Yhdeksän miehen saappaat - kun kansa taisteli
Saappaat oleilivat siis orrellaan, kunnes eräänä päivänä vääpeli Soro saapui varastokersantti Pensaan puheille.
Näin lähtee liikkeelle Pentti Haanpään tarina saappaista, jotka kulkevat yhdeksän miehen matkassa Vääpeli Sorosta sotamies Lehtoon. Suomi taistelee, elämä rintamalla on raskasta, usein jopa turhauttavaa, kaipaus kotiin on kova, eivätkä kaikki edes palaa. Pentti Haanpää kertoo tämän tarinan uskomattoman hienosti yhdeksän erilaisen miehen kautta.
Tarina lähtee liikkeelle vuodesta 1941. Saksalais-suomalainen hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi kesä-heinäkuun vaihteessa 1941. Se pysäytettiin syyskuussa Rukajärven valtauksen jälkeen.
Jatkosodan pohjoisrintama 1941
Rintamalla eivät miehet vain taistelleen vaan tappoivat aikaa kortti lyömällä ja kirjoittamalla kotiin. Jatkosodan aikana vaihdettiin rintaman ja kotirintaman välillä 700 000 viestiä päivässä. Eikä vain kirjeitä, vaan Suomessa ilmestyi yli 200 sotakirjaa talvi- ja jatkosodan vuosina 1939 - 1944.
Kun sotamies Jaara hylkää saappaat tienvarteen, niin sota oli käytännöllisesti katsoen jo hävitty. Kesä 1944 oli jatkosodan ratkaisuvaihe. Kesäkuun alussa käynnistyi puna-armeijan suurhyökkäys. Se pysäytettiin torjuntataisteluissa, ja aselepo alkoi 4. syyskuuta.
Kesän 1944 suurhyökkäyksestä aselepoon
Saappaiden viimeinen isäntä on sotamies Lehto, joka poimii itselleen tienvarteen hylätyt jalkineet. Tarina päättyy perunapellolle, jossa kriittisesti sotaan suhtautunut Haanpää pohtii Lehdon kautta sodan mielekkyyttä. "Väinö Lehto luuli, että sota oli täytynyt sotia. Ei siitä sivu päässyt. Ja suotta oli pelätä, että kaikki veri ja vaiva oli mennyt turhaan, suonsilmään. Muutos siitä seurasi maailmaan, elämän muutos..."
