Lestadiolaisäitien synnytyspakko - Jumalan tahto?

Ei tää toimi....

Voimalan juttu oli kohtalaisen asiallinen. Toimittajat olivat aluksi asenteellisia, mutta loppua kohden jopa miettiväisen oloisia. Jäi negatiivisena mieleen toisen toimittajan lausahdus "jopa kymmenen lasta synnyttänyt...."
Itse olen perheen kymmenes, joka olisi lääkärin mukaan pitänyt abortoida.
Kristiina Kouros vaikutti asialliselta.
Muualla mediassa tätä "ehkäisykielto"-asiaa on käsitelty osin rasistisesti. Julkisen sanan neuvosto ja eduskunnan oikeusasiamies ym. sais pikkusen pohtia, missä tässä mennään.
Uskon(non) varjolla ei ketään saa alistaa. Usko on henkilökohtainen ja vapaaehtoinen asia. Suomessa on uskonnon vapaus.

Synnytyspakko-keskustelu liittyy mielestäni yleiseen yliseksualisoitumiseen. Vanhoillislestadiolainen tapa korostaa sitoutumista joutsenten tavoin osuu johonkin arkaan kohtaan. Vapaa seksuaalisuus pitääkin sisällään paineita, hylkäämisen kokemuksia ja sisäistä ristiriitaa. Vanhoillislestadiolaisillakin on mahdollisuus valita irtosuhteet, mutta täysin toisenlainen ja yleensä hyvin tietoinen valinta on monelle liian kova pala.

Lestadiolaisyhteisön sisällä on ihmisiä, jotka voivat pahoin ja osa tuntee ristiriitaa yhteisön opetusten ja omien intressiensä välillä. Nämä ihmiset tarvitsevat tukea ja heidän äänensä pitää saada kuuluviin. Kuitenkin monet käyttävät tätä joidenkin ihmisten pahoinvointia argumenttina sille, että koko yhteisö kyseenalaistetaan ja monissa nettikommenteissa uskonnonvapauslain vastaisesti kriminalisoidaan.

Vanhoillislestadiolaisuus on luonteeltaan osittain protestiliike. Liikkeen syntyvaiheiden aikana erityisesti protestin kohteena oli juopottelu. Tyypillistä liikkeelle on, että julkisille estradeille ei ole lähdetty huutelemaan, vaan protesti on syntynyt sivutuotteena jotain tietynlaista elämää elämällä. Nyt vanhoillislestadiolainen käsitys seksuaalisuudesta ja sitoutumisesta on muuttunut protestiksi, jota monen liikkeestä täysin tietämättömänkin on pitänyt alkaa käydä läpi. Elävän arkiston latausluvut paljastavat tämän keskustelun tarpeen.

aunila kirjoitti:

Hienoa, että tuotte näkökulmia tähän keskusteluun. Itse katselen lestadiolaisuuteen ja vanhalestadiolaisuuteen liittyviä tapoja liikkeen ulkopuolelta. Vanhalestadiolaisten piiristä erotetut kertovat -ohjelma sekä koskettaa että mietityttää minua. Kertomusten pohjalta liike vaikuttaa armottomalta ei armolliselta. Nämä Jumalaan uskovat ihmiset jäävät koko turvallisen ja suojaa antavan piirin ulkopuolelle kovin näennäisistä asioista - maallisista asioista. Ei kai voi ajatella, että Jumala haluaa, että uskova ihminen äänestää tiettyä puoluetta?

Toisaalta mediassa myös mielestäni hyökätään vanhalestadiolaisia vastaan osittain siksi, että yhteiskunta ei pysty sulattamaan erilaisia arvoja. Kuten vl-isä kirjoitit Voimalan toisen toimittajan kommentti kymmenestä lapsesta oli selvästi paheksuttava.

