Kun Kosolan Vikki Suomea johti

Mäntsälän kapinasta on kulunut tällä viikolla 80 vuotta. Lapuan liikkeestä ja 1930-luvun oikeistoliikehdinnästä muistetaankin yleensä Vihtori Kosola, talonpoikaismarssi ja Mäntsälän kapina. Tuttua on myös se, että Lapuan liike kohdisti toimintansa kommunisteja vastaan.

Lapuan liikkeen laajuudesta ja todellisesta poliittisesta voimasta onkin sitten jo vähemmän tietoa.

Suomalainen kouluhistoriakaan ei kerro kovin laveasti satoihin ihmisiin kohdistuneista väkivaltaisuuksista ja muilutuksista, poliittisista murhista tai oikeistokaappauksen mahdollisuudesta.

Lapualaiskuohunta ravisteli suomalaista yhteiskuntaa lähes kolmen vuoden ajan. Vasemmiston kirjapainoihin kohdistuneet hyökkäykset, mustat umpiautot, kyyditykset, kunnanvaltuustojen väkivaltaiset puhdistukset, työväentaloihin kohdistunut ilkivalta sekä hallituksen, eduskunnan ja lehdistön avoin painostus synnyttivät uhkailun ja pelon ilmapiirin, jonka takana olevaa todellista voimaa oli vaikea mitata.

Yksistään kesän 1930 aikana lapualaiset toimeenpanivat yli 250 kyyditystä tai kyyditysyritystä. Puolenkymmentä ihmistä menetti lapualaisrytinöissä henkensä.

Mäntsälän kapinan seurauksena Lapuan liike lakkautettiin, mutta sen toimintaa jatkoi tämän jälkeen äärioikeistolainen Isänmaallinen Kansaliike eli IKL, josta sittemmin tuli myös eduskuntapuolue.

Aikansa mediailmiöt

Sekä Lapuan liike että sen seuraaja Isänmaallinen Kansanliike olivat aikansa mediailmiöitä, vaikka koko käsitettä ei tuohon aikaan tunnettu.

Kumpikin liike eli julkisuudesta ja osasi käyttää julkisuutta myös taitavasti hyväksi. Kuohuntaa käytiin lehdistön ja Yleisradion ympärillä ja niitä myös härskisti hyödyntäen.

Erityisesti IKL rakensi taitavasti julkista brändiänsä karhutunnuksen ja sinimustan värimaailman ympärille. Käytössä olivat rintanapit, pinssit, solmiot, omat paidat ja jopa omalla logolla varustetut kahvikupit ja konjakkilasit. IKL perusti Suomeen jopa oman ravintolaketjun, Musta Karhu -kahvilat.

Oleellinen osa äärioikeiston valtaa ja vallankäyttöä olikin julkisuus.

Kun Lapuan liikkeen todellista kannatusta ei koskaan mitattu vaaleissa, liikkeen kannalta oli merkittävää se, millaiseksi voimaksi se julkisuudessa miellettiin.

Talonpoikaismarssi oli Lapuan liikkeen voimannäyttö

Suuret joukkokokoukset, näyttävät mielenosoitusmarssit ja Helsingissä vierailleet kansalaislähetystöt synnyttivät tehokkaasti kuvaa siitä, että liikkeen takana on valtava voima.

Lapuan liikkeen johtomiehille julkisuuden kautta syntynyt mielikuva oli tehokas apuväline. Kesällä 1930, jolloin Lapuan liike oli valtansa huipulla ja poliittinen voimatekijä, liikkeen kannattajat uskottelivat, että tarvittaessa kommunisminvastaisille mielenoisoitusmarsseille voidaan käskeä 600 000 – 800 00 suomalaista.

Heinäkuussa 1930 järjestetty Talonpoikaismarssi oli Lapuan liikkeen suurin voimannäyttö. Näinä kuukausina Suomea sananmukaisesti johdettiin Lapualta, Kosolan Vihtorin vinttikamarista. Todellinen poliittinen valta ei ollut maan hallituksen ja eduskunnan käsissä.

