Raittiusmatkasta possujuhliin vei turistin tie
Olen matkailuhullu ja istun useamman kerran vuodessa lentokoneessa innostuksen vallassa. Joskus haluaisin tönäistä kanssamatkustajia ja hihkua koneen kiitäessä nousuun, että "tajuatteko me LENNETÄÄN!". Jalkatilan pienuutta valitteleville haluaisin muistuttaa, että matka Las Palmasiin kesti joskus neljä päivää. Turistibussiin vaeltavaa laumaa katsoessa tuntuu, että tiedonjanoisen tutkimusmatkailijan on nielaissut mukavuudenhaluinen turisti (ehkä siksi sen vatsa vähän pömpöttää), jolle maailma on itsestäänselvä leikkipaikka. Mutta miten turisti syntyi? Ja mistä tunnistaa hyvän turistin pahasta?
Turismin historiasta löytyy niukasti tietoa. Ristiretket, pyhiinvaellukset ja tutkimusmatkat ovat kiehtoneet tutkijoita enemmän kuin massaturismi. Taina Syrjämaa toteaa matkailun ja turismin historiaa käsittelevän kirjan ”Matkakuumetta” esipuheessa, että turismi on yksi vuosisatamme keskeisistä ilmiöistä, mutta sen historiaa ei juurikaan tunneta. Tutkimuksissa matkailua on tarkasteltu mm. mainonnan kautta sen sijaan, että olisi selvitetty yksittäisten ihmisten kokemuksia ja tunteita matkailuun liittyen.
Matkaopaskirjat ja matkatoimistot ovat etenkin ennen määränneet sen, minne ihmiset matkustavat ja mitä matkallaan tekevät. Monelle suomalaisellekin tutuksi tullut Egypti oli suosittu kohde jo 1880-luvulla legendaarisen Thomas Cookin matkatoimiston johdattaessa ihmisiä pyramidi- ja sfinksikierroksille sekä Niilin risteilyille. Mielikuva Egyptistä rakennettiin Cookin aikakauden ihmiselle hyvin samaan tapaan kuin nykyajan pakettimatkailijalle. Seksiturismikin oli tuttua 1900-luvun matkailijalle. Matkakuumetta-kirjassa kerrotaan Egyptin-matkojen yhtenä vakiintuneena vetonaulana olleen Madame Fatimen bordellin.
Ensimmäisellä seuramatkalla matkustettiin 20 kilometriä raittiuskokoukseen
Brittiläisestä Thomas Cookista tuli matkailualan pioneeri, saatuaan omilla matkoillaan idean matkatoimiston perustamisesta. Heinäkuun viidentenä päivänä 1841 Cook järjesti junamatkan Leicesteristä Loughboroughiin pakettina, johon sisältyi matka sekä tarjoilua. Matkalla oli 570 osanottajaa, junamatka oli huikeat 20 kilometriä ja matkan tarkoitus Loughborouhissa pidettävä raittiuskokous. Kyseistä matkaa pidetään modernin seuramatkailun alkuna.
Eipä tainnut entinen raittiusseuran sihteeri Thomas Cook arvata raittiusmatkalaisia kuljettaessaan, millaiseen kultasuoneen oli iskenyt ja mitä ilmiöitä seuramatkailu oli vielä tuova mukanaan.
"Ihminen haluaa nähdä muutakin kuin vain oman ympyräsä"
Suomi sai ensimmäisen matkatoimistonsa vuonna 1909. Ulkomaanmatkat olivat vielä tuolloin harvinaisuus ja kehitystä jarruttivat sodat. Vuonna 1951 tehtiin ensimmäinen seuramatkalento, joka suuntautui Madridiin. Viisi vuotta myöhemmin pääsi jo Kanariansaarille. Matka Las Palmasiin kesti neljä päivää, josta pelkästään lentoaikaa oli 30 tuntia, kerrotaan Suomen matkatoimistoalan liiton historiikissa. Nykyihminen hurauttaa koko matkan kuudessa tunnissa ja silti meinaa takapuoli puutua ikävästi.
Massaturismilla on aina ollut hieman negatiivinen leima. Turistia on pidetty passiivisena mainonnan ja mielikuvien uhrina, joka ilman suurempaa tietoa kohteistaan matkailee paikkoihin, jotka joku on määritellyt nähtävyyksiksi. Tutkimuksissa on harvemmin tavoitettu yksittäisen ihmisen kokemuksia ja matkustamiseen liittyviä tunteita.
Matkailua käsittelevistä tv- ja radio-ohjelmista näitä kuvauksia onneksi löytyy. "Ihminen haluaa nähdä muutakin kuin vain oman ympyräsä" kiteytti Rauni, keski-ikäinen matkailija, jota haastateltiin matkailua käsittelevässä Koivu ja tähti –ohjelmassa vuonna 1988. Raunin ensimmäinen ulkomaanmatka oli ollut siskojen kanssa tehty Teneriffan matka. Rauni kertoo kuinka ihmeelliseltä tuntui, kun Suomen kylmä sää vaihtui Teneriffan lämpöön ja lentokentällä olo oli ”kuin pumpuliin olisi astunut”. Ja ne palmut, niitä Rauni näki ensi kertaa elämässään.
