Miksi lyötyä miestä näin lyöt
Kun YLE Radio 1:n ohjelmassa Sovitetut toiveet esitettiin Ilkka Kanervan tekstiviestien innoittama ooppera-aaria, suomalaisessa kulttuurissa koettiin jotain poikkeuksellista. Miesmuistiin ei klassinen musiikki ole kirvoittanut yhtä laajaa mielipiteenvaihtoa, tuskin edes Oopperatalon ja Musiikkitalon rahoitusasiat.
Tekstiviestiaarian tultua julki alkoivat viestejä julkistaneet tiedotusvälineet välittömästi kantaa huolta Ilkka Kanervan tekijänoikeuksista. Giuseppe Verdin perikunnalta kukaan ei ole yllättäen kysynyt, loukkaako Kanervan teksti pahastikin säveltäjän muistoa.
Tekstiviestiaaria: yle.fi/elavaarkisto/
Tarmokkaimpiin Tekstiviestiaarian ruotijoihin on kuulunut Ilta-Sanomat, joka torstaina pohti YLEn moraalia aukeaman laajuisessa jutussaan. Lehdellä on oikeus tähän, koska se itsehän ei ole juurikaan välittänyt mässäillä Kanervan tapauksen yksityiskohdilla.
Todettakoon nyt ensiksi, että - yllättävää kyllä - Suomessa on pitkät kulttuuriperinteet niin ironian, irvailun kuin suoranaisen rienauksenkin saralla. Meillä on tietysti pitkät perinteet myös totisen jurotuksen alalla, mutta se on toinen juttu.
20-luvun pilkkalauluja: yle.fi/elavaarkisto/
Tekstiviestiaariasta keskusteltaessa on toisteltu väitettä, ettei lyötyä miestä muka saisi enää lyödä. Mistä alkaen? Eikö siihen perustu koko länsimainen sananvapaus sellaisena kuin sen tunnemme?
Tarkemmin sanoen lyötyä miestä ei saa lyödä sen jälkeen, kun vapaa lehdistö ei ole muutamaan päivään keksinyt mitään, millä häntä mäiskisi.
Pääongelma onkin, että Tekstiviestiaaria syntyi YLEssä. Ja miksei olisi syntynyt? Yleisestihän tiedetään, ettei yleläisillä lesbofeministikommunisteilla ole työkiireitä vaan kosolti aikaa ja nimenomaan rahaa kehitellä toimia varmistaakseen SDP:n vaalivoiton. Miksi nimenomaan sen, jää arvoitukseksi.
Mutta siis kyllä, kansan rahoilla on tämäkin rienaava laulu tehty. YLE Radio 1:n kanavapäälliköltä tiukattiin Ilta-Sanomissa, oliko soveliasta teettää kappale oikein ammattimuusikoilla. Olisikohan rikos ollut lievempi, jos oltaisiin pantu amatöörit asialle?
Tällä kertaa ei ainakaan ole kuultu valituksia siitä, että rienaajat eivät tyydy rienaamaan, vaan piinaavat kuulijoita lisäksi huutavalla ulosannillaan. 60-luvullahan tästä oli jatkuvaa narinaa. Nyt on kuitenkin on tehty väärin, kun on menty ja pestattu töihin "huipputähdet".
60-luvun Orvokit radiossa: yle.fi/elavaarkisto/
Orvokit tv:ssä: yle.fi/elavaarkisto/
Yllättäen Kokoomuksen Kimmo Sasi on esittänyt Tekstiviestiaariasta kaikkein rauhallisimman ja tervejärkisimmän arvion. Sasin mukaan poliittista huumoria on Suomessa liian vähän ja sen tekemiseen pitäisi kannustaa. "Se ei ole mikään merkittävä kulttuurisuoritus, mutta tällaistakin ohjelmaa minusta Yle voi ihan hyvin tehdä."
Sasille ei myöskään tuota vaikeuksia ymmärtää, että Tekstiviestiaariaa ei ole tarkoitettu päivittäin kuunneltavaksi. Hänellä on harvinainen kyky tajuta, että kyseessä oli yksittäinen, hetkellinen heitto: "Huumoripohjainen, ihan jännä kulttuuritoimi."
Kokoomuksen suhtautuminen pilalauluihin on näköjään kypsynyt sitten vuoden 1970, jolloin puoluesihteeri Harri Holkeri marssi ulos studiosta protestina Heikki Kinnusen esittämälle asuntopoliittiselle viisulle Vapaa maa.
Tai ehkä ei sittenkään. Holkerikin salli ohjelman esittämisen ulosmarsseineen kaikkineen. Jälkeenpäin hän myönsi sekä protestin että ohjelman hyväksymisen olleen suunniteltua huomiontavoittelua. Huomiotaloutta, sanottaisiin nykyään.
Vapaa maa: yle.fi/elavaarkisto/
Jukka Lindfors, Elävän arkiston toimittaja
blogit.yle.fi/elavaarkisto
