Suomirockin sensuroimaton historia — arkistot aukeavat
Tulevan kevään aikana Ylen Elävä arkisto julkaisee kymmeniä haastatteluja suomirockin historian keskeisimmiltä tekijöiltä Rock-Jerrystä Ville Valoon, Kirkasta Juicen kautta Maija Vilkkumaahan. Mukana on myös taustavaikuttajia Otto Donnerista Epe Heleniukseen ja kulttuuripersoonia Mauri Kunnaksesta Arto Melleriin. Luvassa on pitkiä haastatteluja, joista vain pieniä osia on aikaisemmin nähty julkisuudessa. Nyt ne näytetään mitään poistamatta, kaikkine kommelluksineen alkaen siitä kuinka Angela McCoy stailaa Andya haastattelukuntoon tammikuussa 1995.
Ohjasin 1990-luvulla neljä suomirockin historiaa 1950-luvulta vuoteen 2000 käsitellyttä dokumenttisarjaa. Yhteensä tunnin mittaisia osia sarjoissa oli 14. Lisäksi ohjasin samoihin aikoihin muusikoiden vaimoista kertoneen pikkudokumentin sekä täysmittaisen dokumentin Helsingin Elmun Lepakon rakennuksen historiasta.
Näiden päälle tein vielä pari kesäsarjaa erilaisista harrastajataiteilijoista ja kotimaisen iskelmämusiikin kummajaisista.
Pääsosin studiossa kuvattuja haastatteluja kertyi pitkälle yli 150, yhteiskestoltaan yli 200 tuntia.
Paria poikeusta lukuunottamatta kaikki tässä mainitut ohjelmat ja nyt julkaistavat nauhat kuvasi 1990-luvun luottokuvaajani Raino Kuisma. Äänipuomin päässä heilui yleensä joko Mikko Makkonen tai Tuomas Palola, Lepakko-dokkarissa Tuomas Järnefelt.
Nämä kaikki tein Ylen TV1-kanavalle itsenäisen TopEye -yhtiön kautta. Muutama vuosi sitten TopEyen toiminnan loppuessa ostin yhdessä kaikki mainitut työt tuottaneen luottopakkini Lasse Wikmanin kanssa sarjojen materiaaliarkiston. Ajatuksena oli pelastaa poikkeuksellinen ja kulttuurihistoriallisesti arvokas aineisto tuhoutumasta.
Jonkun vuoden istuimme lähes 400 nauhan arkistomme päällä ja ihmettelimme mitä sille pitäisi tehdä.
Hitaasti kypsyi ajatus, että koko materiaali sellaisenaan tulisi saattaa ihmisten katsottavaksi.
Lopulta viime vuoden lopulla tarjosimme puoli pakettiautoa täyttävää nauhaläjäämme Ylen Elävälle arkistolle ja TV-arkistolle. Sopimus syntyi nopeasti, samoin yhteisymmärrys siitä, että koko materiaali on saatettava kaikkien katsottavaksi sellaisenaan, leikkaamattomana, sensuroimattomana ja siistimättömänä. Sen historiallinen merkitys ja todistusvoima on putsaamattomana suurimmillaan.
Ensimmäiset kuusi haastattelua julkaistaan Elävässä arkistossa torstaina 6.2.2014. Silloin katseltavaksi tarjotaan edesmenneiden Kirkan ja Juice Leskisen haastattelut. Lisäksi ensimmäisessä erässä julkaistaan Remun ja Ville Valon haastattelut, sekä veljesten Pantse ja Martti Syrjä erilliset haastattelut, joissa he pohtivat Eppu Normaalin ensimmäistä 15 vuotta omista näkökulmistaan.
Torstain julkaisujen yhteydessä paljastetaan myös lista kaikista haastatteluista ja avataan samalla äänestys. Elävän arkiston katsojat voivat äänestää joka viikko kolme haluamaansa haastattelua, jotka julkaistaan. Sen lisäksi toimitus valitsee kaksi muuta haastateltavaa.
Tässä kuitenkin jo esimakuna yksi pala historiaa:
Nokian toimitusjohtaja Jorma Ollila vieraili Helsingin Elävän musiikin yhdistyksen Elmun Lepakossa 20.10.1999, vain muutamaa viikkoa ennen kuin Lepakko purettiin. Helsingin kaupunki oli myynyt Lepakon tontin Nokialle, jonka piti rakentaa paikalle uusi toimitalo.
Lepakko purettiin, mutta Nokia ei koskaan muuttanut taloon, vaan se myi tontin Ilmariselle.
3 kommenttia
Ti 04.02.2014 @ 00:09
Aivan odottamattoman loistavaa. Näitä voisi mielestäni laittaa kyllä myös tv:n puolelle esitykseen. Monettako kertaa Teemalla nytkin pyörivät samat rockin klassikkoalbumi -uusinnat ja Kosketuksessa-livet? Tässä olisi sinnekin puolelle jotain kiintoisaa vaihtelua, kun niitä YLEn omia vuosikymmenten musiikkiohjelma-arkistoja ei tunnuta millään saavan auki ja ruutuun... No eipä mitään, mahtavaa kun tällaista tarjotaan Elävässä Arkistossa. "Katson kaikki!"
Ke 05.02.2014 @ 06:50
Aivan sairasta että joku joka purkaa Lepakon sitä ennen käy hehkuttamassa paikkaa, oikein ylistää ja sen jälkeen kylmästi vetää sen tasaiseksi, Nokia olisi voinut tehdä hyvää työtä pitämällä Lepakon kunnosssa ja laittamalla toimistonsa jonnekkin muuaalle. sillä saada parempaa mainetta ja kunniaa, kunnia on kaukana kun toimitaan edellä mainitulla logiigllaa, vau vau ja hienoa ja mahtavaa, humenna tää on muisto vaan. Tällänen logiikka. Olisi edes haukkunut Lepakon huonoa kuntoa.
To 13.02.2014 @ 18:37
Aivan sairasta että joku joka purkaa Lepakon sitä ennen käy hehkuttamassa paikkaa, oikein ylistää ja sen jälkeen kylmästi vetää sen tasaiseksi,
Näin se juuri menee tuolla alalla. Suu puhuu yhtä ja samaan aikaa suunnitellaan jo toista. Kaikki lupaukset, hehkutukset ja vakuuttelut ovat tasan sen arvoisia kun niitä puhuessa suussa pyörivä sylki ja nielaistaan tai sylkäistään pihalle yhtä helposti. Mun elämäni suurimpia häpeätahroja on että olen ollut kyseisessä firmassa duunissa, tosin ei vain tuosta syystä.