Yölinjalla kuului suomalainen todellisuus
Pekka Sauri vierailee Elävän arkiston blogissa ja kertoo Yölinjalla-ohjelman vaiheista.
Marraskuun lopulla tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun viimeinen Yölinjalla-ohjelma lähetettiin Radio Suomessa. Vuosikymmen on hyvin pitkä aika. Siksi hämmästyttää, kuinka ihmiset tulevat edelleen kommentoimaan ohjelmaa. Viime keväänä joku pysäytti Aleksilla ja pyyteli anteeksi, ettei ollut ”viime aikoina” ehtinyt Yölinjaa kuuntelemaan. Ilmeisesti ohjelmalla oli kuulijoilleen jotakin merkitystä.
Yölinjan ajatus oli yksinkertainen. Erilaisissa kriisitilanteessa pinnistelevät suomalaiset soittivat suoraan lähetykseen ja kertoivat tarinansa, jota muut kuulijat sitten kommentoivat. Jos soittaja halusi konkreettisia neuvoja ja ohjeita, yritin parhaani mukaan niitä antaa. Oletin ja toivoin, että kuulijoiden joukossa oli ihmisiä, jotka tunnistivat soittajien kertomuksissa jotakin omasta elämäntilanteestaan ja ehkä saivat tästä epäsuoraa helpotusta. Vähintäänkin kuulijat huomasivat, ettei kukaan ole oman ahdinkonsa kanssa yksin: aina jossakin on joku, joka on käynyt läpi samankaltaisia ongelmia tai on parastaikaa samankaltaisessa tilanteessa – ja kaikkiin ongelmiin on mahdollista löytää ratkaisuja.
Yölinja-lähetykset alkoivat Radio Cityssä 1986 ja siirtyivät Yleisradioon talvella 1997. Yölinjaa lähetettiin siis kaikkiaan yli kuusitoista vuotta, ja suorassa lähetyksessä kuultiin yhteensä noin 12 500 keskustelua. Näiden vuosien aikana Suomi ja maailma kulkivat läpi monien suurten muutosten: Neuvostoliitto hajosi ja kylmä sota päättyi, Suomen talous putosi syvään lamaan ja suurtyöttömyyteen, Suomi liittyi ensin Euroopan unioniin ja sitten yhteisvaluuttaan, terroristit iskivät New Yorkin kaksoistorneihin ja niin edelleen. Ihmeen vähän nämä historian käänteet heijastuivat soittajien kertomuksissa, joista suurin osa käsitteli erilaisia riippuvuuksia – alkoholista, huumeista, seksistä, lähimmäisistä, rahapeleistä ja niin edelleen.
Asiallisten puhelujen ohella Yölinjalla kuultiin tietysti myös huijauksia ja pilapuheluita. Alkuun olin niistä kiusaantunut ja ehkä vähän loukkaantunutkin, kun vakavaksi tarkoitettua foorumia käytettiin koulupoikahuumoriin. Vuosien mittaan opin ajattelemaan, että pilasoitotkin olivat osa suomalaista todellisuutta. Eikä niitä loppujen lopuksi ylenmäärin lähetyksissä kuultu. Riipaisevaa kyllä nimenomaan ns. hauskat puhelut pyörivät edelleen YouTubessa. Erityisesti Yölinjan kruunaamaton kuningas ja kuulemma jo vuosia sitten kuollut rovaniemeläinen Klunssila näyttää nousseen kansakunnan Hall of Fameen.
Vastaantulijat kyselevät edelleen, olisinko valmis aloittamaan Yölinjan uudelleen. Tällaiselle ohjelmalle olisi epäilemättä kysyntää, mutta minä olen jo kiintiöni valvonut punaisen lähetysvalon silmän alla. Kiitos luottamuksesta.
Kuuntele Elävässä arkistossa: Yölinjalla Pekka Sauri
7 kommenttia
Pe 16.11.2012 @ 21:18
Pekka Sauri Ben Furman. Hannu Lauerma psykiatri Martti Paloheimo, kuten myös Eric Berne ovat olleet merkittäviä vaikuttajia 60-70-luvuilla Suomalaisten käsitykseen siitä, mitä on ihmisyys, inhimillisyys, vuorovaikutus, isyys, äitiys, vanhemmuuden, isovanhemmuuden ystävien, kaverien merkitys ja vaikutus lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.
Valitettavasti ne tahot joidenka vastuulle olisi kuulunt lastensuojelu, ovatkin toimineet päinvastoin
Muutama hakusana joilla löytyy Netistä lisätietoa Google haulla.
lapsen vieraannuttaminen.
lapsi koston välineenä.
isiä manipuloidaan julmasti.
sinun lapsesi eivät ole sinun.
ei valitusoikeutta.
lääkärit tuomarina.
turvakoti tuomarina.
isät pois paitsiosta.
isilläkin oikeus vanhemmuuteen.
väärä kuva isistä.
syytettynä isä.
isät lasten asialla.
erolapsi koulussa
neuvokeskus.
