42,195 kilometrin juhla

Päätimme sisareni kanssa ilmoittautua kesän alussa järjestettävälle Tukholman maratonille. Talven mittaan keräsin itselleni aimo annoksen paineita tiedottamalla maratontavoitteestani lähes kaikille ystäville, sukulaisille ja työtovereille. Koska juoksu täytti elämäni, siitä teki mieli turista. Ehkä juuri siksi Elävän arkiston tuottaja pyysi minua kirjoittamaan aiheesta.

Erilainen risteily

Valitsimme ensimaratoniksi Tukholman maratonin, koska tapahtuma järjestetään heti alkukesästä. Näin ollen koko kesää ei tarvitse pingottaa maratontavoitteen takia, vaan maratonin jälkeen voi hyvällä omallatunnolla viettää oluen- ja makkarantäyteisen mökkikesän. Toinen syy oli se, että olen kuullut paljon hyviä kokemuksia Tukholman maratonilta. Huolto pelaa ja Tukholmassa alkukesän sää on mitä loistavin maratonin kannalta. Meitä sää ei missään nimessä suosinut, mutta palaan siihen kirjoitukseni lopussa.

Matka Tukholmaan taittui rattoisasti laivalla tuhansien muiden maratoonareiden kanssa.  Risteilyohjelma oli hyvin maraton-ystävällinen. Laivan seisovapöytä koostui kestävyysjuoksijoille tärkeästä ruokalajista pastasta, alakannella myytiin juoksuvaatteita ja tämän hetken kiinnostavin suomalaisjuoksija Leena Puotiniemi luennoi laivan baarissa. Lisäksi lähtöä Tukholmasta Helsinkiin oli siirretty myöhemmäksi, että hitaimmatkin juoksijat ehtivät varmasti laivaan.

Katso Elävässä arkistossa: Leena Puotiniemi  –  vahingossa olympialaisiin

Totuus löytyy kaurapuurosta

Luin eräältä juoksufoorumilta, että maratonaamuna kannattaa syödä kunnon annos kaurapuuroa.  Maratonristeilyn aamupalalla kaurapuuro todellakin teki kauppansa. Puurojono kiemurteli katkeamattomana ravintolan halki ja puurosta syntyi jopa kiistaa. Myös hiilaripitoiset banaanit olivat kovaa valuuttaa. Banaaneja hamstrattiin taskuihin sekä paidan alle ja salakuljetettiin hyttiin.

Mitä juoksuun tulee, totuus löytyy juoksufoorumeilta. Vaikka juoksun luulisi olevan yksinkertainen laji, juoksufoorumeilla sukkuloidessa se ei siltä tunnu. Monilla foorumeilla keskustelu voi olla hyvinkin kiivasta, jopa aggressiivista. Monien mielestä juuri se oma tapa toimia on oikea. Juoksufoorumeilta löytyy vastaus kaikkeen – olipa kyseessä sitten pastatankkaus, varusteet, vauhtilenkit, pitkät lenkit eli  ”pitkikset ”, hiertymät, rakot, krampit tai mikä tahansa muu juoksuun liittyvä aihe.

Maraton – tehokkuuden osoitus

Koostaessani Elävään arkistoon juoksuaiheista artikkelia minua miellytti A-studion juttu, jossa esiteltiin 80-luvun ilmiötä – massajuoksutapahtumia. Tähän päivään verrattuna 80-luvun juoksumuoti oli monipuolista ja värikästä. Haljunväristen teknisten juoksuvaatteiden sijaan juoksijoiden vaatteiden värimaailma oli kuin Lapin ruska. Olipa muutama juoksija sonnustautunut Marimekon pallopaitaankin. Vaikka hölkkääminen oli hyve jo 80-luvulla, saivat massajuoksutapahtumat osakseen myös kritiikkiä. Kansanterveyden professori Eino Heikkisen mielestä juoksutapahtumat korostivat liikaa yksilön tehokkuutta ja toimintaa. Hänen mukaansa sama ilmiö vaivaa koko länsimaista kulttuuria. Jäin pohtimaan Heikkisen näkemystä. Haluanko vain todistaa maratonin avulla, että olen tehokas ja reipas?

Katso Elävässä arkistossa: Kansa hölkkää

Yhteinen matka

Vaikka juoksu on yksilölaji, juuri yhteenkuuluvuuden tunne on se, mikä saa monet osallistumaan juoksutapahtumaan. Kun on koko vuoden jolkottanut yksin pimeillä pururadoilla, tarjoaa 20 000 juoksijan porukka tervetullutta vaihtelua.

Naistenkymppi on oiva esimerkki tapahtumasta, jossa koetaan voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tutkija Mirja Kalliopuskan mukaan Naistenkymppi on myös voimakkaasti eroottinen tapahtuma. ”Minä suosittelisin miehille, että tulisivat ihmeessä katsomaan, jos on eroottisesta latauksesta puutetta”, Kalliopuska kehottaa. Myös tutkija Esa Saarisen mielestä Naistenkymppi henkii kypsän naisen eroottisuutta. Hänen mukaansa tapahtuman hieno ulottuvuus on juuri eri-ikäisten naisten elämänilo. Oli mitä oli, naiset haluavat liikkua yhdessä ja pitää hauskaa. Aikaa ei oteta eli kymmenen kilometrin matkan saa juosta, hölkätä tai kävellä.

Katso Elävässä arkistossa: Kympin naiset – Naisten kymppi

Voittajana maaliin

Voimakas yhteenkuuluvuuden tunne koettiin myös Tukholman maratonilla. Mutta tällä kertaa se tuli yhteisestä kärsimyksestä. Sää Tukholmassa oli maratonin 35-vuotisen historian karmein. Patikoidessa kohti lähtöpaikkaa kylmyys, poikkeuksellisen navakka tuuli ja harvinaisen voimakas sade saivat ikävöimään äitiä. Suomalaisjuoksijat laahustivat stadionille pää painuksissa, kuin ristiinnaulittaviksi.  Lähtöpaikalla ennen starttia juoksijat värjöttivät jo valmiiksi läpimärkinä pienissä katetuissa karsinoissa. Monen kasvoilta huokui epäilys.  Yksikään meistä ei hymyillyt. Eräs paikallinen tokaisikin, että edes jouluna Tukholmassa ei ollut näin kylmä. Vastaukseksi hän sai vain hermostuneen hymähdyksen. Mutta kun päästiin matkaan, kylmyys unohtui.

Katso Elävässä arkistossa: Helsinki City Marathon 1999

Haastavista olosuhteista huolimatta 42,195 kilometrin lenkki meni loistavasti. Maratonin ensimmäiset 35 kilometriä olivat omalta osaltani juhlaa, mutta sitten jalat menivät kramppiin. Laahustin kuitenkin voittajana maaliin. Kotimatkalla koettiin positiivista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikki olivat voittajia. Kaikkien jalat olivat jumissa.