Arvi Lind, ota yhteyttä!
Pari vuotta sitten olin koulun tiimoilta vierailemassa Yleisradion uutistoimituksessa. Äärimmäisen mukavan oloinen, rento ja hyväntuulinen uutistenlukija Matti Rönkä oli vapaapäivänään saapunut työpaikalle kertomaan nenäkkäälle opiskelijaryhmällemme uutistyöstä. Joku kysyi, valitaanko uutistenlukijoita työhönsä joillakin ulkoisilla kriteereillä. Vastauksesta jäi mieleeni yksi asia: ”Uutistenlukijan ei pidä olla erityisen kaunis, komea tai lihallisesti puoleensavetävä, vaan olemukseltaan sellainen, johon ihmiset voivat kaikissa maailman tilanteissa luottaa.”
Arvi Lind on muistaakseni pärjännyt myös kotimaisissa seksikkyysäänestyksissä, enkä halua hänen vetovoimaansa tässä missään nimessä aliarvioida. Vielä selkeämmin hän kuitenkin edustaa ainakin minun sukupolvelleni täydellisesti ex-kollegansa määritelmää soveliaasta uutisankkurista. Jopa siinä määrin, että hänestä on muodostunut — varmasti täysin tahtomattaan — kekkoskaliiperin koskematon auktoriteettifiguuri 80-luvun lapselle.
Välillä elämä osaa kuitenkin varsin konkreettisesti muistuttaa, että Arvi Lind elää keskuudessamme.
Siirrytään väsyneessä taivalluksessani parin vuoden takaisesta Yle-visiitistä kosteaan iltaan viime kevättalvella. Asuin tuolloin kahden kaverini kanssa opiskelijakämpässä Merihaassa. Myöhäinen ilta oli kuitenkin edennyt pisteeseen, jossa taitoin matkaa erään ystäväni kanssa jatkoille aivan toiseen osoitteeseen. Kämppikseni eivät siis olleet mukana tässä iloisessa joukossa, mutta tiesin heidän olleen kyseisenä iltana samoissa puuhissa toisaalla.
Puhelimeni pärähti soimaan ja näytössä vilkkui toisen avomieheni nimi. Vastattuani hän kertoi, että myös kotonamme Merihaassa on jatkot käynnissä ja että minun tulisi ehdottomasti ilmaantua paikalle. Syy tähän oli se, että äärimmäisen vaatimattomaan opiskelijakommuuniimme oli hänen mukaansa saatu houkuteltua iltaa jatkamaan myös eräänlainen nuoruudensankarimme Petteri Summanen.
"Eläväinen poika ja armoton viihdyttäjä"
Ensireaktioni oli perinteisen suomalainen ”älä puhu paskaa” ja päätin itsepintaisesti pysytellä oman jatkoporukkani seurassa. Olin kuitenkin hetkeä myöhemmin jälleen puhelinyhteydessä kämppikseeni. Skeptiseen asenteeseeni kyllästyneenä hän päätti pyytää väitetyn Summasen puhelimeen. Puhelun jälkeen olin täysin vakuuttunut tarinan totuuspohjasta.
Muu jatkoseurueeni vaati kuitenkin lisää todistusaineistoa. Hetkisen tämän jälkeen sain halpaan puhelimeeni multimediaviestin, jonka pikselisessä pikkukuvassa asuintoverini veljellisesti kaulailevat Summasen kanssa. Asia jäi toistaiseksi tähän. En päässyt tapaamaan Petteri Summasta.
Joitakin päiviä myöhemmin kerroin tapahtuneesta ystävälleni Keijolle. Hän on suhteellisen tunnettu yleisnegatiivisesta suhtautumisestaan maailmanmenoon. Keijo ei niellyt tarinaa taustoineen, yksityiskohtineen ja nyansseineen alkuunkaan, eikä pitänyt edes epätarkkaa kuvaviestiä minkään sortin todisteena tapahtuneesta. Minähän närkästyin Keijon välinpitämättömästä asenteesta tarinaani kohtaan siinä määrin, että päätimme lyödä asiasta vetoa.
Tästä alkoi toistaiseksi noin puoli vuotta kestänyt veristen ja totaalisen päämäärättömien väittelyiden sarja, joka televisiotermein on menossa pikkuhiljaa jo toiselle tuotantokaudelleen.
Haluan tehdä siitä lopun. Avain ratkaisuun on Arvi Lindin käsissä.
"Hyvät katsojat, on jäähyväisten aika."
Petteri Summasen käsi nimittäin oli paketissa hänen vierailunsa aikoihin. Hänen selityksensä loukkaantumiselle oli se, että Arvi Lind oli taklannut hänet lätkätreeneissä. Nyt pyydänkin Arvi sinun apuasi hädän hetkellä. Jos voit varmistaa teloneesi Petteri Summasen, ota yhteyttä minuun (janne.leppanen@yle.fi). Toivon, että Keijon kaltainen vastarannankiiskikin luottaa SINUUN.