------------
La 17.11.2012 @ 11:21
Pekka Saurin ohjelmat akoivat vuonna 1986, eli 26 vuotta sitten, yhteiskunta ja arvot ovat muuttuneet 26 vuoden aikana, eikä ihmisillä ole ollut mahdollisuutta purkaa pahaa oloaan. Sauri on ehdottanut Suomeen mielenterveyden hätäpuhelinta.
Sauri ehdottaa Suomeen mielenterveyden hätänumeroa
Suomeen tarvitaan henkisen hädän numero.Numeroa vaatii Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri.
Kotimaa 28.4. | Päivitetty 28.4. | STT
Suomeen tarvitaan henkisen hädän numero. Numeroa vaatii Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri. Ahdistuneet ihmiset voisivat soittaa valtakunnalliseen numeroon kaikkina vuorokauden aikoina.
Sauri uskoo, että henkisen hädän numero helpottaisi valtakunnallisen hätänumeron ruuhkaa ja ohjaisi merkittävän osan puheluista suoraan oikeaan osoitteeseen. Numeron tulisi olla yhtä lyhyt ja ytimekäs kuin hätänumero 112. Palvelun toteuttamisessa pitäisi Saurin mukaan käyttää hyödyksi eri järjestöjen tarjoamia puhelinpalveluja ja vertaistukimuotoja.
Sauri huomauttaa, että avun saanti yksilöiden ja perheiden ahdinkoon on koettu riittämättömäksi. Mielenterveysongelmat ovat nousseet keskusteluun viimeaikaisten tragedioiden jälkeen. Tuorein tapaus on kuluvalta viikolta: mies puukotti lukiolaistytön Varkaudessa ja kertoi motiiviksi halun päästä hoitoon
---------------------------------------------------------------
La 17.11.2012 @ 11:41
Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat.
Psykiatri Martti Paloheimolta (1915-2002) ilmestyi vuonna 1999 laajennettu painos kirjasta "Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat".
Lainaus kirja-arvostelusta.
"Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään lapsuuteen, mutta luonnollinen välittämisen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä. Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttävän paljon välinpitämättömyyttä, jopa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Jokainen isä ja äiti ei rakastakaan lastaan".
Kirjasta ilmestyi vuonna 1992 suppeampi painos. Eräs kirjan lukenut henkilö kirjoitti Paloheimolle." Kiitos kirjastasi, luin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen etteivät vanhemmat tuottaisi enään lisää kotivammaisia lapsia.".
Ehkä tuo ajatus olisi pitänyt toteuttaa. Emme ehkä olisi samassa ja vielä pahemmassa tilanteessa, kuin tämän päivän lapset ja nuoret elävät.
Paloheimon kirja perustuu hänen psykiatriselle vastaanotolle hakeutuneiden keski-ikäisten aikuisten lapsuuden kokemuksista, jotka saattoivat olla erittäin järkyttäviä ja tarumaattisia, jotka olivat jättäneet pysyvät psyykkiset vammat.
Paloheimon kirja käsittelee aikakautta Tsaarin vallan, talvisodan, jakosodan aikakausia, sekä 90- luvun laman vaikutuksia kyseiseen sukupolveen, joilla on myös ollut vaikutusta perheisiin,, sekä lapsiin, jotka ovat tämän päivän vanhempia, isejä, äitejä, mummoja vaareja, sukulaisia, ystäviä ja utttavia.
Paloheimo käytti ilmaisua Suomalainen kansanneuroosi, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Hän totesi, myös, että tämä kierre olisi saatava katkaistua.
Paloheimo oli ensimmäinen TV psykologi muistaakseni 60- luvulla, kansa seurasi hänen ohjelmiaan tuolloin TV:ssä oli vain kaksi kanavaa, lehmien lypsyaikoja muutettiin ohjelman vuoksi.
Käsittääkseni Ylen Elävässä arkistossa löytyy myös Paloheimon ohjelmia, jotka kertovat vanhempiemme ja isovanhempiemme elämästä, sekä niiden vaikutuksesta.
------------------------------------------------------------------------------------
La 17.11.2012 @ 11:48
Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli kirjassaan Kotivammaisuuden synty vaikeita äiti tytär suhteita, josta hän alkoi käyttämään ilmaisua "äitivammaisuus".
Paloheimon äitivammaisuus käsite perustui hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden naisten kertomuksista omasta äiti-tytär suhteesta.
Kirjassaan sivulla 155-157 osiossa Äidit hän kirjoittaa:
Olin jo vuosia omassa praktiikassani kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein naispotilaani kertoivat joutuneensa oman äitinsä taholta kokemaan karua ja suoranaiseen emotionaaliseen hylkäämiseen verrattavissa olevaa moitiskelua, tai piittaamattomuutta.
