Kuka omistaa maailmanlopun?
Joulukuun 21. päivä on perjantai. Tuolle päivälle tuntuu riittävän ohjelmaa.
Aikaa täytyy varata ainakin neljäsluokkalaisen joulutodistuksen ylistämiselle ja päiväkoti-ikäisen tanssikoulun avoimien ovien päivälle. Päivää pitäisi buukata myös sille iänikuiselle perjantaille (huutomerkeillä tai ei) ja ehtiä juomaan vielä yhdet pikkujoulut kiellon päälle. Pakko on kuulemma myös lähteä viimeiselle, kunnon joulushoppailukierrokselle (tähän kauhunhuutomerkkejä). Kaiken tämän lisäksi aikaa pitäisi vielä riittää tuntemamme maailman loppumiselle. Varmaa on, että päivästäni tulee ainakin kovin, kovin ärsyttävä.
Kalenteri täynnä siis, eikä siinä mitään. Jokavuotinen riesa. Päivyri täyttyy aina kohti loppuaan. Länsimaisena miehenä, kalenterin täyttyessä ei hätä ole juuri minkään näköinen. Ketään ei ihmetytä jos päivyrissäni ei ole tilaa millekään tai kenellekään. Sehän on sitä elämää.
Mutta kappas, mitä tapahtuu, kun yksi muinainen kalenteri ottaa, täyttyy ja päättyy eräällä keskiamerikkalaisella intiaaniheimolla? Tämähän on suorastaan maailmanloppu!
Katso Elävässä arkistossa: Mayat eivät ennustaneetkaan maailmanloppua vuodeksi 2012
Lehtiotsikoita, vitsejä, jopa kirjoja, mutta ainakin turhanpäiväisiä blogeja sekä ironista naureskelua. Jumalauta, aiheesta tehtiin sen keveyttä korostava, huono leffa jo kolme vuotta sitten! Kas kun ei toimintafiguureita.
Kysymys koko maailmanloppupälpätyksen takana on: Miksi juuri tämä perjantai on saanut näin ison huomioarvon? Miksi joidenkin mayojen tulkittu, oletettu ja virheelliseksikin todistettu muka-ennustus on saanut ainakin koko länsimaailman näin intoilemaan? Eiväthän näiden mayjojen puheet ole länsimaalaisia aiemminkaan kiinnostaneet, alkaen aina 1500-luvun ensikohtaamisista. Sitä paitsi maailma on loppunut vastaavalla tavalla jo monen monituista kertaa.
Katso ja kuuntele Elävässä arkistossa: Ihmiskunnan tuhoa on odotettu hartaasti jo tuhansia vuosia
Ymmärtäähän tämän. Kuten jokavuotisista linnan juhlista, haluavat kaikki mahdolliset totta kai osansa tästäkin kaikkia ihan satavarmasti koskettavasta päivästä. Lisäksi maailmanloppu myy varmasti paremmin, kuin maailman tuiki tavallinen, päivästä toiseen jatkuminen. Ja vielä paremmin se menee kaupaksi riittävän eksoottisen intiaanikansan rikkinäisillä kivikirjoituksilla, kuin jonkun amerikkalaisen eksentrikon julistuksilla taikka teatraalisuuteen taipuvien uskonnonlevittäjien varoituksilla.
Repikää siitä Harold Camping, mormonit, jehovat ja kaikki te muutkin jo yrittäneet! Maailmanloppu tulee, mutta tepä ette siitä pääse hyötymään! Ette ainakaan yksin.
Huippua on, että tämä lisämyyntipaketti putoaa keskelle vuoden jo muutenkin orgastisinta ostosrumbaa ja kevyen uutisoinnin sesonkia. Nyt voi lukea samasta lehdestä syväluotaavan artikkelin viime vuoden hittijoululahjasta ja heti seuraavalla sivulla vastakkainasetteluun tähtäävän asiantuntijahaastattelun kohta koittavasta maailmanlopusta. Tätä viestiä komppaavat sosiaalisen median pillipiiparit omilla ironisilla orsillaan.
Henkilökohtaisten, vuoden loppumetreillä jopa päivittäisten maailmanloppujeni takia toivon, että perjantaina kävisi edes jotain merkittävää. En nimittäin ehdi keksimään uusia tekosyitä olla lähtemättä niille joululahjaostoksille.
