Arkiston ovet raollaan
Yleisradion elävä arkisto avasi juuri ovensa. Kävijöitä on ollut ruuhkaksi asti, kiitostakin on tullut, mutta palaute lyö minut ällikällä. Viikko sitten elävää arkistoa ei ollut lainkaan. Yleisradion arkistot olivat uusintoja lukuunottamatta käytännössä kiinni ulkopuolisille. Tänään verkossa on noin 160 tuntia tv-ohjelmia ja 550 tuntia radio-ohjelmia, mikä vastaa noin yhtä promillea Ylen arkistojen sisällöstä. Nyt keskustellaan siitä, miksi aineisto on tällä hetkellä vain Windows Media -formaatissa. Siis väärin sammutettu.
Vuonna 1987 (!) olin mukana opetusministeriön asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä oli selvittää, miten radio- ja televisioyhtiöiden ohjelmat (Yleisradion lisäksi Suomessa on muutamia muitakin) voitaisiin säilyttää ja avata tutkimuksen käyttöön. Näimme paljon vaivaa asian eteen ja totesimme, että muissa pohjoismaissa ongelma oli hoidettu ajat sitten. Samaa asiaa on sen jälkeen käsitellyt pari muuta työryhmää, mutta yhtään näistä ehdotuksista ei ole tähän mennessä toteutettu.
Muutama vuosi sitten Suomessa valmisteltiin laajaa tekijänoikeuslain uudistusta, joka herätti paljon keskustelua. Kukaan ei huomauttanut, että lainmuutoksen yhteydessä olisi voitu ottaa käyttöön ns sopimuslisenssijärjestely, jonka puitteissa kaikki ennen vuotta 1985 tuotetut televisio-ohjelmat olisi saatu verkkokäyttöön kollektiivisopimusten pohjalta (ei välttämättä kuitenkaan ilmaiseksi). Nyt tätä mahdollisuutta ei ole, vaan jokaisen oikeudenomistajan kanssa on sovittava asiasta erikseen.
Otetaan käytännön esimerkki. Yleisradio on aikanaan tuottanut tv-ohjelman, jossa on tuntemattoman kuvaajan ottamia valokuvia. Valokuvat ovat silloin voimassa olleen tekijänoikeuslain mukaan olleet vapaita. Sen jälkeen tekijänoikeutta on taannehtivasti pidennetty, joten kuvat ovat tänään suojattuja. Jos ohjelma laitetaan elävään arkistoon, vastaava henkilö Yleisradiossa voi saada sakkoja tai enintään kaksi vuotta vankeutta, huolimatta siitä ettei oikeudenomistajaa käytännössä ole mahdollista tavoittaa.
On varmasti perusteltua, että arkistoaineisto on käytettävissä eri formaateissa. Mutta ensin on selvitettävä, miten se voidaan saada käyttöön missään formaatissa. Tässä asiassa avaimet ovat aivan muualla kuin Yleisradiossa.
Rehellisyyden nimissä on jatkettava, että varsinkin radioarkistossa on paljon aineistoa, joka voitaisiin jo nykyisen lain ja olemassa olevien sopimusten mukaan avata verkkoon. Hatusta temmaten arvelisin, että tällaisia ohjelmia on ainakin sata tuhatta. Kankkulan kaivolla ei vielä onnistu, mutta suurin osa urheiluselostuksista kyllä. Kuunnelmista ei ole sopimusta, mutta Ylen omien toimittajien hienoja dokumentteja voidaan käyttää, jos niissä ei ole musiikkia, ja näin edespäin. Ehkä meidän pitäisi jäsentää ongelma tarkemmin myös yleisöllemme ja palata pian asiaan.
4 kommenttia
La 16.09.2006 @ 09:25
Olen samaa mieltä kanssasi että kyseinen ongelma olisi hyvä selvittää. Kuitenkin, koska Suomessa asutaan, epäilen että mitään muutosta kovin nopeasti tapahtuisi, ainakaan parempaan suuntaan. Päättäjät eivät kuuntele edes kohtuullisen suurien ryhmien mielipiteitä, eikä suurta osaa kansasta koko juttu edes kiinnosta, koska valtaosa ei koskaan saa edes tietoa asiasta.
Yle voisi tietysti mainostaa jonkinlaisen kansanliikkeen puolesta, jolloin saatettaisiin saada asialle paljonkin kannatusta, mutta en tiedä onko se edes laillista, tai haluaako Yleisradio siihen ryhtyä.
Huomautan myös, että ns. formaattikeskustelu on alkanut, koska materiaalia on jo verkossa, mutta kaikki eivät sitä ole päässeet katsomaan valitun formaatin takia.
Heitä ei hyödytä että verkossa olisi esim. 10 videon sijasta 100 000 videota jota he eivät pääse katsomaan. Toisaalta he ovat ihmisiä jotka haluavat ottaa kantaa asioihin ja ovat valmiita näkemään vaivaa asian eteen.