Talonpoikaismarssille osallistui noin 12 000 suomalaista. Päivän nimi oli Vihtori Kosola, jonka äärioikeistolainen lapualaisrovasti K. R. Kares nimesi muitta mutkitta ”Jumalan valitsemaksi kansanjohtajaksi”.

Kesällä 1930 käynnistettiin myös valtuustojen ”puhdistus”. Valtuustot puhdistettiin saman kaavan mukaan noin 70 kunnassa. Kun kaikki kommunistiset valtuutetut eivät uhkauksista huolimatta suostuneet jättämään tehtäviään, vaatimuksia vauhditettiin muilutusten avulla. Räikeimmissä tapauksissa kyyditykset toteutettiin jopa kesken valtuuston kokouksen.

Lapuan liike vaati myös vaalikelpoisuuden ja äänoikeuden kieltämistä sekä äänioikeuden kytkemistä varallisuuteen ja veronmaksukykyyn.

Käytännössä tämän vaatimuksen toteuttaminen olisi merkinnyt äänioikeuden riistämistä noin puolelta miljoonalta suomalaiselta. Suunnitelmissa oli myös kansanedustajien lukumäärän supistaminen ja eduskunnan istuntokauden lyhentäminen ja kuolemanrangaistuksen käyttöönotto.

Vallankaappauksen tielle

Jatkuvat väkivaltaisuudet ja syksyllä 1930 tapahtunut presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditys alkoivat kuitenkin hiljalleen nakertaa liikkeen kannatusta.

Keväällä 1932 tapahtunut Mäntsälän kapina oli eräänlainen Lapuan liikkeen jälkinäytös. Viikon ajan kapinajoukko, joita enimmillään oli Mäntsälässä 500-600 miestä, piti Suomea jännityksessä. Kapinapesäkkeitä syntyi myös Jyväskylään, Poriin, Seinäjoelle, Riihimäelle ja Hämeenlinnaan. Kaikkiaan kapinaliikehdintään osallistui noin 6000 miestä.

Ratkaiseva kapinan kukistamisessa oli Svinhufvudin keksiviikkoiltana 2.3. 1932 pitämä vaikuttava radiopuhe, jossa presidentti suojeluskuntavalaan vedoten käski miehiä laskemaan aseensa ja lähtemään kotiin.

Mäntsälän kapina kukistettiin radion avulla

Ukko-Pekkana tunnettu presidentti saikin puheen vuoksi lapualaisilta uuden haukkumanimen – ”Akka-Pekka”. Presidentin puhetta kuunteli arviolta noin 200 000 suomalaista.

Omaa väriään kapinaviikkoon toi myös Lapuan liikkeen johtomiesten juopottelu. Kun kapinakenraali K. M. Wallenius pidätettiin, sekä pidätetty että pidättäjä Lauri Malmberg olivat umpihumalassa. Presidentti Ukko-Pekka antoi tästä Malmbergille moitteetkin.

Viina maistui kapinaviikon aikana myös Vihtori Kosolalle ja muille johtomiehille. Ja kun kenraali Hannes Ignatius kävi puolessa välissä kapinaviikkoa Mannerheimin lähettiläänä tarkistamassa, kannattaisiko kapinaan yhtyä laajemminkin, oli loppupäätelmä se, ettei kannata, kun koko johtojoukko on kännissä ja kapina muutenkin huonosti organisoitu.

Lapuan liikkeen ihanteena oli Italian mallin mukaan vahva johtaja, diktaattori, joka syrjäyttäisi poliittiset puolueet. ”Missä on se mies, jolle valta voidaan luovuttaa?” kyselivät lapualaiset itseltään ja toisiltaan.

Nuori demokratia kesti kuitenkin tulikokeen, vaikka kuohunta jatkui vielä monta vuotta IKL:n johdolla.

Blogin kirjoittaja tutustumassa kesällä 2011 Vihtori Kosolan kotitaloon Lapualla. Nykyisin talossa toimii herättäjäyhdistyksen kirjakauppa.

Kirjoittaja Reijo Perälä on Elävän arkiston päällikkö, joka on väitellyt Lapuan liikkeen julkisuuskuvasta. Väitöskirjan nimi on "Lapuan liike ja sanan mahti" , Gummerus 1998