Eläimellistä menoa
Kesän kohueläimet Elävässä arkistossa
Kesä on eläimellistä aikaa. Luontokappaleet heräävät media-talviunestaan ja rientävät sankoin laumoin reportterien ja kameramiesten ulottuville.
Citykarhu Vantaalla ja Espoossa
On kuin otukset olisivat lymynneet odottamassa tilaisuutta talleissaan tai aitauksissaan tai lätäköissään tai missä ne nyt lymyävätkin. Kun poliittiset broilerit lähtevät kesälomalle, tulee oikeiden eläinten vuoro.
Korkeasaareen, Korkeasaareen...
Kesällä ihminen mielii muutenkin takaisin luontoon, tai ainakin näköetäisyydelle siitä. Silloin käydään Korkeasaaressa verestämässä atavistisia muistoja ajasta, jolloin ihminen oli ihmiselle hominidi.
Luontoilta televisiossa 1984
Kesämökin radiosta kuunnellaan jännityksen vallassa Luontoiltaa: Vaihtaako hauki hampaita? Saako muurahaisille syöttää minttusuklaata?
Luontoillan kysymykset tapaavat kosketella juuri kummallisiksi koettuja asioita. "Pihapuun juurella tepasteli supikoira, jonka vasemmassa kyljessä oli punaista maalia. Onko tämä kuinkakin tavallista?"
Eläinuutisetkin ovat uutisia vain siksi, että niissä tapahtuu jotain poikkeuksellista. Karhu tulee kaupunkiin, huuhkaja haluaa mukaan futismatsiin ja sonni pelkää rouviaan.
Liekki-sonni emäntiä paossa
Eläinkunta on siis ymmärtänyt uutistoiminnan viihteellistyneen luonteen ja oivaltanut, miten haasteeseen on vastattava otsikoissa pysyäkseen. Valitettavasti YLE ei ole kaikissa tapauksissa pysynyt faunan kannoilla.
Toistaiseksi emme ole nimittäin saaneet YLEn arkistoista kiinni esimerkiksi Uukuniemen biisonia, Suomenlahden maitovalasta, tappajajänistä tahi saareen karannutta mystistä lehmälaumaa.
Kyseessä lienee puhtaasti inhimillinen laiminlyönti. Toivokaamme, että YLE jatkossa reivaa linjaansa yhä eläimellisempään suuntaan.
Jukka Lindfors, osa Elävän arkiston biodiversiteettiä
Elävän arkiston blogi
