Juutalaiskysymys ja pumpuliplantaasin pojat
”Hyvää päivää, hyvät kuulijat. Tänään Kuusikulmaisen pöydän ympärillä keskustellaan juutalaiskysymyksestä. Asiantuntijat pohtivat, voiko aiheesta keskustella radiossa ja mitä Raamattu sanoikaan juutalaisten kohtalosta.”
Näin kuulutettiin 1930-luvulla radiossa, tai olisi kuulutettu, jos kyseinen jakso sarjasta ”Keskusteluja kuusikulmaisen pöydän äärellä” olisi lähetetty radiosta. Se oli kuitenkin aiheensa takia aivan liian hankala. Yleisradio vältti vielä 1950-luvullakin turhan keskustelun synnyttämistä, ja 1930-luvulla juutalaiskysymys olisi herättänyt keskustelua, varsinkin, jos ohjelma olisi esittänyt arvostelua Saksaa kohtaan.
Tämä arkistoon jäänyt nauhoitus juutalaiskysymyksestä kertoo Yleisradion tavasta sekä myötäillä yleistä rasismin ilmapiiriä että toisaalta yrityksestä suhtautua siihen jotenkin fiksusti. Yleisesti ottaen rasistiset piirteet Yleisradion ohjelmissa ovat kuulostaneet jälkikäteen kuunneltuna naiivin syyntakeettomilta. Niistä kun paistaa läpi suomalaisen rodun vähempiarvoisuus muihin länsimaihin verrattuna.
”Koita nyt Sirkka-parka heikoilla voimillasi mutta pestyllä naamalla näyttää suurmaailman yleisölle, ettemme me suomalaiset sentään kaikkein vinosilmäisimpiä mongoleja ole.” Näin ohjeisti Sirkka Salosen isä tytärtään Miss Eurooppa -kisoihin vuonna 1938. Sirkka-parka voitti Euroopan kauneimman naisen tittelin.
Kuuntele Elävästä arkistosta: Sirkka Salonen palaa Suomeen (1938)
Oikeastaan vasta musta mies tarjosi suomalaisille ”hieman alkeellisemman” vertailukohdan. Pastori Tuure Vapaavuori tutustutti 1950-luvulla suomalaislapset tähän Afrikan villiin ja lapselliseen mieheen, likaiseen pakanaan, jonka ympärillä häärii monta vaimoa. Afrikka nähtiin yhtenä suurena maana, jossa puhuttiin ”afrikan kieltä”, samaan tapaan kuin Euroopassa puhuttaisiin "euroopan kieltä".
Kuuntele Elävästä arkistosta: Lähetyssaarnaaja vierailee mustan pakanan majassa (1957)
Ominaista mustille miehille oli myös se, että heistä harvemmin puhuttiin nimellä. Urheiluselostuksissa juoksi ”pumpuliplantaasin poikia” ja yksinkertaisesti neekereitä. Neekeri-sana oli hyväksytty vielä 1960-luvulla. Urheiluselostuksissa nämä pumpuliplantaasin pojat olivatkin ylivertaisen voimakkaita, karuissa oloissa varttuneita nuorukaisia.
Juutalaiskysymyksen jälkeen Suomessa pinnalle nousikin neekerikysymys. Mustalla miehellä ei esimerkiksi ollut asiaa suomalaiseen ravintolaan 1960-luvulla. Toisaalta tuohon aikaan ravintolaan ei ollut asiaa monella suomalaisellakaan, ei ainakaan romaneilla, yksin liikkuvilla naisilla ja pitkätukkaisilla miehillä.
Kuuntele Elävästä arkistosta: Afrikkalaiselta turistilta evätty pääsy ravintolaan (1964)
Suomalaiset ovat varsin taitavasti pitäneet maan rajat suljettuina toisen maailmansodan jälkeen 1990-luvulle asti. 90-luvun alussa jostain käsittämättömästä (suomalaisille käsittämättömästä) syystä Venäjän puolelta Suomeen saapui vähän päälle sata romanialaista ja 43 somalia. Kyllä, 43 somalia!
Toimittaja Terttu Lensu suuntasi mikrofonin kanssa rajan tuntumaan Rauhan entiseen sairaalaan, jonne oli perustettu pakolaisten vastaanottokeskus. Lensu totesi kuin pastori Vapaavuorta mukaillen, että näistä maahanmuuttajista liikkuu villejä huhuja, he kantavat tikareita mukanaan ja turmelevat nuorison moraalin. Paikalliset asukkaat ehdottivatkin, että nämä uudisasukkaat pitäisi aidata.
Aitaaminen ei täysin onnistunut, ja nämä eksoottiset uudisasukkaat pääsivät liikkumaan mm. paikallisiin ruokakauppoihin. Kun viranomaiset eivät olleet riittävän tarmokkaita, niin Suomen tervehenkinen ja moraalisesti turmeltumaton nuoriso otti ohjat omiin käsiinsä useilla paikkakunnilla, joissa oli pakolaisten vastaanottokeskuksia.
