Sen vapun olisin halunnut elää
Kuulas aamu Kaivopuistossa. Jalassa tuliterät sukat, harteilla keveä popliinitakki, päässä korvaamaton ylioppilaslakki. On vuosi 1933.
Pitkissä, valmiiksi katetuissa pöydissä odottavat simat ja tippaleivät. Mutta ensin lauletaan rullaati rullaata. Mieluummin näin kuin toisinpäin.
Vappulounaalle mennään koko perheen voimin, lapset pyhäpuvuissaan. Ulkona kadulla heitä odottavat jäätelövaunut sekä käsinpainetut kaasuilmapallot.
Kolmetoista vuotta myöhemmin tunnelmat ovat samat, mutta erilaisin maustein. Eletään tiukan säännöstelyn aikaa, sodan runtelema mutta kunniakas Suomi on saatava jälleen jaloilleen. Marssirivit ovat suorat, kun siirrytään Kauppatorilta Kaivopuistoon.
Huhupuheiden mukaan simaa ja tippaleipiä ei tänä vuonna tarjolle liikenisi. Onneksi ne ovat vain huhupuheita.
Ullanlinnanmäeltä suunnataan takaisin keskustaan, on vappuvossikka-ajelun aika. Futuristit huristavat autoillaan.
Illalla mennään Lintsille. Pimenevässä illassa on vahva lupaus kesästä.
Vappu – omintakeinen kansanjuhlamme
On vuosi 2008. Foliopallot kahisevat, lasinsirut ratisevat, lapset jäävät jalkoihin. Ullanlinnanmäki on täyttynyt katetuista pöydistä, kuppikunnat juhlivat kukin erikseen omine herkkuineen.
”Ensi vuonna tuomme varmaan paikalle oman hirsimökin," joku sanoo.
Hauskaa vappua!
2 kommenttia
Ma 04.05.2009 @ 21:14
Toden totta!
Lapsena vappu oli sitä, että sai kaasupallon, simaa ja munkkeja. Aikuisena vappun kaikki härdellit on nähty, joten mikään ei saa innostumaan ja eikä mikään tunnu samalta kuin nuorena. Sehän olisikin, kun tähän asti on kilpailtu, kenellä on parhaimmat herkut, niin kilpailtaisiin, kenellä olisi kaunein hirsimökki!
Olemme varmasti unohtaneet, miksi todella vappua vietettiin!
Hyvää kevään jatkoa!
