Kansi kiinni ja kuulemiin

Ylen siistit kesäduunarit Jesperi ja Iina kertovat työrupeamastaan Elävässä arkistossa.

Se on siinä. Neljäviikkoinen työrupeama, ja elämäni ensimmäinen kesätyö Ylen Elävässä arkistossa on nyt takanapäin, ja edessä häämöttää kesäloma. Mapit on pölytetty ja pölyt mapitettu, joten on aika lompsia lomille. Pöh.

Lähteminen täältä kyllä harmittaa. Aamuherätyksiä ei tule ikävä, mutta tätä työtä kyllä. Olen kieltämättä loman tarpeessa, joten loikkaus kesälaitumille tuntuu enemmän kuin mukavalta. Karu totuus kuitenkin koittaa niittyjen kuivuttua, kun ei enää pääsekään takaisin tänne Ylelle, vaan joutuu takaisin koulun penkille. Paitsi etten itse joudu, sillä lähden vuodeksi vaihtoon Indonesiaan. Hajotkaa pakkaseen!

Neljän viikon rupeamasta Elävässä arkistossa jää käteen hyvä mieli, avartunut maailma (ainakin Ylen suhteen, muusta en sitten tiedä), rutosti rahaa ja loistava asia ansioluetteloon merkittäväksi. Lienee arvostetumpi asia työkokemuksen kannalta kuin hautausmaan haravointi? Tai mistä sen tietää…

Toivottavasti tänne vielä joku päivä pääsee takaisin. En sano, että välttämättä haluaisin koko työurani näppäillä tässä toimituksessa, mutta olisi kieltämättä mielenkiintoista ja mukavaa tehdä täällä töitä vähän pidemmänkin aikaa kuin tämä neljä viikkoa. Noh, aika näyttää, miten käy. Joka tapauksessa nyt harmittaa lähteä pois. Juuri vasta oppinut talon tavoille, ja heti heitetään pihalle. Tosi kiva.

Jos joku minulta joskus kysyy, kannattaako hakea töihin tai vaikka harjoitteluun Elävään arkistoon, aion ehdottomasti suositella. Mukavan rauhallista ja kiireetöntä työtä. Toimituksessa vallitsee hyvä henki, ja meidät kaksi kesäduunaria on kyllä otettu avosylin vastaan.

I think this is the end, joten mitäpä sitä tässä enää turhia enempää vatvomaan. Iso kiitos koko Elävän arkiston väelle, en osaa hetken pohtimisenkaan jälkeen kuvitella parempaa kesätyöpaikkaa. Toivottavasti vielä joskus kävelen Toimitustalon ovesta sisään Ylen kulkukortilla, käännyn oikealle EA:n toimitukseen ja istahdan koneen ääreen vähän pidemmän työsuhteen puitteissa.

Jesperi Lauhio

Jesperin artikkeleita Elävässä arkistossa

----------

Kuultuani että pääsen Ylen siistiin kesäduuniin olin aivan innoissani! Ja olen vieläkin, sillä tämä on kyllä ehdottomasti minulle se unelmien kesäduuni ja on mahtavaa, että ensimmäinen työ voi olla näin huippua! Työpisteekseni valittiin Elävä arkisto, jossa olen nyt sitten työskennellyt jo kuukauden ja viimeinen päivä on käsillä. En ollut ekana työpäivänä ollenkaan varma, mitä olisi odotettavissa ja mitä tekemistä minulle ja parilleni Jesperille keksittäisiin. Ehkä jotain järjestely hommia? Sana arkisto johtaa aikalailla harhaan, sillä en olisi koskaan uskonut, että saisin itse valita aiheita, mistä kirjoittaa ja julkaisisin ne lopulta EA:n sivuilla! Olin kyllä lukenut edellisen kesäduunarin kirjoittamaa blogia, jossa kerrottiin että kesän aikana oli tullut katsottua aika paljon Röllejä, mikä vaikutti hieman hämmentävältä.

Nyt kun täällä ollaan sitten tosiaan oltu tämä kuukausi, idea siitä mitä täällä tehdään on selkeytynyt huomattavasti. Pääasiassa kirjoittelen artikkeleita aiheista, joista itse haluan, ajankohtaisuuksista tai yleisön toivomuksista. Viimeisin artikkelini oli Tekijänä – sarjan jaksosta, jossa oli suunnittelija Aamu Song. Se oli mielenkiintoisin aihe, minkä olen tehnyt työskennellessäni täällä. Olen myös päässyt valitsemaan ohjelmia Yle Areenaan, mikä oli tosi hauskaa hommaa. Työ täällä on tosi kiinnostavaa ja antoisaa, koska työn tuloksen voi lähes heti nähdä valmiina. Muistan aina kuinka jännittävää oli julkaista ensimmäinen artikkeli ja oli hassua ajatella, että juu nyt se sitten on kaikkien luettavana ketkä sattuvat poikkeamaan sivustolla.

Aika on mennyt ihan ÄLYTTÖMÄN nopeasti ja huh huh vastahan sitä oli ensimmäinen työpäivä, jota oli jännitetty viikkoja etukäteen. Mielelläni voisin jäädä työskentelemään pidemmäksi aikaa, etenkin kun juuri on päässyt hyvin kiinni tuohon kirjoittamisen makuun. Vaikea kuvitella, että tämä sama kiva rutiini ideoinnista ja kirjoittamisesta ei jatkukaan enää ensi viikolla. On ollut tosi kiinnostavaa nähdä kuinka aiheideasta syntyy monien vaiheiden jälkeen se viimeistelty ja julkaistu juttu. Enää ei monet tietokoneohjelmat pelota niin paljoa, sillä ei ne loppujen lopuksi olekkaan kovin lähellä tähtitiedettä ole. :D Ihan ymmärrettäviä ja tunnen nyt hallitsevani ainakin ne perusasiat.

Työilmapiiri on todella kiva ja apua saa aina kun on tarvetta. Rakentava palaute on myös hienoa niin voi sitten hieman kehittyä kirjoittamisen ja muun suhteen. Tekemisestä ei ole pulaa, sillä arkistojen kätköistä löytyy vaikka mitä mielenkiintoisia videoita, audioita ja kuvia. Tutustumiset Yle Areenan ja Yle.fi:n toimintaan on avartanut näkökulmaa, miten erilaisia asioita lähes samankaltaisilla ohjelmilla voi tehdä. Elävä arkisto on kyllä mieluisin, koska pääsee ihan kunnolla kirjoittamaan ja käyttämään vähän luovuuttakin. Jos pyydettäisiin uudestaan tänne töihin niin vastaisin heti, että milloin työt alkaa?

Iina Dementjeff

Iinan artikkeleita Elävässä arkistossa