Naisten tapaan
Tapasimme viikko sitten koko elämän kirjosta bloggaavia upeita naisia. Tässä naisten aatoksia sekä Blogistania-ohjelman infosta että jutustelusta meidän Elävän arkiston väen kanssa.
Nimimerkkien Eki ja Kauko taakse kätkeytyvät nuoret naiset kirjoittivat Samaan aikaan toisaalla –blogissaan omaan pistämättömään tyyliinsä:
”Ekin ja Kaukon torstain tohinat lähenteli täydellisyyttä. Käytän verbiä "lähenteli", koska siinä on jotain salaperäisen irstasta. Ja me ollaan täydellisiä. Ja meitä lähenneltiin. Tavallaan tulee mieleen jotku ekat yökerhosessiot, joissa vanha tavara viehättyi uudesta (omg yök); tavallaan tuntee olonsa imarrelluksi; minkäs nuo mahtaa meidän viehätysvoimalle, poloiset..”
...
”Toisaalta, oli vitun hieno tilaisuus. Ilman mitään perseennuolentaa voi sanoa, että elävän arkiston porukka hoiti homman kotiin. Me oltiin Kaukon kaa myytyjä. Seri-fucking-ously! Sen niiden trailerin mä linkkaan tähän, koska meinasin ite ruveta vollaa sen nähdessäni. Ainakin tuli kylmät väreet, ja se riittää."
...
Hanna Kopra kirjoitti meille sähköpostitse:
"Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa
Suomalaisena mietin kiitävän sekunnin vastatako Facebookissa Elävän arkiston statushuhuiluun: "Hei Sinä bloggaava nainen – Kiinnostaako yhteistyö". Mietin kuitenkin. Tohtisiko. Pöh, tietenkin. Tartu vaariin ja tilaisuuteen. Kynttilä ei vakan alla edes ketään lämmitä tai tunnelia valaise.
Sitten jännitti.
Kelpaisinko minä, nyt kolmen lapsen äiti, mukaan. Kehtaisiko käyttää kaikki ässät hihoista ja olisiko itsensä mainostaminen rehellistä ja voisinko lunastaa lupaukset. Huuuh.
Sitten tuli kutsu Helsinkiin. Vai tuliko. Tietenkin epäilin. Mutta sitten päätin, että oli se kutsu. Eikun lapsenvahtia buukkaamaan. Sekin natsasi. Tosin samaisena torstaiaamuna tajusin, ettei lapsenvahti jaksaisi pitkää päivää trion kanssa. Sen verran on heviä bändin tämän hetkinen setti. Ja encoreja ei tarvitse pyytää.
Esikoisemme Helmi föliin ja Ison Kirkon bussiin. Juosten. Auraamattomat tiet ja perunapeltoiset jalkakäytävät eivät ole Helsinginkään vahvuus. Eikä Esplanadi silloin ruuhka-aikaan kauneimmillaan. Mutta Unionkadun ShanghaiCowboyssa oli mukava tunnelma. Tuli mieleen entisaikojen Liekki-baari. Se on hyvin se.
Valehtelin suvereenisti, että olin ilmoittanut tulevani "pienen" kanssa. En kyllä ollut ajatellut ottaa yhtään lasta mukaan. Olin uskaltautunut ajattelemaan ihan omaa aikaa. Mutta liikkuminen yhden melkein 5-vuotiaan kanssa on eri kuin koko trion tai vaikka spagetiksi heittäytyvän 3-vuotiaan.
Perillä Blogistanian julkkaritilaisuudessa oli Helmiä lainaten "TOSI paljon naisia ja vaan ihan vähän miehiä". Helmi sai Jaffaa ihan shampanjalasissa ja mansikalla. Siitä on kerrottu ja tilaisuudelle sen takia jo jaettu kamalasti pisteitä.
Itselle tilaisuus oli ihanan virkistävä. Blogistania-ohjelma vaikuttaa sellaiselta, jota haluan katsoa. Joskushan esim. TV2:n grafiikat on… ihan karseita. Nyt silmä lepää ja aivot saavat muutakin sisältöä.
Johanna Korhonen kirjoittaa kolumnissaan Sivistyksen tunarit: "Demokratia on vaativa järjestelmä, koska se edellyttää aktiivisia, kriittisiä, tietäviä ja välittäviä kansalaisia." Siihen bloggaaminen on oiva väline. Vaikka itselle blogit ovat myös päiväkirjoja, tietenkin. Ajankuvia jälkipolville, nykyhetkessä intoa ja tietoakin jakavia. Se kel tieto on, se tietoa jakakoon.
Odotan innolla, että pääsen käsiksi Elävän arkiston kimppuun kuin sika limppuun. Nyt kun on uusi kone alla ja siinä (toistaiseksi) kaikki näppäimet kiinni. Sillä mitä eilen on ollut, on pohja sille mitä tänään on tarjolla. "
Hanna kirjoitti päivästä myös omaan Terveisiä perheestä –blogiinsa.
