Äiti, mitä jos mut ammutaan?
"Meidän koulussakin on omituisen näköisiä tyyppejä. Mistä mä voin tietää, onko jollain niistä asetta? Äiti, mitä jos mut ammutaan?" Näin kysyi lukiota käyvä tyttäreni iltapäivällä 7.11.2008.
Tämä oli ensimmäinen keskustelu, jonka kävimme Jokelan surmatyön jälkeen. Se käytiin kännykällä. Tyttäreni oli matkalla koulusta kotiin. Asumme Vantaalla Tuusulan kunnan naapurissa. Tyttärelläni on tuttuja Jokelan koulussa, ratsastuskavereita.
Jokelan uutisointi 7.-8.11.2007: yle.fi/elavaarkisto/
Minä olin seurannut tiedotusvälineiden kautta käsittämätöntä verityötä työpaikallani. Äiti, mitä jos mut ammutaan.... ? En osannut vasta tyttäreni kysymykseen. Ehdotin, että hän olisi kavereiden kanssa iltapäivän.
Illalla kävimme läpi päivän tapahtumaa. Koulussa oli välittömästi perustettu keskusteluryhmä, joka kokoontui tuosta päivästä lähtien joka päivä. Kysyin millaista ryhmässä oli? Mitä siellä keskusteltiin? "Jotkut istuivat hiljaa eivätkä puhu mitään", tyttäreni sanoi. "Yksi poika alkoi itkeä", hän jatkoi. Kysyin, mitä te silloin teitte. "Me halattiin sitä poikaa."
MOT - Jokelan syvä viilto: yle.fi/elavaarkisto/kuvat/artikkeli/05256_1pieni.jpg
Kävimme näitä keskusteluja monta iltaa peräkkäin yleensä myöhäiseen yöhön. Illat olivat aina pahempia kuin aamut, seuraava päivä pelotti. Koulussa tarkastettiin ikkunapuitteet ja lasien luodinkestävyys. Oppilaille esitettiin evakuointiohjeet. Tyttäreni mietti missä kohtaa luokaa on vaarallisinta istua.
Minä kuuntelin tyttäreni puhetta ja mietin mitä Pekka-Eric Auvisen äiti mietti samalla hetkellä. Hän välitti Pekasta. Hän yritti keskustella yhä enemmän synkkyyteen vetäytyvän poikansa kanssa. "Välillä mietin Myyrmannin räjähdystä ja toivoin, ettei meille käy samalla tavalla Pekan kanssa", muistelee Pekan äiti.
Pekan äiti keskusteli ja kuunteli poikaansa samalla tavalla kuin minä kuuntelin tytärtäni. Hän pelkäsi, että Pekka ampuu ja minun tyttäreni pelkäsi, että hänet ammutaan. Pekka ampui. Lasien luodinkestävyys tarkistettiin. Itkevää poikaa halattiin.
Perheiden messu Tuusulassa: yle.fi/elavaarkisto/
Päivien kuluessa pelko hellitti. "Nyt me puhutaan enemmän sellasten oppilaiden kanssa, jotka on usein yksin", tyttäreni kertoi. "Voisiko ajatella, että koulu on nyt turvallisempi, kun kaikki välittää enemmän toisista", kysyin ja mietin Pekan äitiä, joka soitti työpaikaltaan miehelleen kotiin 7.11 kuultuaan, että Jokelan koulu oli piiritetty. "Onko jotain tapahtunut", kysyi Pekan äiti. Pekan isä vastasi: "on".
Seija Aunila
Jokelan koulusurmat: www.yle.fi/elavaarkisto/
blogit.yle.fi/elavaarkisto
