Metsästäjä-keräilijä yllättää itsensä
Jollekin voi tulla yllätyksenä, että työpäiväni Yle Arkiston informaatikkona sisältävät metsästämistä sekä keräilyä. Työhuoneeni ei kuitenkaan pursua täytettyjä eläinten päitä tai vasullisia marjoja. Mitä siis metsästän ja keräilen? Miten ne liittyvät arkistotyöhön?
Ylen ohjelmissa käytetään tarpeen mukaan arkistoon tallennettua videokuvaa, valokuvia, ääniä, tehosteita ja musiikkia. Käytettävä materiaali voi olla aivan tuoretta tai peräisin aina 1900-luvun alusta asti. Uusia materiaaleja tallennetaan ja vanhoja digitoidaan jatkuvasti medianhallintajärjestelmään nimeltä Metro. Sinne tallennetaan myös metatiedot aineistosta.
Metatietoa ovat esimerkiksi tekijätiedot, ohjelman lähetyspäivät ja erittely videokuvassa näkyvistä ihmisistä ja tapahtumista. Ylen työntekijät löytävät metatietojen avulla tarvitsemiaan aineistoja, mutta aina silloin tällöin tarvitaan kuitenkin apua arkistoasiantuntijalta, joka hakupyynnön kuullessaan varustautuu metsästämään tai keräilemään.
Metsästäminen on aktiivista tiedonhankintaa. Metsästämällä informaatikko etsii tietokannasta määrätietoisesti kuvaa esimerkiksi tietystä henkilöstä tai aiheesta. Aseina ovat erityisesti hakusanat, joita yhdistellään operaattoreilla hakulauseiksi. Saaliiksi saadaan tulosjoukko: valikoima parhaiten tiedontarvetta vastaavia dokumentteja. Metsästämisessä on tietty suoraviivaisuuden tuntu.
Keräily puolestaan muistuttaa enemmän samoilua ja oudoille poluille lähtemistä. Keräilyä voi kuvailla tieteellisillä termeillä accidental information seeking tai information encountering, eli tiedon kohtaaminen tapahtuu yllättävästi. Keräillessä ammattilainen saattaa kohdata jotain, mitä hän ei edes tiennyt etsivänsä. Tällainen tapaus tuli vastaan vastikään. Muutuin hetkessä metsästäjästä kirsikankerääjäksi.
Pari viikkoa sitten metsästin eli etsin videokuvaa aiheesta idänkauppa sen kultavuosina. Tarkastelun kohteena oli erityisesti tekstiiliteollisuuden vienti Neuvostoliittoon. Löysin odotetusti kuvaa tehdassaleista, joissa suomalaiset ompelijat ahkeroivat, vaatemessuilta, joilla esiteltiin vaatemuotia neuvostoliittolaisille ostajille sekä vaateostoksilla olevista Neuvostoliiton kansalaisista.
Metsästämisen yhteydessä avautui yllättäviä polkuja keräilylle. Polut eivät suoranaisesti liittyneet tekstiiliteollisuuteen, mutta olivat kiinnostavia. Erään polun pään löysin hakusanayhdistelmää vaihtamalla. Muutin toisen hakusanan tekstiiliteollisuudesta vaate -alkuiseksi. Ajatuksena oli tällä tavalla löytää neuvostoliittolaiseen vaateteollisuuteen liittyvää aineistoa. Vaateteollisuuden sijaan päädyinkin isojen ihmisten vaatemyymälän kautta Pietari I:n patsaalle. Siellä minua odotti erityisen pitkä mies.
Hakutuloksen metatiedot kertovat, että kyse on A-studion maailmankuvat -ohjelmasta, jonka yhden jutun aiheena on Gulliverien klubi. Metatieto kuvailee liikkuvaa kuvaa mm. näin: ”Insinööri Vladimir Klebanov (VE+) kertoo Pietari I:n patsaan juurella Gulliverien klubin toiminnasta pitkien ihmisten auttajana mm pituuskompleksin poistajana. Suurinumeroisia vaatteita ja kenkiä isojen ihmisten kaupassa, sisääntulevia naisia mitataan, Klebanov laulaa ja soittaa kitaraa kerhossa.” Tämä kuulosti mielestäni jännittävältä, vaikka ei liittynyt idänkauppaan mitenkään. Päätin kuitenkin katsoa tietojen lisäksi videota saadakseni paremman käsityksen, minkälaisesta kuvasta on kyse.
Katso löytämäni video Elävässä arkistossa
Pätkä on mainio: hauska ja yllättävä. Pitkien ihmisten, Gulliverien, kerhon jäsen Klebanov kertoo runollisesti pitkien nuorten häpeästä ja vaikeuksista sosiaalisessa elämässä. Kerhon jäsenyydelle on vähimmäispituusvaatimukset, joten kerhoiltaan tulijat mitataan. Pitkät nuoret naiset seisahtuvat punastellen mittavälineen alle. Välillä soitetaan baarissa kitaraa ja lauletaan yhdessä. Lopuksi kehotetaan kaikkien maiden gullivereja eli pitkiä ihmisiä liittymään yhteen.
Törmääminen tällaiseen tietoon ja kuvaan on virkistävää. Ihmettelylle on hyvä antaa sijaa arkistoaineistojakin jäljittäessä: aina ei tarvita täsmäiskuja. Pitkät ihmiset ovat melko kaukana idänkaupasta, mutta ovat hyvä esimerkki keräilemisen voimasta. Kun on valmis metsästyksen ohessa istahtamaan mättäälle ja katsomaan ympärilleen, voi puskista ilmestyä Gulliver.
Elävän arkiston blogissa vieraileva kirjoittaja Miia Kulmala on Yle Arkiston informaatikko.
