta ja valaisevasta dokumentista. Alzheimer-taudin eteneminen on hyvin kuvattu.Miehen itsekkyydestä tässä ei ollut jälkeäkään, päinvastoin. Olisi suonut hänelle enemmän "akunlatausaikaa" vaimon sairauden edetessä. Tässä on myös kuvaus vastuun kantavasta rakkaudesta joka nykyaikana ei ole aina itsestään selvää.
Ke 06.01.2010 @ 18:09
Miehen rakkaus vaimoonsa oli kaunista katseltavaa. Hienoa että hänellä oli mahdollisuus ja voimia hoitaa vaimoaan loppuun asti, monilla ei sitä tahdosta huolimatta ole. Jäin vain kummastelemaan että miksi lapset loistivat poissaolollaan. Luulisi että haluaisivat olla äidin/isän tukena noin pitkällä ja raskaalla matkalla.
To 07.01.2010 @ 18:58
Olipa hyvin tehty dokumentti, todellinen rakkaustarina. Oli hienoa nähdä, että Kalevi oli edelleen oma itsensä (huumorintajuinen ja sanavalmis) raskaasta elämänvaiheesta huolimatta. Saa kyllä katsoa peiliin ja miettiä miten pienestä sitä itse välillä valittaa ja väsyy.
Hyvä Kalevi ja oikein hyvää jatkoa!
La 09.01.2010 @ 20:01
Rakkautta mielipuolisuuden rajamaille. Mairesta näki, miten hän aisti rakkauden loppuun saakka. Ilme lientyi Mairella hymyyn kun kuuli miehensä äänen ja tiesi pääsevänsä taas kotiin käymään, vaikka kommunikointi oli muuten jo ihan apaattista. Ihanaa huumoria ja yhteyttä Mairen ja Kalevin välillä. Mies oli vaan tosi kovilla, mutta tajusi, että Mairen elämänlaatu parani loppumetreilläkin kun mies jaksoi ja jaksoi. Nostan hattua vaikka asia ei olekaan yksiselitteinen, eikä sovi kaikkiin tilanteisiin.
Su 10.01.2010 @ 13:02
Rakkautta mielipuolisuuden rajamaille. Mairesta näki, miten hän aisti rakkauden loppuun saakka. Ilme lientyi Mairella hymyyn kun kuuli miehensä äänen ja tiesi pääsevänsä taas kotiin käymään, vaikka kommunikointi oli muuten jo ihan apaattista. Ihanaa huumoria ja yhteyttä Mairen ja Kalevin välillä. Mies oli vaan tosi kovilla, mutta tajusi, että Mairen elämänlaatu parani loppumetreilläkin kun mies jaksoi ja jaksoi. Nostan hattua vaikka asia ei olekaan yksiselitteinen, eikä sovi kaikkiin tilanteisiin.
Ma 11.01.2010 @ 18:40
Kiitos dokumentista,hieno juttu kaikenkaikkiaan.Jäin kaipaamaan realistista kuvausta dementiapotilaan perushoidosta.Sehän omaisen usein uuvuttaa,kun potilas vastustelee hoitoja eikä häntä saa ymmärtämään yhteistyötä esim.pesujen ja pukemisen suhteen.Myös yölliset heräämiset ja "koiranunen "nukkuminen ovat pidemmän päälle raskaita,vaikka kuinka olisi halua pitää kotona.Luovuttamisen rohkaisu hyvällä lailla,ilman syyllistämistä,olisi palvelu omaiselle.Eihän hoivakotiin siirtyminen tarvitse katkaista kontaktia,voi hoidella ja ottaa kotiin minkä voimat sallivat.
Ti 12.01.2010 @ 00:39
Todella koskettava dokumentti. En yleensä itke, en varsinkaan elokuville, mutta nyt en voinut olla heittäytymättä tunteella tilanteeseen. Kunnioitan suuresti Kalevia, voimia hänelle.
Ti 12.01.2010 @ 01:27
Kunnioitan ja arvostan sanoinkuvaamattoman suuresti Kalevia, siitä että hoidit vaimoasi 15 vuotta monesti uupumukseen asti. Moni ei olisi pystynyt samaan. Jos arkielämän sankareita on olemassa, niin Sinä olet ansainnut sen arvonimen, todella ANSAINNUT. Se, että jaksoit rakastaa ja pitää huolta vaimostasi niin elämän myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, loppuun asti, on todella kunnioitettava ja suuri asia. Kaiken muun raskaan lisäksi jaksoit käydä vielä töissäkin ja tehdä oppikirjoja yms., joka on sekin kunnioitettava teko.
Kyyneleet valuivat silmistäni moneen otteeseen tätä dokumenttia katsoessani. Niin koskettava ja asiat oikeaan arvojärjestykseen laittava tämä dokumentti oli.
Paljon voimia, iloisia hetkiä, sekä Jumalan siunausta tuleviin vuosiisi Sinulle Kalevi. <3
Elämä kantaa.
