Miesten viihtymiskeskus
Sukumme miesten kanssa olemme päättäneet rakentaa vanhasta navetasta miesten viihtymiskeskuksen, johon naisilla ei ole pääsyä!
Naisilla on omat Martta-kerhonsa, olkoot siellä! Tämä on myös vastaisku telaketjufeminismille, sen fundamentalistiselle suunnalle!
Kehonrakennusnäytös 1930-luvulta
Ajatus siitä, että miehet tarvitsevat oman viihtymiskeskuksen, syntyi, kun suvun konservatiiviset partaniekat - taisi olla joukossa kalapuikkoviiksiäkin - kuuntelivat aikoinaan radiosta Päivi Istalan legendaarista Naisten tuntia.
”Eikö miehille voisi olla vartti tai edes viisi minuuttia? Miksi vain naiset saavat Yleisradiossa ohjelma-aikaa”, kyselivät suvun miehet syyttävästi. ”Miksi vain Istalan Päivi saa siellä meuhkata ikuista naisasiaansa tunnin?”
Silloin taustalla tapahtui vähän enemmänkin ja hiukan oli jakomielitautinen olo.
Samaan aikaan radion silloinen toimialajohtaja Seppo Härkönen halusi panna lahtipenkille niin Naisten tunnin kuin uudistaa ohjelmistoa laajemminkin. Molemmista nousi helvetinmoinen älämölöö ja eduskuntakyselyitäkin.
Jouduin myös itse altavastaajaksi ja julkisuuden riepottamaksi silloisena Radio Suomen ohjelmajohtajana. Olin syytön näihin hankkeisiin, koska ne tulivat yläpuoleltani. Ääneen sitä ei kuitenkaan voinut silloin sanoa.
Nyt kun rikos on täysin vanhentunut ja Sinäkin Istalan Päivi aiot kuulemma kohta jäädä eläkkeelle, tunnustan, että puolustin Naisten tuntiasi ja sen pitkää kestoa henkeen ja vereen, vaikka se ei julkisuudessa siltä näyttänyt.
Jos oikein muistan, niin siellä oli meitä muitakin ”feministejä” puolellasi, kuten Heikki Peltonen ja Heikki Vuohelainen, jotka alan ammattilaisina hallitsivat ohjelmiston. Hävisimme sen kaplakan.
Minä vielä erehdyin sanomaan, että radio on kuin leivänpaahdin, kun kuvasin sen arkista käyttöolemusta.
Pappismiehen johtama Suomen Kuvalehti iski täysillä päälle ja teki vääristellyn jutun, eikä antanut kristillistä armoa myöhemminkään. Meinasin saada potkut. YLEn toimitusjohtaja Arne Wessberg seisoi kuitenkin ryhdikkäästi takanani.
Nyt olen vihdoin rauhoittunut. Järvisen Pentti, eläkkeelle jäänyt mainio YLEn viihteen tuottelias tekijä ja päällikkö, kävi viime viikolla kertomassa: ”Nyt se on Reijo totta ja markkinoilla: radion ja leivänpaahtimen yhdistelmä! Olet visionääri ja visionäärin kohtalo on aina olla päähän potkittu. Ostan sen heti!”
Nauroimme yhdessä. Niin minäkin ostan.
Ristiveto-ohjelma sensuurin kourissa
Istalan Päiville itselleen on kyllä nostettava kunnioituksen hattua. Et Sinä Päivi helppo persoona ole, et varsinkaan johdettavaksi, mutta osaaminen, taito, rohkeus ja sivistys ovat huippuluokkaa. Tällaisia journalisteja tarvitaan!
Niin… Siitä miesten viihtymiskeskuksesta… Mitä sinne pitäisi tulla…
Päätettiin jättää yksi parsi näytiksi siitä, että tässä on ollut naispuolinen nauta eli lehmä. Sonninkin muistoa pitää kunnioittaa tasapuolisuuden ja feminismin kunniaksi, joten sillekin jätetään parsi.
