Maabrändiä kytösavuista
Olen tehnyt vuosien varrella useita energia-aiheisia MOT-ohjelmia ja keskustellut niitä tehdessäni ulkomaalaisten energia-asiantuntijoiden kanssa. He eivät kykene peittämään ihailuaan ja kateuttaan järkeviä suomalaisia kohtaan: Me kun ainoina maailmassa pystyimme pitämään päämme kylmänä ja tekemään oikea-aikaisesti päätöksiä uuden ydinvoiman rakentamisesta - silloin kun toimituskapasiteettia oli vielä olemassa ja hinnat alhaalla.
Tämä on ensiluokkaista Suomi-brändin rakentamista. Ulkomaalaisten näkökulmasta Suomella on jo pitkä etumatka, kun muualla vasta yritetään saada rivejä kokoon ydinvoimalapäätösten taakse.
Mutta sitä ulkomaiset asiantuntijat eivät ymmärrä, että miksi ydinvoimapäätösten jälkeenkin Suomessa halutaan vielä rakentaa tuulivoimaa, joka on osoittautunut taloudelliseksi katastrofiksi ja hyödyttömäksi, ellei suorastaan vahingolliseksi hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta.
Puhumattakaan tuulivoimaloiden aiheuttamasta tuhosta eläinmaailmassa: Yksin Espanjassa arvioidaan miljoonan linnun kuolevan vuosittain tuuliroottorien siipiin. Leikkikääpä ajatuksella, että ydinvoimalan tiedettäisiin aiheuttavan vastaavaa tuhoa linnuille, lepakoille ja perhosille. Saisiko sellainen voimala koskaan rakennuslupaa?
MOT-raportti "Helsingin vihreä painajainen" arvioi pääkaupungin energiaratkaisuksi tarjotun biopolttoainemallin perusteita ja vaikutuksia.
Helsinkiin suunnitellun laajamittaisen risujen polton päästämien pienhiukkasten tiedetään aiheuttavan vuosittain kymmenkunta ylimääräistä keuhko- ja sydäntautikuolemaa. Kymmenessä vuodessa se tekee 100 kuolemaa ja investoinnin 60 vuoden kuoletusaikana 600 hengenlähtöä. Kuvitelkaa huviksenne mitä seuraisi, jos ydinvoimalaan liitettäisiin vastaavat surmaluvut. (Lähde: professori Matti Jantunen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)
Euroopan johtajat ovat päättäneet, että Euroopan pitää näyttää muulle maailmalle esimerkkiä vaihtoehtoisiin, uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisessä. Asetetut prosenttivaatimukset ovat järkyttävän korkeita kaikille EU-maille, mutta silti Suomen asema on suhteellisen helppo muihin EU-kumppaneihin verrattuna: Meillä on puuta poltettavaksi, mutta eteläisillä EU-kumppaneilla ei ole käytännössä muuta kuin tuulta ja hiukan aurinkoa.
Puun poltto energiaksi on varmaankin järkevää suurten metsien ympäröimissä kunnissa ja kaupungeissa. Mutta Suomen eteläreunassa sijaitseva metropoli Helsinki on vihoviimeinen paikka laajamittaiselle metsähakkeen poltolle: Metsät ovat kaukana ja kaupungin keskusta saa riesakseen taukoamattoman rekkarallin, melua ja hajuja.
Pääkaupungille olisi tarjolla vaivaton vaihtoehto: kaukolämmön johtaminen Helsinkiin putkea pitkin Loviisaan rakennettavasta uudesta ydinvoimalasta. Ratkaisu olisi kansantaloudellisesti järkevä, sillä muuten halkeavan uraanin synnyttämästä lämmöstä valuu kolme neljäsosaa hukkana mereen.
Mutta Helsingin päättäjät ovat sitä mieltä, että se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Perusteita tälle oudolle väitteelle emme saa kuulla, koska ne ovat Helsingin Energian liikesalaisuuksia.
Kyllä näinkin voidaan luoda Suomi-brändiä: Kytösavun aukeilla mailla on kansa, joka aina on polttanut päreitänsä.
