Varokaa Ruotsin taskuvarkaita (tai itseänne)
Merellinen viikonloppu Ruotsin-laivalla hyvässä seurassa. Ei paljon parempaa ajanviettotapaa ole, kunhan muistaa välttää tietyt karikot.
Edellisestä Ruotsi-reissustani olikin ehtinyt jo kulua pitkä tovi, joten piti miettiä kaikki todella alusta asti: mitä pitää ottaa matkalle mukaan, pitääkö satamaan mennä tuntia aikaisemmin jne?
Suomalaisia Tukholmassa vuonna 1951:
yle.fi/elavaarkisto/
Tärkeä kohta matkaa on tietysti säätiedotusten seuraaminen reissua edeltävinä päivinä. Totta kai juuri matkaviikonlopuksi oli luvassa voimakasta myrskyä. Ja lopulta tulikin ennätysmyrsky, mikä on hieno asia tällaiselle soutuveneessäkin merisairaaksi tulevalle. No, tähänkin löytyi lääke. Kiitos kaukoviisaan työkaverini tajusin ottaa matkapahoinvointitabletin.
Valkoinen tabletti ehkäisi sisäisen pahoinvoinnin, muttei kolhuja, sillä tanssiravintolasta poistuessani otin liikaa askeleita takavasemmalle rysähtäen kolikonvaihtoautomaatin kylkeen. Puolustuksekseni voin todeta myrskyn äityneen niin kovaksi, että koko laiva oli pysäytetty ennen Maarianhaminaa.
Aamulla Tukholman saaristossa oli tyyntä, joten tukevan meriaamiaisen jälkeen oli hyvä suunnata maihin. Ensi töikseni ystäväni näytti satamassa ollutta kylttiä: Muistakaa varoa taskuvarkaita!! Hymyilytti. Kauas maailmalle oli Rytsän poikakin päässyt, kun oikein taskuvarkaita piti varoa. No tällekin varoitukselle löytyy opetus tarinan loppupäästä.
Tukholman kapeilla kaduilla muistettiin toki pienellä porukalla ihastella vanhankaupungin kauneutta: ”Ei Suomessa ole kyllä tällaisia katuja”. Ja tietysti piti kehua ruotsalaisten tyylitajua, kahviloita ja upeita kauppoja. Taisin itse olla tässä asiassa pahin. Tietysti muistimme myös ihailla Ruotsin kuninkaallista loistoa, tällä kertaa tosin vain rakennusten ja kuninkaallisten soittokuntien tahdittamana.
Ruotsin kuningasperhe:
yle.fi/elavaarkisto/
Illalla oli taas normaali laivameininki ruokineen ja punaviineineen, ja maanantai-aamulla oli kiva kömpiä satamaan. Matkustaja Paavo Rytsää siellä kuuluteltiin. Olin unohtanut pankkikorttini katkarapuleivän alle. Hienoa kun löytyi. Kaveri siinä ihmetteli, että olipa tuuri. No sitten tuuri loppui ja kaverilta oli hävinnyt koko lompakko, eikä sitä enää löytynyt.
Ehkä nauramamme taskuvarkaus-varoituksen olisikin pitänyt kuulua: pitäkää huolta tavaroistanne!
Tässä vanha video Ruotsin-laivalta:
yle.fi/elavaarkisto/
Elävän arkiston blogi:
