Vuokratöiden tekeminen kuorrutetaan ajatuksella vapaudesta
Kokosin Elävään arkistoon vuokratyötä käsitteleviä ohjelmia. Juttua tehdessäni huomasin, että oman vuokratyötaustani takia sympatisoin keikkatyöläisten kokemuksia uhkuvalla närkästyneisyydellä. Paraikaa myös siskoni keikkailee vuokrafirman kautta ravintola-alalla hoitaen näin joulun alla esimerkiksi buffetpöytiä firmojen pikkujouluissa. Kiehahti, kun kuulin, ettei muutosta ollut tullut sitten omien vuokratyöaikojeni.
Olin vuoden 2009 syksystä vuoden 2010 kevääseen sahannut ympäri pääkaupunkiseutua piippailemassa viivakoodeja ja purkamassa kuormia. Työskentelin koulun ohella ruokakaupoissa ja vaateliikkeissä.
Vuokratyöläisen lempisesonkeja ovat kauppojen asiakkaita vilisevät alennusmyynnit, ruuhkahuiput kuten joulualet sekä nuhakuukaudet. Ajat, jolloin tuurausjoukkoja kaivataan ja töitä riittää.
Kevään saapuessa oma työputkeni alkoi tyrehtyä uhkaavasti, kun vuoroja tipahteli enää yhä harvemmin. Kun opiskelijalle taloudellisesti hankalin vuodenaika eli kesä koitti, työt loppuivat tyystin. Edessä häämötti seuraavan kuun maksamaton vuokra ja toteaminen, että kesätyöhaut taisivat mennä jo.
Ekstratyöntekijän nollasopimukseen ei ole kirjattu minimituntimäärää, eli koskaan ei voi olla varma, onko huomenna tiedossa työpäivä vai ei.
Työnantaja edellyttää vuokratyöntekijältä joustavuutta, mikä taas tarkoittaa työntekijälle usein turvattomuutta. Uusille työntekijöille mainostetaan vapautta, mutta todellisuudessa tarjottuihin vuoroihin on tartuttava lähes poikkeuksetta. Vuoroista kieltäytyvä on hankala, joten jatkossa puhelu lähtee toiselle vuokratyöntekijälle. Koska sopimuksessa ei ole irtisanomisaikaa, työntekijästä pääsee helposti eroon, ja työntekijät ovat aina korvattavissa uudella tulokkaalla.
”Sain loppuviikoksi töitä. Pakko mennä, vaikka oon kipeänä, kun ei ne muuten tarjoa ensi viikolla vuoroja”, pohti siskoni.
Riistoajattelusta liu’uttiin hyväksyntään
Vuonna 2012 aihetta myllytettiin, kun vuokratyöstä julkaistiin useampia tutkimuksia.
Muun muassa Liisa Lähteenmäki halusi tutkia työmarkkinoiden muutosta, jonka myötä vuokratyöstä on tullut osa suomalaista työelämää. Lähteenmäki sanoo väitöstutkimuksessaan, että 2010-luvulle tultaessa vuokratyö on jo muovautunut julkisuudessa hyväksytyksi työllistämistavaksi.
Alun perin media parjasi vuokratyöfirmoja riistäjiksi. 2010-luvulla siirryttiin kuitenkin uutisoimaan niiden ikiaikaisesta huonosta leimasta, ei ongelmakohdista. Esimerkiksi uutisoitiin mieluummin ulkomaalaisten tekemästä harmaasta työstä.
Vielä 1980-luvulla vuokratyöllä oli ollut työsuhdekeinottelun maine. Tuolloin vuokratyötä haluttiin säädellä, jotta palkkataso pysyisi ennustettavana. Vuokratyö tuli pysyvästi suomalaiseen työelämään lama-aikaan 1990-luvulla, kun sen sääntelyt poistettiin. Surkeaa työllisyystilannetta taltutettaessa itse työntekijän asema vain jäi jalkoihin. Ajateltiin, että mikä tahansa työ on työttömyyttä parempi.
Kun 90-luvun puolivälissä alettiin nähdä ongelmat, jotka vuokratyö toi mukanaan, ei eduskunnassa silti haluttu parantaa vuokratyöntekijöiden työehtoja. Eduskunnan asiakirjoissa vuokratyö esitetään työntekijän valinnanmahdollisuuksien lisäämisenä. 2000-luvulla työnantajajärjestöt alkoivat määritellä vuokratyön sääntelyn laittomana kilpailun rajoittamisena.
Huono-osaiset työntekijät
”Näyttäisi olevan jonkinlainen maan tapa, että vuokratyöntekijä on aina heikommassa asemassa kuin muut työntekijät”, sanoo SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto Ylen uutisessa.
Jos kassasta puuttui päivän päätteessä rahaa, napsahti heitto kassankäyttäjän niskaan. Karhukirjeellä muistutettiin huolimattomuudesta, jolloin inhimilliset näppäily- tai laskuvirheet piti kuitata omasta pussista. Kerran sitten saattoi vuoroni aikana lipsahtaa lippaasta ylimääräisiä ropoja asiakkaalle. Olin aiemmin työskennellyt s-ryhmällä itsellään, joten tiesin, että ketjun omat työntekijät pääsevät pälkähästä puumerkkinsä kuittaamalla.
Ravintola-ala taas on toki muutoinkin tunnettu leväperäisestä tauotuspolitiikastaan, mutta pöyristyin kuullessani siskoni nykyisen työnantajan käytännöistä. Jos haluaa pitää päivän aikana ruokatauon, pulittaa se viisi euroa pois hänen palkastaan.
Vaikka vuokrausfirma maksaa työehtosopimuksen mukaisen palkan lakisääteisine eläke- ja sotumaksuineen, vuokratyöntekijä jää silti vaille monia etuja kuten työsuhdeturvaa, kattavaa työterveyshuoltoa, tulospalkkioita, lomia, pysyvää työyhteisöä – ja ennen kaikkea arvostusta.
Ei työkavereita
Seuraavan allekirjoitan: ”Monet kuvasivat, että heitä kohdellaan ulkopuolisina. Moni myös kertoi tuntevansa itsensä toisen luokan työntekijäksi, b-luokan työntekijäksi tai toisen luokan kansalaiseksi”, kirjoitetaan Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksessä 2013.
Itse vietin useamman kahdeksantuntisen kuormanpurkuvuoron erään-kröhömm-suurehkon-vaateketjun kellarissa muiden jurottavien extralaisten seurassa.
Ekstraajat hälyttivät ja henkaroivat toisessa pöydässä ja vakkarit omassaan. Pikku sattuman kautta päädyin kerran varastosta sovituskopille numerolappuja jakamaan. Vahtasin ostopäätöstään vielä pohtivien jonoa kopeille, jaoin lappuja ja viikkailin samalla. Tein töitä siinä missä muutkin ja mietin, että jassoo ei hassumpaa. Pian eräs työntekijöistä kummasteli, miten minut oli liikkeen puolelle päästetty, kun en tiedä mitään käytäntöjä.
Päinvastoin taas siskoni kertoi: ”Eräässä ravintolassa sanoin, ettei mulla ole kokemusta ala carte -puolen tarjoilusta, ja etten ole tehnyt sitä aiemmin. Laittoivat kuitenkin tarjoilemaan eli tehtävään, johon ei ole minkään sortin koulutusta. Sitten kirjaimellisesti huudettiin, kun en osannut. Prismoissa taas kukaan ei ikinä neuvonut tilitystä, joka tehdään joka paikassa eri tavalla. Oletetaan vain, että osataan. Olisi mukavaa, jos vuoron alussa perehdytettäisiin, mutta niillä on aina niin kiire.”
Ensiksi, vuokratyöntekijä ei tosiaankaan tiedä liikkeen rutiineja. Alepa-vuoron aikana minulle oli tuhahdettu, kun en löytänyt valonkatkaisijaa. Tilanteesta jossain määrin pöllämystyneenä sopersin ekaa kertaa kyseisessä myymälässä hyöriväni. Kiireen keskellä vakituinen henkilökunta ärsyyntyy, kun uusi tyyppi nykii hihasta. Tuuraaja taas tuntee itsensä vähintäänkin turhaksi tai tyhmäksi.
Toiseksi, kukaan ei näe vaivan väärtiä tutustua toisiinsa, kun työporukka vaihtuu päivästä toiseen. Sama pätee niin ekstratyövoimaan itseensä kuin vakituisiin työntekijöihinkin. Talon omalle henkilökunnalle vaihtuva vuokratyöläinen jää lähes anonyymiksi.
Onkohan ihan hölmöä kitistä, ettei ole työkavereita. Ainakin on töitä… välillä.
Parempi kuin täysi työttömyys
”Tekisin mieluummin vakkarina, koska se on varmempaa. Kuin kolme neljän tunnin vuoroa viikossa, jolloin pitää elää pelossa, onko varaa maksaa vuokra”, tokaisi siskoni.
2012 Uutisissa kerrottiin henkilöstöpalveluyritysten liiton selvittäneen 6000 työntekijän näkemyksiä. Puolet vastaajista haluaisi mieluummin vakituisen työn. Kuitenkin TEM:n seurannassa todistetaan, että vain 5-7 prosenttia vakinaistuu vuokratyösuhteen jälkeen.
Selvityksen mukaan keskeisin syy vuokratyön tekemiseen onkin, ettei vakituista työtä ole tarjolla. Lisäksi työntekijöiden mielestä vuokratyötä on helpompi saada kuin muuta työtä.
Vakituisia töitä etsivä siskonikin sanoi: ” En ymmärrä, miksi palkkaavat koko ajan lisää ihmisiä, vaikka töitä ei riitä edellisillekään. Tyhmää antaa ihmisille toivoa, jos töitä ei edes ole. Oon katsonut, että Staffpointin sivuilla haetaan koko ajan lisää vuokratyöntekijöitä. En tajua. Eroaako sieltä niin moni?”