Sellaista nähtiin tapahtuvan ei yksin lapsen ollessa pieni, vaan myöhemminkin, jatkuvasti pitkälle aikuisikään saakka.
Tämä havainto toistui niin tiheästi, että aloin mielessäni kutsua näitä potilaitani äitivammaisiksi. Tuon sanan keksin jo paljon ennen kuin minulle alkoi hahmottua uusi kotivammaisuus käsite.
Kun kerran oli keksinyt tämän ajatuksen, rupesin epäilemään, että ehkä juuri äidin aiheuttamat kiusat, lähinnä hänen osoittamansa rakkaudettomuus kaikkine lieveilmiöineen, saattoi olla perimmäinen syy sille, että asianomainen ylipäätään etsiytyi psykiatrin puheille.
Se ehkä selitti osittain myös, miksi psykiatrien odotushuoneissa aina istui vuoroaan odottamassa enemmän naisia, kuin miehiä.
Keskustelussa kävikin tavallisesti ilmi, että olin ollut oikeassa.
Lopulta uskalsin mennä suoraan asiaan ja tiedustella, minkälainen potilaani suhde äitiinsä oli ollut. Ja lähes aina, epämääräisenkin sairaudenkuvan muodostaman arvoituksen selityksenä on lopulta paljastunut myrkyttynyt äitisuhde. Se säätelee aikuisen naisen elämää lukemattomin tavoin.
Yritän hahmotella, mitkä seikat olisivat luonteenomaisimpia äitivammaisten tragediassa. Pelkistän havaintoni kolmeen painajaiseen, jotka varjostivat heidän elämäänsä:
Itseluottamus ja omanarvontunne on pysyvästi vaurioitunut. En ansaitse itselleni mitään hyvää. Minun ei ole lupa olla onnellinen. Ei minusta ole siihen eikä sellaisiin tehtäviin. Ei kukaan voi minua rakastaa.
Mielen taustalla on ärtyisän vihaisen ja usein pilkallisen moitteen pelko. Pelkään jatkuvasti, niin mielettömältä kuin se kuulostaakin: Mitähän äiti sanoo?
Omaleimainen, psyvä surunkaltainen alakuloisuus. Olen jäänyt vaille jotain tärkeätä elämässä, jotain sellaista, mikä on auttamattomasti ohi ja jota en voi koskaan saada. Se on kuin tienvarrelle peruuttamattomasti jäänyt kaunis rakennus, jonne olisin ehkä voinut päästä asumaan, jos minua ei olisi estetty.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
La 17.11.2012 @ 11:56
Kotivammaisuuden synty Martti Paloheimo Isät.
Paloheimo kirjoitti osiossa ISÄT sivu 147.
Isän olemassaolo, vaikka lyhyenkin ajalta jääneet muistot, sekä pahat, että hyvät, ovat tärkeitä.
Hyvillä muistikuvilla on suuri merkitys vuosikymmeniä myöhemmin, silloin kun tämä poika pitelee omia lapsiaan. Hänen kehonsa muistaa nuo kosketukset. Pienikin hyväily, tukan pörröttäminen ohimennessä ja jopa pelkkä polvella istuminen saattaa palata myöhemmin mieleen kultaisena muistona.
On hämmästyttävää nähdä miten vähän tämäntapaisia kosketuksia tarvitaan pojalle ravinnoksi.
Normaalioloissa kun isä on kotona ja perhe koossa, kohtaavat isä ja pikkupoika toisensa kymmeniä, ehkä satoja kertoja päivässä aamusta lähtien.
Poika näkee, miten isä tervehtii vieraita, miten hän käyttäytyy, kaupungilla, junassa, bussissa, miten hän tervehtii vieraita, miten hän kohtelee ja puhuttelee kaupan myyjää, jne.
Kaiken aikaa siirtyy -lempisanani on "valuu" - jotain isän persoonallisuudesta poikaan silloinkin, kun tämä ei erityisesti opeta poikaansa, eikä edes muista, että poika on siinä lähellään ja hänen käyttäytymistään tarkkailemassa".
Onko pojilla tulevaisuudessa mahdollisuutta saada riittävästi miehen, puolison, isän mallia? -Tulevaisuus ei kaiketikaan näytä kovin lupaavalta. Onko mies-isä katovava luonnonvara lasten elämästä. -Mistä "valuu" tulevaisuuden isä- mies- perhemalli lapsille?
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pe 30.11.2012 @ 21:56
Olipa se hieno yö kun tuttavani soitti tekevän sä "kiikut, voisinko saada lähimmän mielenterveys toimiston puhelin numeron taikka ositteen että, saisin apua?
- Pekka . Nauris kertoi ettei hänellä ole siihen mitään vastausta,eikä puhelinnumero eikä osoitetta jooten saisinko seuraavan soittajan l an ga l lle.!!!!!!!!!!
