Ibsen Kiikari

Nuorena on hyvää aikaa opetella älyttömiä listoja, kuten: Room-Ko-Gal-Ef-Fili-Kol-Tessaa-Timo-Tiit-Filemon.

Uskonnollista opetusta nauttineet aikalaiseni muistanevat, että tämän mystisen mantran tarkoituksena oli paukuttaa päähän Paavalin kirjeenvaihtokaverit roomalaisista Filemoniin, kuka hän sitten olikin. Keskikoulun uskonnonopettajamme otti tämän päähän paukuttamisen kirjaimellisesti. Olenkin "Golgatan Olgalle" syvästi kiitollinen: en unohda hokemaa koskaan, vaikken toistaiseksi olekaan vielä keksinyt, miten arvokkaita tietojani hyödyntäisin.

Mutta nuoreen ihmiseen tarttuvat yleissivistyksen olennaiset ainekset helposti myös ilman karttakeppiä. Opittuani jo lukemaan isä tilasi kiertävältä kirjakauppiaalta tietokirjasarjan, jonka osat tulivat postissa ilmestymistahdin mukaisesti, ehkä parin kuukauden, ehkä puolen vuoden välein.

Kirjasarjan nimestä en ole enää varma, ehkäpä Suuri tietokirja, mutta sen osien nimet jäivät niin hyvin mieleen, että osaan vieläkin ladella ne ulkomuistista paremmin kuin seitsemän pienen kääpiön nimet (niissä on aina se yksi, jota ei kukaan muista): Aakkoset-Döbeln, Ecuador-Höyrykone, Ibsen-Kiikari, Kiina-Luther, Luxemburg-Näätäeläimet, Ohjukset-Rousseau, Rovaniemi-Tito ja Tizian-Öljyvärit.

Näissä otsikoissa aukeni kokonainen uusi maailma, oikeastaan montakin maailmaa, mielettömiä jännevälejä, ja niissä on yleissivistykseni perusta. Tällekään listalle ei ole silti löytynyt järkevää käyttöä, vaikka kerran piti läheltä. Luettelin litanian eräälle ystävälle, jonka mielestä Ibsen Kiikari olisi loistava nimi progebändille. Se jäi tuotteistamatta, kun proge ei ole koskaan ollut meikäläisen alaa.

Rovaniemi...

...Tito