Ja tässä lainauksia Anna Y Sanat –blogin 304-sana on Valmis arkistoitavaksi? Ajan Ilmiöitä bongaamassa –postauksesta
” Blogistania on suunnattu nuorille aikuisille. Samoin ovat useimmat muutkin elämäntapaohjelmat. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että me mummelit olemme niitä TV-ohjelmien suurkuluttajia. Miksei meille ole muorielämäntapaohjelmia? Miksei tehdä sisustusohjelmaa tosimummujen teak-puisista kirjahyllyistä, joissa on kirjojen sijaan sotilaskuva miesvainaasta ja parista sodassa kaatuneesta isosedästä. Lasten ja lastenlasten valokuvia. Lämpimiltä saarilta 70-80 luvulla tuotuja keraamisia törppöjä ja kansallispukuisia nukkeja, kotimaisten lasitehtaiden kynttilänjalkoja ja maljakoita. Oman osionsa ansaitsisivat myös ne eriväriset miniviinapullot, joita papparaiset sinne kirjahyllyn lasiovien taakse keräsivät.”
…
” Koska jokainen aikakausi luo omat ilmiönsä, elämäntapansa ja ohjelmansa, meidän on vaan seassa pärskittävä, mummeleidenkin. Siltikään en peru ehdotustani ”Muoristaniasta” ja sen tarpeellisuudesta Blogistanian rinnakkaisilmiönä!
Vaikka me mummelit emme ole mediaseksikkäitä, olemme silti kiinnostuneita muustakin, kuin oman aikamme elämäntapaohjelmista ja Kokki Kolmosesta. Me olemme innostuneita ja intohimoisia, eikä meille riitä enää Tauno Palo ja Ansa Ikonen iltapäivisin katsottavaksemme, niin kultaisia kuin nuo heidän elokuvansa ovatkin.”
…
”Ajattelin ryhtyä (vain ajoittain) mellastamaan myös Ylen (sangen) Elävässä arkistossa. Sieltä saattaa löytyä niitä vanhoja hyviä omaan elämänkertomukseeni liittyviä tarinoita, jotka muistuttavat siitä, että elettiin sitä ennenkin. Vettä juoksutettiin kraanasta jo kauan ennen Blogistaniaa ja virtuaalimaailmaa. Saas nähdä miltä muistot tulevat maistumaan.”
Anna Y penkoikin Elävää arkistoa ja kirjoitti naisia naurattaneista auervaaroista 306-sana on Sanat sanotaan-valat vannotaan-missä ruusut
Katleena Kortesuo kirjoitti Blogistania-ohjelman infosta Ei oo totta -blogissaan Me naiset bloggaamme vain vaatteista
...”Ongelmana on aihevalikoiman kapeus. Muotia. Sisustusta. Käsitöitä. Ruokaa.
Kuulostaa 1950-luvun ihannevaimon elämältä. Missä ovat politiikka, tekniikka, matkustelu, kirjat, media, vapaaehtoistyö tai viestintä?
Haastoin tilaisuudessa ohjelman tuottaja Tiina Klemettilää. Menin tylysti kysymään häneltä, miksi Blogistania välittää yksipuolista kuvaa naisbloggaajista.
Hienoa oli, että Tiina ei provosoitunut lainkaan kysymyksestäni. Hän kertoi, että kaikkia blogeja ei voinut esitellä, vaan jostain piti lähteä. Toisaalta televisio kanavana kaipaa visuaalista bloggausaihetta. Ruokia ja vaatteita voi kuvata, mutta runoblogista ei saa näyttävää tv-ohjelmaa.
Tiina ei maininnut muita näkökohtia, mutta yksi syy on tietenkin katsojaluvuissa. Muotiblogien lukijakunnasta saa tv-ohjelmalle laajan katsojakunnan. Sen sijaan politiikkablogin lukijoita on siihen verrattuna vain kourallinen.
Silti en ole täysin tyytyväinen Tiinan vastaukseen. Kyllä kaikkia aihepiirejä voi kuvittaa mielenkiintoiseksi.
Tuohon kymmenen bloggaajan satsiin olisi voinut mahduttaa myös pari yhteiskunnallista vaikuttajaa, jolloin olisi saatu aidompi kuva naisbloggaajista.” …
Katleenan blogissa on aiheesta paljon myös kommentointia.
Kutsuimme siis bloggaavia naisia yhteistyöhön Hei nainen, mikä sua kiinnostaa –postauksessamme. Olemme saaneet paljon hyviä vinkkejä, toiveita ja näkökulmia siitä, miten voisimme tarjontaamme täydentää. Kiitos! Tästä jatketaan!
Ja vielä viime torstaina paikalla olleille ja kaikille muillekin fiilisteltäväksi Elävän arkiston upea traileri, joka on muuten ehdolla mainoselokuvien kisassa peräti neljässä kategoriassa PromaxBDA Europe Awardsien finaalissa. Vaikka tämä hienous olisi kiva ottaa omaan piikkiin, niin upeasta työstä täytyy antaa kiitokset Yle Markkinoinnin huipuille!
