Vanhasen loistava ulkoistusmetodi

"Pääministeriä ei informoitu asiasta. Pääministeri sai tiedon uutisesta."  Näihin lauseisiin kiteytyy Vanhasen kehittämä hyvin käyttökelpoinen ns. ulkoistusmetodi.

Metodin perusideana on se, että asiat eivät kosketa minua, vaan jotain roolia tai henkilöä, jossa olen kyseisessä tilanteessa. Otetaanpa esimerkkinä suomalaisjoukkojen kotiuttaminen Afganistanista.

Tarinan tausta oli siis se, että hallitus ei tiennyt suomalaisjoukkojen kotiuttamisajankohtaa Afganistanista. Joukot tulevat Suomeen aikaisemmin, kuin mitä  hallitus tiesi. Vanhanen pääministerinä jäi ikävään ristituleen eduskunnan kyselytunnilla, kun oppositio hiillosti hallitusta moisesta tietämättömyydestä.

Pelastukseksi tuli Vanhanen ulkoistamismetodi. Näin metodi toimii.

Alkumääritys:

1. Mitä tilannetta haluat tarkastella? (suomalaisjoukkojen kotiuttamisaikataulu Afganistanista)

2. Missä roolissa tarkastelet tilannetta? (pääministeri)

3. Roolihenkilön suhde tilanteeseen? (ei tiennyt aikataulua)

4. Syntynyt konfikti? (hallitusvastuut eivät toimineet, perustuslaillinen ongelma, oppositio pääsi niskan päälle)

Kun olet määrittänyt edellä mainitut asiat, voit käsitellä tilannetta roolin kautta. Voit valita suhtautumistavan ja tyylin.

5. Miten roolihenkilö suhtautuu tilanteeseen?  Esimerkiksi: roolihenkilö oli pidetty pimennossa, syyllinen on joku muu (media, oppisitio jne.) tai roolihenkilöä ei oltu informoitu, mutta prosessi oli laillinen.

6. Mikä on roolihenkilön tyyli? Esimerkiksi: jämäkkä pääministeri (suomalaisjoukkojen kotiuttaminen), loukattu pääministeri (lautagate osa 1.) tai ylivoimainen pääministeri (Lautagate osa 2.).

Silminnäkijä: Matin talot ns. Lautagate

Vanhanen on kehittänyt ulkoistamismetodin viimeisen vuoden aikana. Susan Ruusus -tapauksessa Vanhasella ei vielä ollut metodia käytössä. Jos Vanhanen olisi hallinnut metodin käytön jo vuonna 2006, niin Vanhasen henkilönä ei olisi tarvinnut loukkaantua. Näin se olisi voinut mennä.  

1. Mitä tilannetta haluat tarkastella? (seurustelu netin deittipalvelun kautta hankitun kumppanin kanssa)

2. Missä roolissa tarkastelet tilannetta? (henkilö, joka on hankkinut seuraa netin deitinpalvelun kautta)

3. Roolin suhde tilanteeseen? (halusi vain seurustella)

4. Syntynyt konfikti? (nettin deittipalvelun kautta hankittu seurustelukumppani paljastaa suhteen julkisuuteen)

5. Mikä on roolihenkilön suhde tilanteeseen? (hyväksikäytön uhri)

6. Mikä on roolihenkilön tyyli? (inhimillinen, hellyyttä kaipaava, jokamies)

Sen sijaan, että Vanhanen koki yksityisyyttä loukatun, niin hän olisi voinut puhua inhimillisesta jokamiehestä, joka on joutunut hyväksikäytön uhriksi. Näin Vanhanen olisi voinut siirtää valokiilan pois itsestään. Kysymyksessä ei olisikaan ollut deittipalstan kautta seurustelukumppania hakevasta säälittävästä tai epätoivoisesta pääministeristä, vaan eräs hellyyttä kaipaavista miehistä, joka uskaltaa avautua suhteelle käyttäen nykyaikaisia tietoverkkoja.

Susan Ruusunen - pääministerin morsian
 

Vanhasen metodia voi mielestäni soveltaan myös kotona. Ristiriiitatilanteessa voi luokkaantumisen sijaan ulkoistaa itsensä esimerkiksi vaimoksi, aviomieheksi, lapseksi, vanhemmaksi, mummoksi, vaariksi jne. Kannattaa kokeilla!