Leningradissa eli neuvostoihminen
Ah, sitä ihanaa hyvinvointia, joka välittyy Neuvostoliitosta Suomenmaalle 1960-luvun televisio-ohjelmista. Leningrad ja sittemmin Pietari on tehnyt myös moneen suomalaisturistiin lähtemättömän vaikutuksen.
Muistan itse elävästi ainoan matkani tuohon Pietari Suuren perustamaan klassiseen kaupunkiin. Olimme mukavan pienellä opiskelijaporukalla Joensuun yliopistosta neljän päivän matkalla keväällä 1999. Tuolloinhan kaupungin nimi oli jo muuttunut takaisin Pietariksi. Terveisiä kaikille kamuille, jos tätä satutte lukemaan.
Kaupungissa viehättivät sen upea klassinen keskusta, mutta myös rosoinen puoli ja valtavat lähiöt olivat ainakin nuorena kiehtova kokemus. 1960-luvulla ei juurikaan ohjelmissa puitu Leningradin kuin muutenkaan Neuvostoliiton huonoja puolia.
Yksi syy siihen oli, että ohjelmantekijöiden ja isäntämaan yhteistyön piti toimia ja Suomen tiedotusvälineiden asioiden käsittelyä seurattiin aivan eri korvalla kuin 2000-luvulla. Ja monen mielestä vauras ja erilainen itänaapuri oli oikeasti monien hyvien asioiden maa.
Joskus äitini on kertonut, että Neuvostoliittoa ihailtiin menneinä vuosikymmeninä tasa-arvoisuuden takia. Neuvostokansalaisten elämää ei kadehdittu vaurauden takia vaan siksi, että ruokaa, vaatteita ja hengenravintoa riitti kaikille tarpeidensa mukaan.
Ehkä nyky-yhteiskuntaan voisimme oppia Neuvostoliitosta tätä suhteellisuuden ihannetta, emmekä haalisi turhaa tavaraa ja antaisi jätemyllyjen pyöriä. No, kuuluisassa itänaapurissammekaan tämä suhteellisuus ei koskenut miljonäärin elämäntyylillä eläneitä puoluejohtajia. Ja ei unohdettako sosialististen maiden jatkuvaa säännöstelyä ja ruokajonoja sekä ympäristöongelmia.
Tämän sekavan ajatusleikin lopuksi todettakoon, että kyllä maailmanhistoria on mielenkiintoinen asia! Ja mainostettakoon upeaa filmiä vuodelta 1966:
Leningrad 1966:
yle.fi/elavaarkisto/
Elävän arkiston Paavo
Kuvia opiskelumatkalta 1999:
praxis.joensuu.fi/history/pietari99/pietari992.html
Elävän arkiston blogi:
blogit.yle.fi/elavaarkisto
