Opintotuki on saavutettu etu
Opintotuen historia alkaa jo vuodesta 1959 valtion takaamina harkinnanvaraisina lainoina. Lainoituksen varassa opiskelijat olivat aina vuoteen 1972, jolloin uuden lain myötä sai alkunsa nykymuotoinen tuki.
Opintotukea ei olisi ilman opiskelija-aktiiveja ja yhtenäistä opiskelijakenttää. Opintotuki onkin mitä suurimmissa määrin saavutettu etu, ei vain annettu. Sitä eivät ole saavuttaneet poliitikot ylhäältä, vaan opiskelijoiden vaatimukset alhaalta päin.
Opiskelijajärjestöjen poliittinen valta onkin huomattava ja niistä on moni nykyinen huippupoliitikko ponnistanut. Opiskelijat ovat myös aina olleet hyvin äänekkäitä ajaessaan tasa-arvoista koulutusta Suomeen.
Keskiviikkona järjestettiin Helsingissä suurmielenosoitus otsikolla näpit irti opintotuesta. Kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat vannoivat, että tuki sidotaan indeksiin ja että toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulojen vaikutus tukeen lopetetaan. Kaikki näistä poliitikoista myös korostivat tulonsiirtoon perustuvaa tukea eivätkä lainapainoitteista.
Hallitusohjelmassa lukee, että opintotuki sidotaan indeksiin 1.9.2014. Miksi siis barrikadeille? Opiskelijajärjestöt ovat huolissaan pyrkimyksistä muuttaa opintotuki niin sanottuun 5+1 malliin, jossa kaikki tukikuukaudet pitäisi käyttää tasan viidessä vuodessa ja sen jälkeen saisi vain lainantakausta. Minulle ja monelle muulle opinahjoaan vaihtaneelle tämä tarkoittaisi tulevien vuosien opiskelun täyttä rahoittamista työnteolla, jolloin opiskelu muuttuisi käytännössä sivutoimiseksi. Harva tietää parikymppisenä mitä tahtoo tehdä isona.
Lainapainoitteisuus tarkoittaa muutoinkin yhteiskunnallista vinoutumaa, kun tuhannet kansalaiset rahoittavat arkeaan pankkilainoilla. Kuten eräässä mielenosoituksen banderollissakin kysyttiin: söisitkö sinä velaksi?
Vuonna 1992 opintotukea muutettiin niin, että se ei ensimmäistä kertaa ollut lainapainoitteinen. Tavoitteena oli opiskelun mahdollistaminen kaikille, varakkuuteen katsomatta. Näin tehtiin vaikka taloustilanne oli samankaltainen kuin mitä se on nyt Suomessa. Kaksi vuotta myöhemmin kuitenkin ajateltiin jo eri tavalla. Opetusministeriön neuvottelevan virkamies kertoi Kuningaskuluttajalle, ettei ole edes tarkoitus, että opiskelija pärjäisi ilman lainaa. Inflaatio oli jo syönyt suurimman osan korotuksesta ja söi tulevina vuosina vielä lisää. Opintotuki oli saman suuruinen aina vuoteen 2005 saakka.
Tänään torstaina Säätytalolla käsitellään opintotuen tulevaisuutta kehysriihessä. Muutoksia on luvassa, mutta minkälaisia. Työurien pidentäminen ja säästötoimet asettavat painetta opiskelijoitakin kohtaan.
Opintotuki on mahdollistanut suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuuden. Se on mahdollistanut jokaisen omilla taidoilla, älykkyydellä tai sisulla päästä juuri siihen ammattiin mihin on tahtonut. Ilman, että se mihin sosioekonomiseen ryhmään sattuu syntymään ennalta sen jo määräisi. Opintotuki on myös mahdollistanut kasvun, pohdinnan, innovaation ja ennen kaikkea epäonnistumisen.
Opintotuki on luonut turvan ympärille, jolloin nuoret ovat uskaltaneet kokeilla siipiään ja mahdollisesti onnistua vaikka minkälaisissa innovaatioissa. Olisiko esimerkiksi Linuxia ilman opintotukea? Suomi tahtoo olla innovaatioiden maa, mutta jos epäonnistumisesta tehdään liian rankaisevaa viemällä tukiverkko pois, ei kukaan uskalla unelmoida mahdottomasta.
Opintotuki on saavutettu etu ja saavutetuista eduista ei niin vain luovuta.
Juhana Säilynoja
Kirjoittaja on journalistiopiskelija ja Elävän arkiston harjoittelija, joka on kokeilemalla löytänyt sen mitä tahtoo tehdä isona.