No, miten sitten mies voi viihtyä? Kolmen sukupolven miehet ideoivat – onkohan maailma muuttunut?
Kunnon baaritiski, jääkaappi, kylmää olutta, biljardipöytä, ei tarvitse siivota, mahdollisuus tehdä liharuokaa, kermaa, voita, tikkataulu, valkkaria jäillä, vain punaista maitoa, löhöilysohva, kaikki leffat, kaikki mahdolliset av-laitteet, kaikki mahdolliset pelit, nikkarointimahdollisuus, lämmitys, pientä koneremonttia pitää voida tehdä, jiirisaha, mahdollisuus yöpyä täällä, kulmahiomakone, nopea nettiyhteys, iskuporakone ja paikka, jonne pakenee, kun nainen nalkuttaa.
Onko tämä liikaa vaadittu? Voiko nainen korvata kaiken tämän? Voiko nainen korvata jiirisahan?
Reijo Perälä
3 kommenttia
La 21.03.2009 @ 19:01
On ihan pakko jatkaa tätä Reijon mies-nais-pohdintaa. Istuimme iltaa kavereiden kanssa ja aloimme puhua koirista. Yksi ystävistämme on niin koirarakas, että hän haki omistamansa koiran kaveriksi kulkukoiran Espanjasta.
Ystävämme kuvaili miten nämä kaksi koiraa temmeltävät hänen kanssaan. Sitten hän piti tauon ja katsoi vieressä istuvaa miestään ja tokaisi, että: "Jusu (nimi muutettu) taitaa olla vähän mustasukkainen koirille." Totesimme leikkisästi, että onkos nämä koirat vähän niin kuin miehiä ystävällemme?
Ja tästä se lähti. Aloimme visioida maailmaa, jossa naiset hankkivat kulku ja muita miehiä itselleen eri puolilta maailmaa. Naisilla olisi eräänlaisia kotikenneleitä. Näille miehille pitäisi tietysti tehdä mahdollisimmat hyvät olot, niin kuin koirillekin tehdään. Olosuhteet muistuttavat hyvin paljon Reijon viihtymiskeskusta. Meidän visioissa oli lisäksi autotalli, jossa voi tehdä autoremonttia ja soittaa täysillä rumpuja tai punkkia.
Ja siihen kaikkein oleellisimpaan kysymykseen: voiko nainen korvata jiirisahaa? Ei voi! Nainen ei voi myöskään korvata pleikkarin rallipeliä.
La 21.03.2009 @ 19:15
On ihan pakko jatkaa tätä Reijon mies-nais-pohdintaa. Istuimme iltaa kavereiden kanssa ja aloimme puhua koirista. Yksi ystävistämme on niin koirarakas, että hän haki omistamansa koiran kaveriksi kulkukoiran Espanjasta.
Ystävämme kuvaili miten nämä kaksi koiraa temmeltävät hänen kanssaan. Sitten hän piti tauon ja katsoi vieressä istuvaa miestään ja tokaisi, että: "Jusu (nimi muutettu) taitaa olla vähän mustasukkainen koirille." Totesimme leikkisästi, että onkos nämä koirat vähän niin kuin miehiä ystävällemme?
Ja tästä se lähti. Aloimme visioida maailmaa, jossa naiset hankkivat kulku ja muita miehiä itselleen eri puolilta maailmaa. Naisilla olisi eräänlaisia kotikenneleitä. Näille miehille pitäisi tietysti tehdä mahdollisimmat hyvät olot, niin kuin koirillekin tehdään. Olosuhteet muistuttavat hyvin paljon Reijon viihtymiskeskusta. Meidän visioissa oli lisäksi autotalli, jossa voi tehdä autoremonttia ja soittaa täysillä rumpuja tai punkkia.
Ja siihen kaikkein oleellisimpaan kysymykseen: voiko nainen korvata jiirisahaa? Ei voi! Nainen ei voi myöskään korvata pleikkarin rallipeliä.
Juuri näin! Oikeasti olen sitä mieltä, että naiset on ihania...