Aunilalle.. Omakohtainen elävä usko vaikuttaa sen, että uskova haluaa välttää syntiä. Ulkopuolelta katsovat pitävät tätä tapa-asiana, kun joku ei käytä alkoholia, ei tanssi, ottaa lapset Jumalan lahjana vastaan. Näillä asioilla ei ansaita taivasosuutta. Ristinryöväri pääsi hetken uskolla paratiisiin. Vuosikymmneniä elävässä uskossa ollut voi menettää uskonsa.

Yksittäinen uskova voi eksyä uskonasiassa, eikä itse sitä tiedosta. Yhdenkaltainen usko on elävän uskon tuntomerkki. Se ei muodostu syntilistoja tekemällä. Puhtaalla omalla tunnolla on helppo uskoa. Hoitamaton omatunto etäännyttää Jumalasta. Usko hämärtyy ja sammuu. Uskon menettänyt voi katkeroitua. Jumala rakastaa syntistä mutta vihaa syntiä.

70-luvun tapahtumat olivat aikansa ilmiöiden sävyttämät. Tuolloin tapahtui myös asioita, jotka eivät olleet elävän uskon mukaisia. Moni menetti uskonsa syntiensä tähden ja katkeroitui. Osa näistä on löytänyt elävän uskon uudelleen. Osa elää entistä katkerampana... Katkeruus ei ole elävän uskon hedelmä.

Raamatussa puhutaan uskovien pienestä joukosta. Lopun ajalla Jumala sulkee oven ja ulkopuolelta ei enää pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Mutta sisältä voi joutua ulos.

Voimalan keskustelu ja Matkalla taivaskotiin ovat noista ainoat dokumentit, joissa vanhoillislestadiolaisuus ei tule esiin mustavalkoisena, vaikka Voimalassa toimittajat ja asetelma eronneet/jääneet toivatkin painetta. Muissa dokumenteissa asiat tulevat esiin kärjistettyinä ja selkeinä, todennäköisesti asiat eivät ole noiden ihmisten mielissä niin selkeitä. Tiedän, että ainakin yksi dokumenteissa esiintyvä liikkeen kritisoija myöhemmin palasi vanhoillislestadiolaisuuteen ja toisaalta "Ainoa oikea Jumala"-dokumentissa lestadiolaisuuden puolesta puhuu joitakin, jotka myöhemmin ovat loitontuneet liikkeestä.

Usko ja järki kirjoitti:

Voimalan juttu oli kohtalaisen asiallinen. Toimittajat olivat aluksi asenteellisia, mutta loppua kohden jopa miettiväisen oloisia. Jäi negatiivisena mieleen toisen toimittajan lausahdus "jopa kymmenen lasta synnyttänyt...."
Itse olen perheen kymmenes, joka olisi lääkärin mukaan pitänyt abortoida.
Kristiina Kouros vaikutti asialliselta.
Muualla mediassa tätä "ehkäisykielto"-asiaa on käsitelty osin rasistisesti. Julkisen sanan neuvosto ja eduskunnan oikeusasiamies ym. sais pikkusen pohtia, missä tässä mennään.
Uskon(non) varjolla ei ketään saa alistaa. Usko on henkilökohtainen ja vapaaehtoinen asia. Suomessa on uskonnon vapaus.

Synti on syntiä, myös Jumalan luomistyön estäminen. Ihmisellä ei mielestäni ole oikeutta päättää kuka saa elää ja kuka ei. Päätäntävalta tästä kuuluu ainoastaan Jumalalle. Mukana olleen ihmioikeusjärjestön tulisi samaan syssyyn selvittää myös syntymättömien lasten/sikiöiden oikeus elämään. Tuskin heiltä on kysytty heidän haluaan elämään.

Synti on myös luettava synniksi. Ohjelmassa toimittajat olivat laajentamassa taivaan portteja ja sallimassa myös synnissä elämisen taivastiella. Jumala on sanassaan raamaatussa tuonut esille tahtonsa. Jumalan sana on ollut muuttumaton maailman alusta, se on muuttumaton tänään ja myös on muuttumaton maailman loppuun saakka. Jumala sanassaan kertoo, kuinka ihminen tulee autuaaksi. Ihminen päästäisi itsensä taivaaseen millasella elämällä tahansa. Näinhän se ei tosiaankaan ole.

