Lihava ja mukava äiti

”Äitini on lihava, mutta ihan mukava.”

Näin kiteytti tuttavani 8-vuotias Timo-poika äitinsä olennaisimmat piirteet, kun koulussa piti kirjoittaa aine otsikolla ”Äiti”. Kirjoitus oli tiivis ja nasakka, se sisälsi vain tuon yhden virkkeen.

Nyt Timo on 40-vuotias ja äiti yli 60-vuotias, mutta Timon tikkukirjaimilla kirjoittama kouluaine muistetaan yhä hymyssä suin. Suvun ja tuttavien keskuudessa siitä on tullut legenda.

Timo itse on edelleen sitä mieltä, että kirjoituksen karsittu sanoma osui kohdalleen, eikä sisältöä ole tarvinnut sorvailla tai tarkistaa myöhempinäkään vuosina.

”Äitini on yhä lihava, mutta ihan mukava”, naureskelee tiiviin proosan taitaja tänä päivänä.

Samoja oivallisia tiivistyksiä on myös alla olevassa ohjelmassa vuodelta 1967. Ohjelma antaa osuvan ja kauniin kuvan siitä, kuinka merkittävä persoona äiti on.

Ihan tavallinen äiti

”Ihan mukava” on myös minun äitini – ja sitä hän on ollut kaikille seitsemälle lapselleen ja meidän monilukuiselle jälkikasvullemme useassa polvessa.

Lihava hän ei ole, koska hän on aina tehnyt kovasti töitä ja harrastaa liikuntaa yhä. Vielä pari vuotta sitten energinen äitini pelasi kerran viikossa lentopalloa paikallisessa ”tyttöjoukkueessa”, mutta nyt tahtia on pitänyt vähän hidastaa ja harjoituksia vähentää, kun ikävuosia on 84.

Esikoiskirjansa "Pienet jäljet permannossa" hän julkaisi 80-vuotiaana, kun muilta kiireiltä ehti.

Ja mitä vanhemmaksi tässä itse tulee, sitä mukavammalta äiti tuntuu. Vielä ei ole tullut vastaan yhtä upeaa ja loistavaa persoonaa kuin äiti, jos vaimoa – joka hänkin on äiti – ei tähän kisaan lasketa.

Hyvää äitienpäivää lihaville, laihoille ja tavallisille äideille!