Pidätkö sä lukijaa ihan tyhmänä?

Viime viikkoina on ollut montakin isoa uutisoinnin aihetta. Eritoten uutisointi Japanin maanjäristyksistä herätti mielenkiintoni. Eräänä aamuna aloitin päiväni selaamalla keltaisen lehdistön lehteä ja törmäsin otsikkoon räjähtäneestä ydinvoimalayksiköstä. En lukenut juttua tarkemmin vaan siirryin Ylen uutispalvelun sivuille. Sielläkin iso otsikko Japanista, mutta Ylen mukaan ydinvoimala yksikkö on EHKÄ räjähtänyt.

KATSO: Ensimmäiset uutiset Japanin maanjäristyksestä  

Miten sama yksikkö voi olla sekä ehkä että ihan tosissaan räjähtänyt? Tämän jälkeen oli pakko käydä lukemassa, mitä tässä ”varmantiedonartikkelissa” oikein luki. No eihän asiaa ollut mikään virallinen taho vielä varmistanut, mutta otsikkoon oli päätynyt jo aikamoisen vakuuttava lause. Saadaanpahan ihmiset hädissään klikkaamaan artikkelia auki ja ostamaan joditabletteja. Nekin ovat jo kyseisen lehden uutisoinnin mukaan Suomesta loppu. Tutkimus oli tehty Heinolan keskusapteekkiin. Niinpä niin, siis kun joditabletit on Heinolasta loppu niin ne on sitten varmasti ihan joka puolelta Suomea loppu.

KATSO: Millenniumin jodikuume

Tai oikeastaan veikkaan, että tällä hetkellä tabletit voivat oikeasti olla loppu jopa Orionin Suomen varastosta. Ihmiset ovat käyneet lukemassa ”varmantiedonlehdestä” otsikon ja ryntäävät saman tien ostamaan tabletteja. Pihtiputaan mummolle myös. Ihan varmuuden vuoksi, koska lehdessä luki niin. Niin ja olihan siellä myös otsikko: STUK: Jos tilanne pahenee, joditabletteja voidaan tarvita. Otsikosta vain oltiin unohdettu sellainen pienen pieni oleellinen tieto, että Japanissa.

KATSO: Kyllä isä osaa - ydinsaastetta 
 

Tässä vaiheessa lukijana koen tulleeni jo nöyryytetyksi. Haluan faktatietoa, mielellään nopeasti ja sopivissa annoksissa jaettuna, en tulla huijatuksi. Ymmärrän kyllä, että kaupallistuminen näkyy myös mediassa; raha tulee sivuilla käynneistä, joten klikkauksia pitää olla jotta toimittaja saa palkkansa. Mutta missä tulee raja vastaan? Mielestäni nyt jo mennään hyvän maun rajoilla ja ollaan taitekohdassa, mutta kumpaan suuntaan tästä lähdetään?

 KATSO: Tapahtui 1985: Kirjeenvaihtajana neuvostojen maassa  

Pahoittelen siis itsekin provosoivaa otsikkoa. Toivon asiani vastanneen otsikkoa edes jotenkuten ja suomennan vielä otsikkoni: on olemassa uutisointia ja uutisointia. Kun kilpailu on kovimmillaan, toivon todella media-alan ammattilaisten ymmärtävän myös keitä varten he työskentelevät. Suomalaisilla on kehuttu olevan hyvä medialukutaito, mutta kärsiikö keltainen lehdistömme pienestä kirjoitushäiriöstä tai ennemminkin ehkä ADHD:sta?

Ongelma ei ole vain Suomen sisäinen, ilmiöhän on lähtöjään jenkkilästä. Ympäri maailmaa levittäytynyt ”tauti” on niin paha, että emme oikeasti ammattilaisinakaan ymmärrä, mitä riippumattomuus oikeasti tarkoittaa. Esimerkiksi Italiassa Silvio Berlusconi omistaa kolme televisiokanavaa ja isoja lehtiä. Luonnollisesti omistussuhde ja mainosrahat vaikuttavat median sisältöön. Olen miettinyt myös meillä, että mistä mahtaa tulevien pääministeriehdokkaiden vaalirahat tulla, kun toinen lehti uskoo Kataisen vahvaan voittoon ja toinen kertoo Kiviniemen karkaavan kauas?

KATSO: Politisoituuko Yleisradio