Jo vääryys vallan saapi
”Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen. Se turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen.
Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan. On valhe vallan päällä ja vääryys voimissaan. Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan. Ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan…”
Nämä vanhat virsikirjan riimit virrestä 440 putkahtivat mieleeni, kun yritimme julkaista YLE Kulttuurin projektina Elävään arkistoon 600 virttä. Suomalaisen virsikirjan sävelet ja sanat olivat kuitenkin niin tuhtia kamaa, että YLEn digiarkiston nauharobotti sekosi lopullisesti.
Luojan luomalle siniselle taivaalle tuprahti vain musta savupilvi, kun nauharobotin sielunelämä sekosi. Kone nielaisi uumeniinsa 420 virttä ja ulos saatiin vain 180, kun alkuperäinen tavoite oli julkaista sivustollamme kaikki YLEn kantanauhoilla olevat yli 600 virttä.
Isä, Poika ja Pyhä Henki pistivät nauharobotin juntturaan. Nyt tilanne on se, että edes viisaat, saksalaiset insinöörit eivät saa virsiähkyä laukaistua. Nauharobottia odottaakin kadotus ja helvetin tuli, ellei virsiä saada sen uumenista ulos.
Sivustolle saatiin kuitenkin kovan äherryksen jälkeen 184 virttä, joten kyllä tälläkin komealla kokonaisuudella jo alkuun pääsee.
Kun virsiprojektin teknisiä ongelmia yritettiin selvitellä, minunkin suustani livahti ilmoille vähemmän taivaallista tekstiä. Samalla mieleen palautui ankea alakouluaika, jolloin virsiä vielä piti päntätä ulkolukuna.
Olen lukemattomia kertoja hiihdellyt neljän kilometrin koulumatkaa melkoisessa pakkasessa märy kurkussa ja räkä poskella, kun huonosti hallittujen virsiläksyjen vuoksi jouduin jälki-istuntoon.
Virret ovat siis vainonneet minua lapsuudesta asti. Siitä huolimatta on myönnettävä, että muutamissa virsissä on kyllä kovasti potkua.
Lempivirteni on tuo 440, ”Jo vääryys vallan saapi”, joka kuitenkin poistettiin vuonna 1987 käyttöön otetusta uudesta virsikirjasta.
Miksi ihmeessä näin sähäkkä, ajankohtainen ja yhteiskunnallisestikin kantaaottava virsi piti tiputtaa virsikirjasta pois?
Minusta tuo virsi 440 on olemukseltaan kuin Timo Soinia ja perussuomalaisia äänestävä hesalainen taksikuski. Kahden kilometrin taksimatkalla saat pyytämättä kaupantekijäksi ilmaisen yhteiskunta-analyysiin, halusit tai et.
Tässä virressä on hartauden lisäksi tarjolla samassa paketissa myös yhteiskunnallinen ohjelmajulistus. Vaalirahasotkujen aikaan tätä kelpaisi lauleskella vaikka eduskunnan joulujuhlissa:
”Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen. Se turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen. Ken Herran oikeutta nyt täällä julistaa, ja ken vanhurskautta nyt tahtois puolustaa?
Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan. On valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan. Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan, ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan.
Kas köyhän leivän syövät nuo jumalattomat. He viatonta lyövät ja häntä vainoovat. He kurjaa ahdistaapi kuin käärme kiukussa. Korvansa tukkeaapi tuon raukan huudoilta.
He armotonna vievät osuudet orpojen. He söivät lesken leivät, on Herra nähnyt sen. Hän vanhurskaasti kostaa vääryydentekijät, rankaisee ansiosta nuo viekkaat ryöstäjät.
Vaan voitonpäivän kerran vaivaiset näkevät, vanhurskaus kun Herran lyö väärät, väkevät. Oi Herra, voimas näytä, kansaasi armahda ja hurskaan pyynnöt täytä ja päästä vaivasta.”
Kummeli: Virsikirjan lisälehdillä
2 kommenttia
Pe 30.10.2009 @ 10:51
Onhan noita virsiä veisattu kirkossa ja peruskoulussa aikanaan. Sen sijaan kotona ei uskottu mihinkään.
Ma 02.11.2009 @ 21:09
Vanhat luterilaiset virret ovat oikeita helmiä ja eivät vanhene koskaan. "Jumal` ompi linnam` taivaast`!" "Ah sielun anna vallit Herran, ja turvaa Isääs rakkaaseen.." "Mä kauniin tiedän kukkaisen, kuin ei ole suinkaan halpa, se yli kaikkein kukkaisten, ihanaisten, minulle hyvin kelpaa... Se kukkainen on totuudess` Its` Herran pyhä sana, se paistaa tääll` pimeydes`, kaikkein edess` ja valon kaikill` lainaa`" vk 1701