Tuliko jytky tarpeeseen?

Hieman häkeltyneenä olen seurannut näitä vaalien jälkeisiä tunnelmia. Suuri osa muuttaa pakolaiseksi Ruotsiin, toiset pelkäävät Suomen katoavan maailmankartalta ja kolmannet vaativat uusintavaaleja. Siis Suomessa!?! Vaalien dramatisointi on nyt tainnut pikkaisen karata lapasesta.

Täytyy todeta, että nämä vaalit tulivat kyllä tarpeeseen. Pääsimme vihdoin totutusta ja turvallisesta uuteen vaiheeseen, joka toivottavasti saa myös sen suurimman puolueen, eli nukkuvien puolueen heräämään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Näitä kauhistuneita, pääsääntöisesti Facebookissa kirjoiteltuja, kommentteja lukiessani voin olla vain tyytyväinen, kuinka hyvin meillä oikeasti asiat Suomessa on. Ketään ei ainakaan tiettävästi pidätetty tai tapettu poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Äänestäminen sujui hyvin ilman armeijan läsnäoloa ja vaalivalvojaisiinkaan ei tarvittu Karhu-ryhmää. Ja kaikilla täysi-ikäisillä suomenkansalaisilla on automaattisesti äänioikeus, niin naisilla, miehillä, uussuomalaisilla, homoilla, heteroilla, mustilla, romaneilla, kehitysvammaisilla, vanhuksilla... Lista on pitkä, mutta kohtuullisen oikeudenmukainen. Melkein jopa kaiken karvaisilla koirillakin tuntui olevan oma äänensä, sillä Fifejä ja Tessujakin näkyi emäntänsä tai isäntänsä avustuksella uurnalla.

Äänioikeus ei ole itsestään selvää kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeuden perusta, kansalaisuus, puuttuu yhä todella monelta köyhän maan asukkaalta. Suomalaisittain kuulostaa hieman hassulta, ettei KELA-täti saisikaan tietokoneelta tarkkaa väestömäärää, vaan esimerkiksi Kiinassa väestönlaskenta suoritetaan aina kymmenen vuoden välein ovelta ovelle -menetelmällä. Afrikassa syntynyt lapsi ei saa automaattisesti kansalaisuutta, vaan hänet pitää käydä rekisteröimässä, usein kaukana kotoa. Haluan siis tietää, miten kymmenen lapsen kanssa sujuu 300 kilometrin matka rekisteröimään ilman autoa, kun suomalaisäideillä (ja isillä) tuntuu olevan välillä hankaluuksia tehdä kauppareissu neljän kilometrin päähän kahden lapsen kanssa citymaasturilla.

Vaikka kukaan ei oikein tunnusta (tätä feissarimokaajaa lukuun ottamatta) äänestäneensä Persuja, uskon silti suomalaiseen demokratiaan. Aikamoisen määrän lappuja saisi parissa tunnissa väärentää, jotta tulosta voitaisiin muunnella. Ja vaikka se suomalaisilta tuntuu menneenkin ohi, Kokoomus oli se joka näissä vaaleissa seisoi kultakorokkeella. Jospa siis kaikki tutustuisimme hieman niiden oikeiden pakolaisten kotimaahan ennen kuin sinne vapaaehtoisesti ilmoittaudumme muuhun kuin kehitysyhteistyöhön ja annamme tälle uudelle eduskunnalle työrauhan.

Valitetaan siis sitten vasta kun on valittamisen aihetta, suurimman tavoitteemmehan kai saavutimme, suuri osa vanhoista juurtuneista poliitikoista korvattiin tuoreilla kasvoilla, jotka eivät ole vielä juurtuneet kiinni Arkadianmäkeen. Ja Soinista huolimatta uusi eduskunta tuntuu olevan maailmanparannuksen asialla. Onnea uudelle eduskunnalle, tasapuolisesti!