Tupakkaa ja nailon-peruukkeja
Kävin kampaajalla ja otin sen tavallisen paketin: värjäys ja leikkaus. 30 vuotta sitten kampaamopalvelut olivat hieman toisenlaisia.
70-luvulla kovassa huudossa olivat, varsinkin hieman vanhemman naisväen keskuudessa, edulliset nailon-peruukit. Niitä myivät kaikki kempparit. Peruukkien väriskaala oli laaja ja olikin erittäin suosittua hankkia omasta hiusväristä poikkeavia sävyjä. Peruukin tarkoituksena ei ollut peittää kokonaan omia hiuksia, vaan niiden tuli pilkottaa peruukin reunan alta.
Keinokuituperuukit kuitenkin likaantuivat herkästi ja moni rouva kävi pesettämässä peruukkinsa kampaajalla. Likaantumista edisti tupakointi, jota harrastettiin tuohon aikaan runsaasti myös sisätiloissa. Minun kampaajani yksi silloinen kanta-asiakas oli sekä kova tupakoitsija että peruukin käyttäjä.
Asiakas istui peruukki päässä tupakka kädessä. Koska keinokuituperuukki oli kovin tulenarkaa, niin runsas tupakointi oli jättänyt jälkensä hänen peruukkeihinsa. Jokaisen peruukin "otsatukka" oli sulanut. Asiakas oli kovasti ihmetellyt peruukkien huonoa laatua. Kampaajani oli yrittänyt ehdottaa, että hän pitäisi kättään vähän alempana tupakoidessaan. Tupakan kuuma pää, kun sulattaa keinohiusta. Asiakas ei voinut millään ymmärtää, kuinka hänen tupakoinnillaan ja peruukin huonolla laadulla voisi olla mitään tekemistä keskenään.
Niinpä asiakas jatkoi tupakointia ja tuli säännöllisin väliajoin pesettämään osittain sulaneen peruukkinsa kampaajalla. Samalla lyhennettiin peruukin alta pilkottavia hiuksia.