Asioista tulee puhua, myös ns. perimmäisistä kysymyksistäkin. toivottavasti ihmiset rupeaisivat tätäkin esillä ollutta asiaa pohtimaan omassa elämässään.

Anonyymi kirjoitti:

Synti on syntiä, myös Jumalan luomistyön estäminen. Ihmisellä ei mielestäni ole oikeutta päättää kuka saa elää ja kuka ei. Päätäntävalta tästä kuuluu ainoastaan Jumalalle. Mukana olleen ihmioikeusjärjestön tulisi samaan syssyyn selvittää myös syntymättömien lasten/sikiöiden oikeus elämään. Tuskin heiltä on kysytty heidän haluaan elämään.

Synti on myös luettava synniksi. Ohjelmassa toimittajat olivat laajentamassa taivaan portteja ja sallimassa myös synnissä elämisen taivastiella. Jumala on sanassaan raamaatussa tuonut esille tahtonsa. Jumalan sana on ollut muuttumaton maailman alusta, se on muuttumaton tänään ja myös on muuttumaton maailman loppuun saakka. Jumala sanassaan kertoo, kuinka ihminen tulee autuaaksi. Ihminen päästäisi itsensä taivaaseen millasella elämällä tahansa. Näinhän se ei tosiaankaan ole.

Asioista tulee puhua, myös ns. perimmäisistä kysymyksistäkin. toivottavasti ihmiset rupeaisivat tätäkin esillä ollutta asiaa pohtimaan omassa elämässään.

Minä olen kylläkin oppinut, että ihminen, joka on uskonut syntinsä anteeksi, pääsee taivaaseen. Se eletty elämä ja ne hyvätkään teot ei vie taivaaseen.

Mielestäni ihan asiallinen keskustelu. Itse eroamisprosessi on pitkä ja kivinen, koska yhteisö kasvattaa sisäänsä. Hyvin erilaiset normit verrattuna muuhun yhteiskuntaan osittan pakottavatkin sisäpiirimäiseen toimintaan. Tiedän valitettavan monia, jotka eivät itse sanomaan usko, mutta pysyvät liikkeessä, koska koko sosiaalinen suhdeverkosto on siellä. Toisin sanoen ei ole paikkaa minne mennä, jos haluaa uskoa eri lailla ja erota liikkeestä. Tätä korostaa eritoten hyvin yleinen tapa karttaa ihmisiä, jotka eroavat liikkeestä oli tämä sitten oma sukulainen tai hyvä ystävä.

Itse ehkäisykysymys on myös ristiriitainen, enkä usko asian miksikään tälläkään polemiikilla muuttuvan. Yhteisön mielipidettä tai arvoja ei tämänlaisilla ohimenevillä uutisoinneilla miksikään muuteta ja käytännössä tämä tarkoittaa edelleen vahvaa yhteisön ehkäisyn vastaista painostusta. Hyvin harvalla ihmisellä on voimia pysyä itsenäisenä tämänlaisen paineen alla, minkä takia hän joko eroaa, ehkäisee salaa tai sulautuu enemmistöön. Mitä itse olen oppinut, niin hyvin kieroon ehkäisyä katsotaan ja synniksi se lasketaan.

Kuten keskustelussa todettiin, niin ongelma on valinnan vapaudessa. Jos henkilö haluaa pysyä uskomassa ja myös harrastaa ehkäisyä, on hänellä vaikea ristiriita ratkaistavaksi. Oli sitten kyseessä viisilapsinen perhe ahtaassa kerrostalokaksiossa tai lääkärin varoitus raskauden vaarallisuudesta. Koska usko joko suoraan tai välillisesti kieltää ehkäisyn, on mielestäni turha kaunistella asiaa. Jos yhteisö ei hyväksy ehkäisyä, irtosuhteita, piirrosfilmien katsomista jne, niin niitä kannattaa välttää, ettei joudu syrjityksi, joka on nykypäivän pehmeämpi tapa erottaa henkilö liikkeestä.

