”Olli Saarela on Tanjan uusi rakas.” Suunnilleen näin luki kirjakaupan miesten vessan seinässä. ”Onpas ajastaan jäänyttä asiakaskuntaa”, ajattelin ensin.

Sitten ajattelin poliittista muistia, kiitos Ollin ja Tanjan. Joskus ennen johtavat poliitikot muistettiin vaikkapa Paasikiven – Kekkosen linjasta tai maan vakauttamisesta sisällissodan jälkeen. Tai muuten vaan tasavallan pitämisestä pystyssä, kun vieressä kiukutteli äkäinen, vähemmän tai enemmän voimakas suurvalta.

Mistä muistetaan nykyiset pomot? Matti Vanhanen on muistaakseni pitkä ja naisten mielestä komea. Muistan Matista sen, että hän tykkää uuniperunoista ja hänellä käy huono flaksi naisten kanssa. Näillä ansiolla Matin voisi nimittää perunaministeriksi, maaseudun puolueen jälkeläisiä kun hän on.

Parhaiten kansakunnan yhteiseen, poliittiseen muistiin ovat viime vuosina tainneet jäädä Tanja Saarela-Karpela-Vienonen-Karpela sekä Antti ”kanki” Kaikkonen. Heidän politiikastaan muistan lähinnä sen, että heidät on joku joskus eduskuntaan valinnut. Samaa voi sanoa kangen kauniimmasta puolesta, Satu Taiveahosta, joka tunnetaan lähinnä häidensä, vaatteidensa ja parisuhteensa esittelemisestä.

Jotta jälkipolville jäisi terävämpi muistijälki kyseisistä politiikan tähdistä, ehdotan, että heidät nimitetään välittömästi perunaministeri Vanhasen hallitukseen. Karpelasta tehdään itseoikeutetusti aito rakkaus –ministeri, Kaikkonen nimitetään tanssii ja soi –ministeriksi. Demarien oppositiopiinakin päättyy, kun Taiveaho lyödään juhlallisesti vaatetus ja perhe-elämä –ministeriksi.
 

