Tipun värinen skootteri
Huomasin vasta nyt YLEn tv-uutisista, että skootterifaneilla on ollut kokoontumisajot Hesassa. Jos olisin tiennyt, olisin syöksynyt mukaan.
Katso juttu Mopojengi Elävästä arkistosta
www.yle.fi/elavaarkisto/
Omistan nimittäin kananpojan keltaisen skootterin. Väri on niin epätavallinen, että saan osakseni hymyjä. En tiedä, johtuvatko ne säälistä, myötätunnosta vai mistä.
"Siinä se Elävän arkiston filosofian tohtori painaa tipun värisellä skootterilla!" kommentoi ystäväni ymmärtävästi hymyillen, kun tapasimme Kirkkonummen raitilla. Ehkä hymy johtuu siitä - epätavallinen yhdistelmä.
Skootteri on elämäntapa. Se on filosofinen aate, uskonto ja poliittinen näkemys. Odotan kiihkeästi, milloin kausi alkaa. Pari viikkoa sitten avasin sen. Vaihdoin akun, rasvasin nippelit, huolsin muutenkin - ja mikä tärkeintä - kiillotin, puunasin ja vahasin.
Kiillotan skootteria säännöllisesti, vaikka siinä ei ole mitään kiillotettavaa. Skootteri kuitenkin ansaitsee sen.
Katso juttu Koronan jengi
www.yle.fi/elavaarkisto/
On minulla autokin, mutta sen vahaaminen ja kiillottaminen eivät kiinnosta pätkääkään. Skootteri on eri juttu. Auto on kulkuväline, mutta skootteri on aate!
Nuoruudessa tuli ajettua järeilläkin pyörillä. Ehkä pahin oli se, kun teimme ystäväni Lassen kanssa moottoripyörämatkan Norjan Altaan.
Kaikki meni vikaan. Piti olla loppukesän lämmin ja hilpeä kesämatka. Altassa satoi lunta, ajoimme liukkaalla tiellä metsään, pyörä hajosi, teltassa oli kylmä, rahat loppuivat kesken, eikä saatu naisia, joita tietysti siihen aikaan vonkailtiin.
Samana kesänä toinen lapsuuteni henkiystävä Hannu ajoi pyörällä päin puuta. Meinasi kuolla ja makasi puoli vuotta teholla. Selvisi ja jatkaa yhä toki harrastustaan.
Mutta siihen päättyi minun osaltani järeillä pyrörillä ajo.
Kuitenkin hulluja ajatuksia syntyy yhä. Viidenkympin villitystä vai mitä, mutta rupesin houkuttelemaan poikaani, "eikö ostettaisi yhteinen moottoripyörä - kunnon peli, vähän järeämpi".
"Kun minä sinua isä katson, niin sinulle kyllä riittää ihan hyvin tuo pappaskootteri", pudotti itseäni järkevämpi jälkikasvu minut maan pinnalle.
Niin riittää. Ja hyvä mielikuvitus. Kuvittelen aina ajavani suuremmalla pyörällä mitä alla on.
www.yle.fi/elavaarkisto/
Ja vaikka en kuulu Bandidos-jengiin, rikollinen ura on hyvällä alulla.
Ajattelin nimittäin viime kesänä piipahtaa lähikaupassa. Kun silmälasit ja oikea kypärä ovat hankala yhdistelmä, päätin, että piipahdan 400 metrin päässä vain polkupyöräilijän kypärä päässä.
Vastaan tuli poliisit. Puhallettin, pyörä tutkittiin, rekisteriotteet tarkistettiin - ja väärä kypärä päässä! Sain rikesakon.
Poliisin asenne oli sen verran provokatiivnen, että minäkin suunnittelin heittäytyä vitsikkääksi. Ajattelin, että tässä vähän kevennetään tilannetta Maikkarin Kymppiuutisten malliin.
"Te vain täällä mopolla kurvailevia vanhoja paappoja kyttäätte. Eikö teillä ole yhä selvittämättä se Kyllikki Saaren murha? Keskittyisitte siihen."
Se vitsi on kallis. Kannattaisi jättää laukaisematta.
Mutta säälittävän keltainen skootteri kiitää Kirkkonummen raitilla kesäloman kunniaksi ja tukka hulmuaa - se vähä mitä on vielä jäljellä...
Reijo Perälä
Elävän arkiston päällikkö
Elävän arkiston muut blogit löytyvät täältä
blogit.yle.fi/elavaarkisto
Katso ohjelma pärinäpojista
www.yle.fi/elavaarkisto/
Kyllikki Saaren murha
www.yle.fi/elavaarkisto/
