Toivokaa, toivokaa, toivokaa... runoja!!
Toimittaja Juha Virkkusen kuolema nosti esille kuolemattoman ohjelman: Tämän runon haluaisin kuulla. Ohjelmasarja käynnistyi radiossa vuonna 1967. Kulttuuritoimittaja Mirjam Polkunen oli saanut idean vastaavista pohjoismaisista kuuntelijatoiveisiin perustuvista ohjelmista.
Tämän runon haluaisin kuulla
Runon ystävät ovat silloin tällöin toivoneet rakkaimpia runoja myös Elävään arkistoon. Kuten Aale Tynin koskettavaa Kaarisilta-runoa.
Eeva-Kaarina Volanen lausuu runon Kaarisilta
Tai Eino Leinon Hymyilevää Apolloa.
Ture Junttu lausuu runon Hymyilevä Apollo
Runotoiveet aiheuttivat meille Elävään arkistoon erikoisen haasteen (jota ei heti ajattele, kun kysymys on runonlausunnasta). Millä kuvittaa radiossa lausutut runot?
Kuten ehkä jo huomasittekin, ratkaisimme ongelman kollegani kanssa oman käden kautta. Itse sain todellisen opin piirustuksen esteettiseen maailmaan Kylli-tädin piirustuskoulusta 70-luvulta.
Kylli-täti piirtää ja kertoo
Suosituimpia runoja kuvitimme yhdessä kollegani Paavo Rytsän kanssa (kuulemma vitonen koulussa piirustuksessa... opettaja voi siis olla väärässä).
Yrjö Jyrinkoski lausuu runon: Kaivo, piirros: Paavo Rytsä
Paavoa kiinnosti Kylli-tädin opetusmetodien lisäksi se mitä Kylli-täti puhui. Minä en pysty muistamaan Kylli-tädin puheita, vaikka kuinka yritän muistella. Ainoa asia, joka palautuu mieleeni piirustuskoulusta on Speden tytär Pirre. Pirre oli piirustuskoulun prinsessa. Hän puhui ja loisti ihailjakaartin keskellä. En muista mitä Pirre piirsi.
Vaikka Kylli-tädin oppi ei tulekaan aktiivisesti mieleen, niin jossain selkäytimessä se täytyy olla. Ehkä se on asenne piirtämiseen.. piirtäminen on kivaa. Varsinkin kun saa piirtää rakkaimpia runoja, kauniisti lausuttuna.
Helina Svensson-Timari lausuu runon: Kukkiva maa, piirros: Seija Aunila
Olemme nyt avanneet Elävän arkiston runosuonen. Minkä runon sinä haluaisit kuulla (ja nähdä)? Kerro toiveestasi meille.
Elävän arkiston blogi
3 kommenttia
To 25.09.2008 @ 15:19
Monet kiitokset rakkaasta Apollo-runosta, jota olen saanut kuulla ja lukea varhaislapsuudesta saakka.
Audioleikkeestä tuntuu puuttuvan pieni pätkä, ainakaan minä en kuullut kahta viimeistä säettä:
Kas tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Leikkeessä on aika pitkä pätkä pelkkää hiljaisuutta lopussa. Onko se tullut aikoinaan talletetuksi näin?
Toivoisin tässä samalla lapsena kuulemaani Heikki Asunnan runoa Merimies kuolee. Sen lausui aivan ikimuistoisesti näyttelijä Risto Mäkelä. Olisi hienoa, jos löytäisitte sen Ylen arkistosta. Muiden lausumana en siitä välitä. Mäkelä lausui myös hienosti unkarilaisen, Toivo Lyyn suomentaman runon Muurari Kälämänin (Kelemenin) vaimo.
Nykylausujilla olisi paljon oppimista noilta vanhoilta konkareilta.
Ma 29.09.2008 @ 18:56
Voisiko saada Lauri Viidan koskettavan runon Alfhid?
... Alfhild, hän joka synnytti minut,
on joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen...
Ti 30.09.2008 @ 09:42
Kyllä ilman muuta. Olemmekin miettineet minkä Lauri Viidan runon julkaisisimme. Tällä hetkellä pohdimme minkähän Veikko Sinisalon runon julkaisisimme.