Helsingin Sanomien Sunnuntai-osiossa (HS 16.11.2008) julkaistiin viikonvaihteessa hämmentävä tieto: Poliisi pelkää, että lupavapaita ”takanseinustan koristeeksi” hankittuja deaktivoituja konepistooleja - eli itselataavia sarjatuliaseita - sorvataan lähitulevaisuudessa laittomasti ampumakuntoisiksi pimeissä asepajoissa.
Uutinen on se, että poliisi pelkää. Uutisen tekee hämmentäväksi se, että poliisin pelokkuus on syvästi ristiriidassa myönnettyjen ampuma-aselupien kanssa, ja että viime kädessä poliisin on pelättävä ennen kaikkea itseään.
Jos olisin poliisi, näkisin painajaisia nimenomaan niistä sarjatuliaseista, joihin poliisi on itse myöntänyt luvan. Olisi ikävä selitellä Jokelaa tai Kauhajokeakin tuhoisampaa verilöylyä, jossa laajennettu itsemurha toteutetaan puoliautomaatin sijaan yhdellä liipaisimen vedolla satoja laukauksia minuutissa sylkevällä ’tulikepillä’, oikein luvan kanssa. Se olisi Suomessa tälläkin hetkellä mahdollista.
16.9.2008 Ajankohtaisessa Kakkosessa julkaistussa Esko Koiviston tapausta koskeneessa jutussa kävi ilmi, että ainakin 7 kihlakunnan poliisilaitokset ovat vuosituhannen vaihteessa myöntäneet hallussapitolupia aseille, jotka Keskusrikospoliisin rikostekninen laboratorio on lausunnoissaan todennut sarjatuliaseiksi.
Nämä itselataavat sarjatuliaseet ovat turkkilaisia, ilman lisenssiä valmistettuja kopioita Heckler & Kochin MP 5 –sarjatuliaseista sekä Uzi- ja AK 47 (”Kalashnikov”) – kopioita. Aseet luokitellaan ERVA- eli erityisen vaarallisiksi aseiksi.
Aseet on naamioitu kertatulitoimintoisiksi vaihtimella, jonka poistaminen onnistuu KRP:n lausunnon mukaan 20 sekunnissa, ilman erikoisvälineitä. Pimeitä asepajoja ei siis tarvita.
Ajankohtaisen Kakkosen hallussa olevien dokumenttien mukaan näille ERVA-aseille on myönnetty lupia mm. practical-ammuntaan ja sovellettuun reserviläisammuntaan. Luvat sarjatuliaseille on myönnetty mm. kertatulitoimintoisina pistooleina tai kivääreinä. Lupia ovat myöntäneet ainakin Helsingin, Vantaan, Oulun, Porvoon, Imatran, Ikaalisten ja Seinäjoen kihlakunnan poliisilaitokset.
Mistä on kysymys? Eivätkö lupaviranomaiset erota pistoolia konekivääristä? Onko kyse härskistä kansalaisten turvallisuutta koskevasta piittaamattomuudesta? Vai lainvalvojien epäkunnioittavasta suhtautumisesta ampuma-aselakiin?
Viikko sitten maanantaina (10.11.2008) esitetyssä MOT:n ”Aseet tai henki”-ohjelmassa esiintynyt Sisäasiainministeriön hallintoneuvos Jouni Laiho kommentoi suomalaista aselupakäytäntöä mm. seuraavasti:
”Näytti siltä, että jotkut poliisilaitokset myönsivät ensinnäkin ehkä vailla riittävää taustaselvitystä lupia. Toisaalta ne luvat saatettiin myöntää sen kaltaisiin aseisiin, joita hakemuksen tarkoittamassa käyttötarkoituksessa ei voida pitää hyvin sopivana.”
Esittämättä arvailuja siitä, minkä tyyppisiin aseisiin ja käyttötarkoituksiin hallintoneuvos Laiho kommentissaan viittasi, on todettava, että ainakaan Koiviston tapauksen valossa Sisäasiainministeriö ei ole puuttunut virheellisesti myönnettyihin sarjatuliaseita koskeviin lupiin kovinkaan ponnekkaasti.
Esko Koiviston laitonta asekauppaa koskevassa tutkimuksessa esiin tulleet laittomat sarjatuliaseet palautettiin tutkinnan jälkeen kaikessa hiljaisuudessa takaisin omistajilleen. Koivisto teki asiasta Sisäasiainministeriölle kantelun.
Ajankohtaisen Kakkosen hallussa olevan asiakirjan (SM-2007-02702/Tu-4) mukaan hallintoneuvos Laiho vastasi kanteluun tänä keväänä 6.5.2008 - puoli vuotta Jokelan ampumavälikohtauksen jälkeen - seuraavasti:
”Sisäasiainministeriöllä olevan tiedon mukaan puheena olevat ampuma-aseet eivät ole läpäisseet Suomessa suoritettua C.I.P. [turva-] -tarkastusta. Lisäksi aseet on muutettu itselataavalla kertatulella toimiviksi siten, että ne ovat helposti muutettavissa jälleen sarjatulella toimiviksi. Aseita on siten pidettävä sarjatulitoimintoisina.--- Poliisin mahdollisuudet puuttua jälkikäteen lainvoiman saaneisiin hallintopäätöksiin [aselupiin] ovat rajalliset. Puheena olevissa tapauksissa luvanhaltijoiden ei ole epäilty syyllistyneen rikokseen tai menetelleen muutenkaan moitittavasti aseiden hankkimisvaiheessa, joten ampuma-aselain perusteella tapahtuva uusi lupaharkinta aseita palautettaessa ei olisi ollut mahdollista. Ainoa mahdollisuus olisi ollut hakea korkeimmalta hallinto-oikeudelta lainvoimaisen hallussapitopäätöksen purkamista. Arpajais- ja asehallintoyksikkö katsoo, että kantelukirjoituksessanne mainitut asiat eivät tässä vaiheessa vaadi erityisiä toimenpiteitä.”
Summa summarum: Laittomat sarjatuliaseet ovat edelleen keskuudessamme. On syytä epäillä, etteivät ainakaan kaikki näistä aseista ole takanseinustan koristeena.
Koska Koivisto ehti tutkimuksessaan vain kahden suomalaisen aseliikkeen jäljille ennen poliisin taholta tapahtunutta tutkinnan keskeyttämistä, laittomien sarjatuliaseiden kokonaismäärä Suomessa pysyy arvoituksena. Ehkä satoja, ehkä tuhansia, ehkä kymmeniä tuhansia…Tietoomme ei ole tullut, että laitonta asekauppaa olisi ennen tai jälkeen Koiviston poliisin toimesta Suomessa tutkittu.
Poliisi ei pyynnöstämme huolimatta ole myöskään suostunut arvioimaan, minkä verran Suomessa on sarjatuliaseiksi luokiteltavia luvallisia aseita, ja mihin käyttötarkoitukseen luvat on aseille myönnetty.
On mahdollista, ettei aihe kiinnosta, aihe on kiusallinen tai kyse on rahasta. Ampuma-aseiden maahantuontiin ja kauppaan puuttumatta, pelkästään aseluvista muodostuu poliisille melkoinen bisnes. Hankkimis- ja hallussapitolupa 32 €, rinnakkaislupa 24 €, aseenkäsittelylupa 36 €, ampumatarvikelupa 28 €… Pikkusummia, mutta kokonaismäärä ratkaisee. Aselupa on noin 650 000 suomalaisella, ja aserekisterissä on noin 1,6 miljoonaa asetta.
Koiviston tapaus odottaa edelleen käsittelyään valtionsyyttäjän virastossa, eikä tutkintaa ole aloitettu. Eduskunnan oikeusasiamies on 29.8.2008 (Dnro 2737/4/08) kieltäytynyt käsittelemästä asiaa.
Ampuma-aserikos vanhenee 5 vuodessa, törkeä ampuma-aserikos 10 vuodessa. Ehtiihän tässä odotella, koulusurmaajien luvatussa maassa?
P.S. Ase-elinkeinon harjoittajat ovat olleet koulusurmien jälkeen helisemässä. Käsiaseiden kauppa on tyrehtynyt kokonaan. Laillisten elinkeinonharjoittajien ahdinkoa helpottaisi huomattavasti se, että poliisin tekniikkakeskus luopuisi omasta tavarantoimituksestaan ja antaisi asekauppiaille jälleen mahdollisuuden maahantuoda ja myydä aseita poliisille, ampuma-aseiden suurimmalle ammatilliselle käyttäjäryhmälle.
Ulriika Niemelä
toimittaja
Ajankohtainen Kakkonen