Aunen kanssa saunassa sillei - kamalaa!
Hyvät kirjat ovat siitä kivoja, että aina niihin löytyy uusia näkökulmia.
Kun luulee jo tuntevansa kansalliset merkkiteokset miltei vuorosanojen tarkkuudella, niin eikö mitä, joku nostaa ne esille uudessa valossa.
Yhden naisen huikea teatteriesitys Pentinkulman naisia on tällainen ravistus. Kirsi-Kaisa Sinisalon taitava tulkinta tuo Väinö Linnan teoksiin aivan uuden ulottuvuuden, kun Pohjantähti-trilogian väkeviä ja värikkäitä henkilöitä katsotaan naisen silmin.
Kirsi-Kaisa Sinisalo marssittaa näyttämölle koko Pentinkulman henkilögallerian vuonna 2004 taltioidussa esityksessä, joka ainakin minulle oli uusi tuttavuus. Naisten lisäksi Sinisalo urakoi myös miesroolit, kun Pentinkulman naiset käyvät vuoropuhelua miestensä kanssa.
Vaikka vuorosanat ovat tuttuakin tutumpia, näkökulma on raikas, tuore ja koskettava. Välillä tuntuu siltä, että olisi itsekin Leppäsen Aunen kanssa saunassa ”sillei”, kun esityksen intensiteetti on niin vahva. Torakoita vilistää, mutta lempi leiskuu, kun povessa on nuoruuden palo!
Väinö Linnan Tuntematon sotilas
Uutta ulottuvuutta Linnan teoksiin tuli myös sitä kautta, kun oma jälkikasvu aikoinaan löysi Väinö Linnan kerronnan erinomaisuuden ja kirjallisuuden laajemminkin. Omia näkemyksiä ja ajatuksia oli mukava sparrailla itseään nuorempien kanssa.
Myös nuoremmalla polvelle Tuntematon sotilas ja Pohjantähti-trilogia olivat vankkoja lukuelämyksiä. Välillä piti oikein muistuttaa, ettei tämä sittenkään ole historiankirjoitusta vaan kaunokirjallisuutta, vaikka kerronnassa on väkevä toden maku.
Parempaa historiankirjoitusta tämä siitä huolimatta on kuin oikea historiankirjoitus, oli kuitenkin pakko myöntää.
En enää muista, montako kertaa Linnan teokset on tullut kahlattua läpi. Tuntemattoman sotilaan olen lukenut myös ruotsin- ja englanninkielisinä versioina. Kerronta ei kuitenkaan kolahtanut, kun murteiden kirjo putosi vieraskielisistä versioista pois tai vähintäänkin vesittyi.
Suomea sen tässä tapauksessa olla pitää! Ruisleipä on ruisleipä vain suomen kielellä.
Reijo Perälä
4 kommenttia
To 19.03.2009 @ 20:33
Linnan teksteissä on upeinta kerronnan rytmi. Teksteissä on ajatus, maisema, jonka voi nähdä, vaikka kuvaa ei ole.
To 19.03.2009 @ 20:36
Linnan teksteissä on upeinta kerronnan rytmi. Teksteissä on ajatus, maisema, jonka voi nähdä, vaikka kuvaa ei ole.
Niin on - ja sanojen valinta. Ei turhia sanoja, jokaisella on merkitys.
La 21.03.2009 @ 15:34
On hyvä, että te jaksatte täällä Elävässä arkistossa nostaa esille myös kirjallisuuden klassikoita!