Varokaa possujuhlia ja vodkaturisteja
Suomalaiset pääsivät toden teolla pakettimatkailun makuun, kun matkailuguru Kalevi Keihänen aloitti 1960-luvulla edulliset matkat Espanjaan. Helteiset possujuhlat tulivat tuolloin tutuiksi yhdelle jos toiselle. Siitä alkoivat myös lukuisat tarinat suomalaisten toikkaroinnista viinapäissään ulkomailla.
70-luvulla etelänmatkailu oli jo kasvanut räjähdysmäisesti ja suomalaisten viinapää tullut tunnetuksi Espanjassa. Vuonna 1976 haastateltu palmalaislääkäri José M. Garcia Ruix piti suomalaisten ongelmana juuri heikkoa viinapäätä. Turistit olivat Mallorcalle tullessaan vielä terveitä, mutta saattoivat kuulemma putoilla humalapäissään parvekkeilta tai sairastua alkoholimyrkytykseen.
70- ja 80-luvuilla rynnättiin myös Neuvostoliittoon halvan alkoholin perässä. Lopputuloksena oli rähinöintiä, ja lakirikkomuksia, josta seurasi arestia sekä tukan parturointia. Saipahan tämä turismin muoto ihan oman nimensäkin: vodkaturismi.
Tunkeilijat suomineidon riesana
Suomalainen ei kuitenkaan ole kantanut huolta niinkään omasta käytöksestään, vaan suurin murhe ovat olleet Suomeen tunkeutuvat turistit. Nuo itikoitakin pahemmat vitsaukset, kun ilmaantuivat kotomaahamme ryhmissä ja tunkivat juuri sinne, minne suomalaispoloinen oli vetäytynyt lataamaan talven aikana tyhjenneitä akkujaan.
Suomineito alennusmyynnissä –ohjelmassa vuodelta 1978 turismia tarkasteltiin kriittisellä otteella. Tilausmatkalle Suomeen saapuvia saksalaisia katsottiin suopeasti. "Nämä ovat hyviä turisteja" esitteli ohjelman toimittaja lentoasemalta turistibussiin lipuvia saksalaisia. Sen sijaan omin päin matkaavat, omia eväitään syövät ja vastuuttomasti käyttäytyvät saksalaiset olivat paheksuttavia. Saksalainen hotellibussi "Das rollende hotel", johon mahtui kerralla 40 henkeä nukkumaan oli kauhistus. Majoituksista ja muista palveluista saatavat tuotot jäivät sen takia suomalaisilta saamatta.
Ohjelmassa kuullaan myös suomalaisten "karmaisevia" kokemuksiaan turisteista. Erään pariskunnan lohilammikosta löytyi saksan markka! Kyläkauppias ei päässyt moneen viikkoon mökille palvellessaan turistitulvaa! Saksalaisneidot menivät pummilla tansseihin!
Ohjelmassa mietittiin, että turisteille pitäisi antaa ohjeet käteen jo rajalla, niin osaisivat käyttäytyä. Massaturismi ja jokamiehenoikeuksien väärinkäyttö huolestutti jopa Kekkosta, joka otti kantaa aiheeseen Ylen reportaasissa vuonna 1974.
Nykymeno on railakkaimmista vuosista tasaantunut varmasti puolin ja toisin, mutta siinä missä ärsytys Suomessa pörrääviä turisteja kohtaan puhkeaa taas jokakesäiseen kukkaansa, niin myös sikaturisti elää ja voi yhä hyvin monissa suomalaisten suosikkikohteissa.
Matkalla olemisen taito
Matkakuumetta-kirjassa Hannu Salmi vertaa matkailua elokuvaan. Siinäkin on istuva katsoja, joka voi ikkunan "valkokankaasta" nähdä maisemien vaihtuvan. Muinoin junamatkoja saatettiin myydä nimellä "panorama", esimerkiksi matkaa Yhdysvaltojen itärannikolta länsirannikolle markkinoitiin nimellä "the Great American Panorama". Varhaisissa elokuvissa oli puolestaan suosittua erilaiset matkakuvaukset ja ennen elokuvaa nojatuolimatkailua harrastettiin kuultokuvien avulla.
Kertookohan nojatuolimatkailutyyli jotain ihmisen todellisesta matkailutyylistä? Valitsetko indietä vai taattua Hollywood-tuotantoa? Ravistelua vai leppoisaa viihdettä? Jos aina valitset saman tyylin, kannattaisiko kokeilla joskus toisin?
Matkatoimistojen yksinvaltius on kadonnut ja internet tekee luovemman matkailun entistä helpommaksi. Mitäpä jos et ensi kerralla menisikään hotelliin, vaan vaihtaisit tasapaksut tusinahuoneet paikalliselta vuokrattuun asuntoon? Mitäpä jos pakettimatkan sijasta kokeilisit onneasi lentoliput taskussa ja kevyellä laukulla? Tai jos olet jo samonnut maailman ääriin, kokeile pakettimatkan aivottomuutta ja hellitä matkailun suorittamisesta. Tärkeintä on matkasta nauttimisen taito, muodostuu se sitten millaiseksi tahansa. Joskus 20 kilometriä riittää muuttamaan maailmaa.
