Elävä arkisto - Niin, että mikä?
Elävä arkisto. "Niin, että mikä?", mietin kun ensimmäisen kerran kuulin, että aion työskennellä Elävän arkiston parissa. Olinhan minä jo aikaisemmin selannut lastenvideoita kyseiseltä sivulta, mutta mieleeni iski vain lähinnä mustavalkoiset 60-luvun tanssivideot. Ei oikein aluksi miellyttänyt täysillä, mutta olin jo aikaisemmin päättänyt, että tarjottiin minulle mitä vain duunia Yleltä, niin minähän otan sen ilomielin vastaan. Ja kyllähän minä Elävän arkiston otinkin.
Heti ensimmäisen päivän jälkeen koko ajatusmaailmani oli muuttunut Elävän arkiston suhteen. Kuvittelin Elävän arkiston vähän Yle Teeman tapaiseksi, joka tarjoaa vain vanhaa materiaalia, jonka on vaikeaa herättää kiinnostusta nuorissa. Todellisuudessa Elävä arkisto on paljon muutakin. Olen erityisesti pitänyt löytämistäni lastenohjelmista, sillä ne ovat minun lapsuuteni nostalgiaa, toisin kuin 50 - 70-lukujen videopätkät. Mielestäni on hyvä laittaa vanhan materiaalin sekaan mahdollisimman paljon myös uutta, kuten 2000- ja 2010-lukujen videoita. Tällöin valikoima monipuolistuu ja saavuttaa paremmin myös nuoret.
Perehdyin myös niihin mustavalkoisiin videoihin, jotka olin ehtinyt jo melkein kirota. Esitin yhdessä Elävän arkiston palaverissakin nyrkkisäännön "jos nuorille haluaa jotain mainostaa Elävästä arkistosta, niin ei mitään mikä on mustavalkoista", ja olen siitä kyllä edelleen samaa mieltä. Nuoret pitävät nykyajasta ja modernista - niin ja väreistä. Toki sivulta löytyi yksittäisiä mielenkiintoisia mustavalkovideoita, kuten "Mopotutkimus"artikkelista Karpo ja mopoisännän inhimilliset heikkoudet. Itse ainakin koen ärsyttäväksi selostajan äänen, joka tuntuu olevan sama jokaisessa mustavalkovideossa. On ymmärrettävää, että Elävän arkiston on vaikeaa saada yhteyttä nuoriin, jos nuorilla ei ole mitään käsitystä koko sivusta tai jos on, niin se on mitä luultavammin "sivusto täynnä vanhaa materiaalia". Sellainen se oli minullakin.
Katso Elävässä arkistossa: Karpo ja mopoisännän inhimilliset heikkoudet
Mutta mustavalkovideoita sen enempää mollaamatta voin kertoa, että olen viihtynyt täällä erittäin hyvin! Olen päässyt tekemään juuri sitä mitä olen halunutkin, joka on nostanut työmotivaation atmosfäärimme uloimpiin kerroksiin. Olen digitoinut vanhoja Rölli-jaksoja, leikannut niitä ja siten laittanut niitä Elävän arkiston sivulle.
Katso Elävässä arkistossa: Rölli lähtee etsimään elämän tarkoitusta
On ollut myös mukavaa tehdä poimintoja etusivulle ajankohtaisista aiheista, joita tuntuu olevan ympäri vuoden - aina on jotain mitä nostaa ihmisten nähtäville. Olen myös saanut paljon hyvää ja kannustavaa palautetta heti ensimmäisestä päivästä saakka, joka on auttanut jaksamaan menestyksekkäästi loppuun saakka. Missään välissä minua ei ole painostettu tekemään jotain vain aina on kysytty mielipidettäni ja olen käytännössä saanut vaikuttaa kaikkeen, joka tuntuu hyvältä.
Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan - niin myös tämä työ. Olisi ollut upeaa jatkaa tiimissä vielä pidempääkin ja toivonkin ihan äärimmäisen paljon, että pääsisin vielä Ylen leipiin tulevaisuudessa. Ylen Siisti kesäduuni on ollut aivan uskomaton kokemus, jonka tulen varmasti muistamaan koko elämäni yhtenä parhaimpana työkokemuksena.
Oikein mukavaa kesää ja elämää täältä Elävästä arkistosta!
Ohessa lyhyt video työskentelystäni:
