Pimeän Suomen puolesta
Jos ekotietoisten työtoverien marmatus rassaa, ota se harjoituksen kannalta.
He yrittävät vain valmentaa sinua tulevaan. Silloin ei nalkuteta, vaan käsketään. Ja se onkin ainoa keino.
Vuoden 1973 energiakriisissä otettiin käskytys käyttöön. Liikenteen kattonopeus rajattiin 80 kilometriin tunnissa ja rallikisat kiellettiin. Huoneistojen lämpötilalle määrättiin ylärajat, eikä lisälämmittimiä saanut käyttää. Mainosvalot sammutettiin yöksi ja moottoritiet pimennettiin. Ja Suomi selviytyi kriisistä.
Säännöstelystä on maassa hyviä kokemuksia aikaisemmiltakin ajoilta. 1940-luvulla kulutus pantiin niin hyvään kuriin, ettei se sanottavammin rasittanut luontoa.
Näistä kokemuksista kannattaisi ehkä ottaa oppia. Miten olisi vaaran vuosina käynyt, mikäli kahvin ja voin jakelu olisi jätetty kansalaisten yhteiskunnallisen omantunnon huomaan?
Meidän päivinämme on selvää, ettei esimerkiksi konttoripaperin kulutus voi radikaalisti vähentyä, ennen kuin se kiintiöidään. Jokaiselle 10 arkkia kuukautta kohti, ja sillä on pärjättävä.
Se ei tarkoita, etteikö ihmiseen luotettaisi: jokainenhan voi tykönään päättää, mihin muistioon tuhlaa oman osuutensa. Mutta lisää ei tipu. Eiköhän ala globaali tietoisuus kasvaa.
Kivojen kansainvälisten valonsammutuskampanjoiden sijasta kannattaisi vihdoin ryhtyä tositoimiin: sähkönrajoitusmääräykset voimaan ja koko Suomi määräajoin pimeäksi. Ennen pitkää se on kuitenkin edessä. Ja ellei ilmastonsuojelu tee kipeää, se ei myöskään tehoa.
Lopuksi energia-aiheinen vitsi Ultra-lehdestä vuodelta 1969. Tyttö: Miksi haluat maata koko ajan? Poika: Harjoitusta hautaa varten.