Avaimet ovat jälleen Yleisradion kädessä. Yleisradio voi päättää näkeekö tämä äänekäs ryhmä Yleisradion ystävänä vai vihollisena.
La 16.09.2006 @ 12:19
Tuossa pitää huomata, että formaatti "sota" oli olemassa jo ennen kuin Yle arkistonsa julkaisi ja se koskee kaikkea mediaa. Ylen arkistot vaan nousi pinnalle kun se päätyi käyttämään microsoftin teknologiaa ja samalla valitsi "puolensa".
Pohjimmiltaan kyse on siitä, että oikeasti avoimiin järjestelmiin ei voida luoda tehokasta DRM:ää ikinä. Eli vaikka Microsoft jostain mystisestä syystä toisi windows media playerin linuxille, niin sen suojaukset olisi lähinnä vapaaehtoisia, koska ne voidaan kiertää käyttöjärjestelmän tasolla. (Sama pätee muuten digi-tv:hen tms, jos siihen halutaan jotain tehokasta suojausta ikinä.)
Tältä kannalta tehokkaan DRM:n vaatiminen kaikessa käytössä tarkoittaa sitä, ettei videoita pystytä katsomaan avoimilla järjestelmillä IKINÄ. Eikä esimerkiksi linuxilla ole mitään pääsyä työpöydälle niin kauan kuin perus jutut kuten vaikka ylen nettisivujen käyttäminen sillä on mahdotonta. Opetuskäytössä elävän arkiston toimivuus lienee tulevaisuudessa yksi valintakriteereistä tms.. ja sinne linuxia on suomessakin myyty.
Joten ei ihme, että Ylen teknologinen valinta tässä tapauksessa haiskahtaa Suomen ex- mr microsoftin kotiinpäin vedolta vaikkei se sitä välttämättä olisikaan.
Ma 09.10.2006 @ 10:12
EFFI on laatinut erinomaisen katsauksen formaatteihin, niihin etuihin ja rajoitteisiin. <a href="http://www.effi.org/sananvapaus/videotiedostomuoto.html">Linkki</a>
Hyvä että arkistojen ovet ovat raollaan mutta janoa (eikä paloa) kumpaakaan kuitenkaan voi sammuttaa paloöljyllä.
Sekä BBC että Hollannin TV-arkistot ovat vieneet palvelunsa pitemmälle. Levitys tapahtuu myös kustannustehokkaissa ja nopeissa vertaisverkoissa. Lisäksi teoksien mukana seuraa lisenssi joka sallii teosten miksaamisen ja levityksen. YLEn avaukselle en siksi jaksa järjestää turhan isoa voittoparaatia.
Ti 05.12.2006 @ 23:01
@zache
<i>Tuossa pitää huomata, että formaatti "sota" oli olemassa jo ennen kuin Yle arkistonsa julkaisi ja se koskee kaikkea mediaa. Ylen arkistot vaan nousi pinnalle kun se päätyi käyttämään microsoftin teknologiaa ja samalla valitsi "puolensa".</i>
Totta.
Mielestäni olisi hyvin tärkeää että julkisella puolella käytettäisiin avoimia standardeja ja formaatteja. (mm. ogg/theora olisi YLEn tapauksessa hyvä vaihtoehto) Näin taattaisiin kansalaisille valinnanvapaus ja pääsy aineistoon ulkopuolisista tahoista riippumatta.
Valitettavan usein julkisen sektorin palveluiden käyttämiseksi tarvitaan vielä lisämaksu Microsoftille. (Windows lisenssi, ja eivät nuo wmv kodekitkaan ole ilmaisia. Eli linuxilla/macillä käyttö on periaatteessa laitonta)
YLE:n puolenvalinta oli vain yksi lisäpiste Microsoftille sodassa avoimia formaatteja vastaan ja tulee pönkittämään sen monopoliasemaa entisestään. Häviäjinä ovat kansalaiset yleensä, jotka vastaavien päätösten takia sitoutuvat entistä tiukemmin Microsoftin asiakkaiksi.
<i>Tältä kannalta tehokkaan DRM:n vaatiminen kaikessa käytössä tarkoittaa sitä, ettei videoita pystytä katsomaan avoimilla järjestelmillä IKINÄ.</i>
Niin. DRM on kyllä aika epämieluisa asia. Eniten se kuitenkin aiheuttanee huolia suljettujen järjestelmien käyttäjille. Avoimissa järjestelmissä DRM suojaukset on suhteellisen helppo kiertää. Esim. YLE:n streamien dumppaaminen levylle ja muunto suojaamattomaan formaattiin onnistuu vaikka linuxin mplayerilla, joskin hommaan tarvitaan wmv kodekki joka ainakin teoriassa vaatisi lisenssin ollakseen laillinen.