Itse elämäni mukana olleena on liikkeessä aina teroitettu sanontaa "Sitä joko on uskomassa tai sitten ei. Ei ole mitään keskitietä". Tätä asennetta ei noin vain muutetakaan. Itse hymyilen näille "virallisille" kiertelyille, joissa ihminen voi valita ehkäiseekö vai ei. Tähän asti ollutta tiukkaa kantaa ei noin vain voi lähteä muuttamaan ilman, ettei koko opetuksen uskottavuus kärsisi.

Tyhjästä tämä ehkäisyasia ei ole noussut ja se on ollut kuuma peruna jo vuosikaudet liikeen sisällä. Voin hyvin vahvalla kokemuksella todeta, että dokumentissa mainittu 100 henkilön tekemä ilmoitus ehkäisyongelman vaikeudesta on vain jäävuoren huippu. Onkohan pian uusi eriseura taas syntymässä?

Hohhotihoijaa. Jos 100 000 ihmistä ei koe mitään ongelmaa asian suhteen eli ei käytä ehkäisyä, niin miksikähän nämä 100 ihmistä jaksavat nostaa mekkalan. Todennäköisesti ovat oman tiensä jo valinneet. Lestadiolaisia aletaan helposti vainoamaan joka pikku asian takia, joilla liikettä yritetään mollata mediassa, joten jotain rajaa tähän, kiitos. On vain hyvä asia, että näille raittiille ihmisille syntyy lapsia, eikä kaikenmaailman huumeäideille. Ihmisoikeusliitto voisi keskittyä niihin.
Ja voi voi, jos joku kuolee synnytykseen, eiköhän noin isosta joukosta aina joku kuolekin. Sitä paitsi kuolemantapaus, josta puhuttiin johtui lääkärin virheestä. Tuhannet lest.äidit eivät kuole synnytykseen. Monille nykyajan elämä on raskaampaa kuin synnyttäminen. Oikeastaan monta lasta synnyttäneet ovat terveempiä kuin muut. Ja että oikein synnytyskoneita, hehheh synnytys kestää muutaman hassun tunnin elämässä ja nykyään saa kivunlievitystä. Toimittajien asenteet näkyy kyllä, esim. Karpon ohjema syntisin silmin ja Kuusamon suviseuroista ja synnytystuskissa huutavan naisen rinnastaminen olivat aivan naurettavia ohjelmia, kuin tuommonen soopa menee ylessä läpi.
Ja aivan kuin srk:n johto olisi jokin ylhäältäpäin saneleva tiukkailmeisten miesten joukko. Tavalliset ihmiset ne ovat sinne valinneet ja puhujat melkein joka puheen aluksi pyytelevät anteeksi omaa huonouttaan ihmisenä. Pöh, ottakaapa mallia miten 15 lasta elätetään. Sääntöjä ei myöskään mikään johto ole keksinyt, vaan ne on kirjoitettu Raamatussa jo tuhansia vuosia.

Sen verran täytyy kommentoida, että liike ei ole syntynyt 1800-luvulla, vaan jo tuhansia vuosia sitten. Lestadiolaisiksi heitä on alettu kutsua sen jälkeen, kun Lestadius raitisti koko Pohjois-Ruotsin. Sitä ennen liikettä kutsuttiin lukijaisuudeksi, koska lukivat Lutherin postilloja seuroissaan. Luther kirjoittaa että hänen aikana seurakuntana oli evankelinen liike ja liekö sitä ennen augustinolaisuus, millä nimellä nyt sitten onkin kutsuttu, kirjallisia lähteitä kun ei juuri ole säilynyt kuin 1800-luvulta.